Kulttuuri

Eveliina Talvitie sai kuulla, että hänen olisi parasta olla hiljaa loppuelämänsä – Sitten tunnettu feministi irtisanoutui, muutti maasta ja kirjoitti romaanin oman käden oikeudesta

”On huumaava tunne, kun kukaan ei voi sanoa, ettet voi kirjoittaa noin tai näin”, Tallinnaan muuttanut Eveliina Talvitie sanoo.

”Feministiksi julistautuminen ei tee kenestäkään Suomen suosituinta ihmistä”, tietokirjailija ja toimittaja Eveliina Talvitie sanoo.

Hän tietää, mistä puhuu.

Talvitie on julkaissut tällä vuosikymmenellä neljä tasa-arvoa käsittelevää tietokirjaa. Vuonna 2013 häneltä ilmestyi teos Keitäs tyttö kahvia, jossa naispoliitikot kertoivat usein kivikkoisesta matkastaan yhteiskunnallisen päättämisen huipulle. Sen jälkeen hän on kirjoittanut naisen maineeseen pureutuvan teoksen Hieno vai huono, omaelämäkerrallisen kirjan Miten helvetissä minusta tuli feministi? sekä julkaissut yhdessä Maryan Abdulkarimin kanssa keskustelukirjan feminismistä.

Lisäksi hän on kirjoittanut teokset kahdesta tunnetusta poliitikosta Ilkka Kanervasta ja Matti Vanhasesta.

Lukijapalaute on ollut monenlaista.

Talvitielle on huomautettu, ettei hän voi olla feministi, koska ei näytä sellaiselta. Joskus palautteesta on tajunnut, ettei kommentoija ole edes lukenut teosta, mutta haluaa silti kertoa, miten asioiden pitäisi olla.

”Minulta saatettiin kysyä, miksi kirjoitan tästä aiheesta enkä jostain toisesta tai miksi kirjoitan tällä tavalla. Tai että miksi ylipäänsä kirjoitan, minunhan olisi parempi olla hiljaa koko loppuelämäni. Joidenkin mielestä olin tyhmä ja ruma ja paikkani oli helvetissä.”

Toki Talvitie on saanut myös myönteisiä viestejä. Jotkut naislukijat tunnistivat hänen kuvailemansa tunteen siitä, että naisen pitää pienentää omaa persoonaansa ja mielipiteitään.

Surrealistisin kokemus Talvitien uralla liittyy vuonna 2006 ilmestyneeseen Kanervan elämästä kertovaan Moniottelija-kirjaan. Talvitie muistaa, miten istui Kirjamessujen esiintymislavalla kirjan kohteen ja haastattelijan kanssa, mutta hänelle ei esitetty ainoatakaan kysymystä.

”Tilanne pänni niin pahasti, että olin aikeissa poistua paikalta kesken tilaisuuden. Herrojen mielestä siinä ei selvästi ollut mitään erikoista, jälkeenpäin haastattelija ihmetteli, miksi olin asiasta kiukkuinen”, Talvitie muistelee

Hän myöntää olleensa naiivi kuvitellessaan, että kun kirjoittaa kirjan, niin silloin myös käsitellään tekijänä ja kirjoittajana.

”Vasta myöhemmin minulle avautui, miten pitkä matka siihen oli edessä.”

Nyt Talvitie on julkaissut esikoisromaaninsa ja nauttii fiktion luojan vapaudesta.

”On huumaava tunne, kun kukaan ei voi sanoa, ettet voi kirjoittaa noin tai näin. Annoin vaan mennä”, hän sanoo.

Muutama viikko sitten ilmestynyt Kovakuorinen on monella aikatasolla liikkuva palapelimäinen teos, jonka kanssa Talvitie työskenteli täysipäiväisesti vuoden ajan.

”Olen kurinalainen kirjoittaja, ja minulla menee helposti vähän överiksi, niin kuin varmaan monella muullakin kirjailijalla. Aloitin työt heti herättyäni kahdeksan maissa, kunhan sain vedettyä yöpaidan päälle jonkun villapaidan ja lisättyä puita uuniin. Jatkoin ihmeellisissä tiloissa myöhäiseen iltaan saakka”, hän kertoo.

Vaikka Talvitie on aiemmin julkaissut seitsemän tietoteosta, romaanin kirjoittaminen tuntui eri tavalla suurelta asialta.

”Olen aina halunnut kirjoittaa, mutta arvostan ja ihailen monia kirjailijoita ehkä liikaakin. Sen takia minulla on korkea kynnys edes ajatella itseäni romaanikirjailijana”, Talvitie sanoo.

Romaani tuskin olisi syntynyt, ellei Talvitie pari vuotta sitten olisi pistänyt elämässään lähes kaikkea uusiksi. Hän irtisanoutui työstään viestintätoimisto Ellun Kanoista, laittoi Torkkelinmäen kotinsa vuokralle ja muutti puolisonsa, valokuvaaja Jyri Pitkäsen kanssa Tallinnaan.

Talvitie oli kirjoittanut aiemmat kirjansa päivätöiden ohella ja hänestä tuntui, ettei hän tehnyt muuta kuin juossut pitkän päivän jälkeen töistä kotiin tekemään lisää töitä.

”Helsinki alkoi rasittaa, koska elämäni siellä oli niin täynnä työtä ja suorittamista. Asuminen itsessään oli kallista, vaikka enhän juuri ehtinyt kuin käydä nukkumassa kotona. En edes jaksanut laittaa ruokaa siellä, vaan nappasin kymmeneltä illalla take away -nepalilaista mukaani”, hän kertoo.

Kahden Tallinnassa vietetyn vuoden jälkeen Talvitie on huomannut, että hän tulee toimeen paljon vähemmällä kuin entisessä elämässään. Asunnot etelänaapurissa ovat edelleen halvempia kuin Helsingissä, kuten elämä muutenkin. Pitää vain tietää, mistä hankinnat tekee.

”Tärkeintä kuitenkin on, että voin tehdä mitä itse haluan. Voin valita työni ja tehdä ne kunnolla eikä aina hirveässä kiireessä.”

Kovakuorinen kertoo Eevan ja Miran ystävyydestä ja kasvusta lapsuuden lähiöstä aikuisuuteen ja 2000-luvulle. Tarinassa maalataan hienoa ajankuvaa, kurkistetaan miestaiteilijan pään sisään ja kuvataan sukupuolten rooleja hyvin tunnistettavalla tavalla. Mukaan on ujutettu myös jännitysromaanin tunnelmaa.

Talvitielle yksi romaanin tärkeimmistä teemoista on oman käden oikeus.

”Halusin pohtia, miten olosuhteet voivat selittää ihmisten tekoja ja miten niitä pitäisi tulkita. Jos absoluuttisesti väärää tekoa peilataan kokonaisuuteen, voiko vääryys muuttuakin oikeudeksi”, hän kertoo.

”Minua kiinnostavat tarinat ja uutiset, joissa on ’kuppi meni nurin’ -tyylinen tilanne. Onhan ihmisen mieli tosi kiehtova: jokainen ihminen kykenee lopulta vaikka mihin.”

Fiktiivisen teoksen luominen olikin raskasta tavalla, johon hän ei ollut osannut varautua. Se ei tuntunut vaativalta pelkästään työmäärän ja pitkien päivien takia, vaan itse romaanin tapahtumat rasittivat Talvitien mieltä.

”Minusta tuli vähän säikky. Mieleeni tulvi kaikkea, enkä ihan tiennyt, mikä on totta.”

Porilaisessa lähiössä yksinhuoltajaäidin kanssa varttunut Talvitie uskoo, että on pienestä lähtien kiinnittänyt huomiota kaikenlaiseen eriarvoisuuteen ja epäreiluuteen.

Hän muistaa, miten häntä ärsytti, kun eroperheen ainoaa lasta säälittiin siitä, ettei hänellä ollut sisaruksia. Kun hänen kolmessa vuorossa perushoitajan töitä tekevä äitinsä lähti yöksi töihin, alle kymmenvuotias tytär jäi yksin kotiin, koska itse niin halusi.

Talvitie ei ymmärtänyt, miksi hänen olisi pitänyt mennä naapuriin nukkumaan jollekin patjalle. Kerrostalossahan oli turvallista, koska kuitenkin aina oli ihmisiä ympärillä.

”Varmaan yksinäisyyttä tärkeämpi seuraus vanhempien poissaolosta olikin luottamus siihen, että pärjää. Opin jo nuorena aika itsenäiseksi.”

Talvitien lapsuudenkodissa ei puhuttu tasa-arvosta, eivätkä äiti ja Talvitielle tärkeä isoäiti kutsuneet itseään feministeiksi. Silti he elivät ja asennoituivat elämään tavalla, josta oli hyvä ottaa mallia.

”Äitini oli hyvin itsenäinen ja pärjäsi taloudellisesti pienellä palkallaan eikä koskaan ottanut marttyyriasennetta. Hän on nauranut, että vasta jälkeenpäin on lukenut lehdistä olleensa pienipalkkainen ihminen”, Talvitie kertoo.

Sukupuolten väliset erot kärjistyivät koulussa ja pihoilla, missä 1980-luvulla naisiksi kasvaneet tytöt joutuivat arvostelun ja huutelun kohteeksi.

”Se oli jollain tavalla itsestään selvää, että tyttöjen ulkonäköä seurattiin, arvosteltiin ja kehuttiin, ja että itsekin jatkuvasti kelasi sitä”, Talvitie sanoo.

Hän muistaa, miten epämukavalta ja epäoikeudenmukaiselta se tuntui ja miten vaikea sitä oli sanoittaa. Ja miten ristiriitaista oli, että silti itse pyrki täyttämään niitä odotuksia ja pärjäämään siinä omituisessa kisassa, jonka päämäärää ei oikein ymmärtänyt.

Vaikka Talvitie nyt Tallinnassa asuessaan seuraakin vähemmän Suomen politiikkaa, vihreiden tuoreeseen ministeriin Maria Ohisaloon liittynyt jääprinsessa-keskustelu ei jäänyt häneltä huomaamatta.

”Feministikuplastani katsottuna on vaikea käsittää, mistä nousee tarve kutsua ministeriä jääprinsessaksi. Sen täytyy olla pelkoa. Pelätään, ettei saada enää olla kuninkaita. Pelätään patriarkaalisen järjestelmän hajoamista, mikä on sääli, sillä toteutuessaan tasa-arvo parantaa kaikkien asemaa.”

Talvitie on huomannut, että tätä, kuten muitakin keskusteluja, yritetään somessa nykyään vaientaa samalla tavalla.

”Jos ihminen kertoo, että joku asia on väärin ja ottaa siihen kantaa, hänen tulkitaan pahoittaneen mielensä, eli kritiikki pienennetään tunnereaktioksi.”

Häntä myös kyllästyttää se, että jotkut jaksavat yhä edelleen feminismin valtavirtaistumisesta huolimatta muistuttaa, miten tasa-arvoinen maa Suomi on, koska naiset saivat äänioikeuden ensimmäisten joukossa.

”Eikö pikkuhiljaa voisi alkaa ihmetellä sitä, miten Suomessakin on aikoinaan kiivaasti väännetty siitä, että annetaanko myös naisille oikeus äänestää? Se ei minusta enää toimii minään sisäänheittosloganina Suomesta”

Haastattelupäivän iltana Talvitie matkustaa Ugandaan tekemään haastatteluja Euroopan komission ja ulkoministeriön rahoittamaan ja Filantropian yhdessä paikallisjärjestöjen kanssa toteuttamaan projektiin, joka liittyy naisten omistusoikeuksien kehittämiseen. Se on hänen kolmas matkansa Afrikkaan viiden vuoden sisällä.

Kun hän vuonna 2015 oli lähdössä maanosaan ensimmäistä kertaa, kaikki sanoivat, ettei Afrikasta palaa entisenään.

Tavallaan niin kävikin.

Afrikan kertakaikkinen erilaisuus teki vaikutuksen Talvitiehen. Hän teki Villa Karon taiteilijaresidenssissä Beninissä sitkeästi töitä piinaavasta kuumuudesta huolimatta ja metsästi 40 asteen helteessä pientäkin vilvoittavaa tuulenvirettä.

”Beninissä pitää antaa periksi. Mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy”, hän kertoo.

Villa Karossa hän tapasi myös nykyisen miehensä, joka oli siellä tekemässä kehitysvammaisiin lapsiin liittyvää taideprojektia.

”Autoin Jyriä tekstien kanssa, ja kun palasimme Suomeen, syntyi ajatus yhteisestä projektista.”

Kehitysvammaisten lasten elämää eri puolilla maailmaa kuvaava Erilaiset-taideprojekti on sen jälkeen vienyt kaksikon 11 maahan noin 50 perheen vieraaksi.

”Peruskysymyksenämme on pitääkö kehitysvammaisen ihmisen sopeutua yhteiskuntaan vai pitäisikö yhteiskunnan sopeutua kehitysvammaisuuteen.”

Ajatuksena on, että niin kauan kun ihmiset eivät kohtaa, syntyy ennakkoluuloja ja pelkoa. Vammaisten maailmaan tutustuminen on avannut myös Talvitien silmiä erilaisuudelle.

”Tajusin, ettei lähi- tai tuttavapiirissäni ole ainuttakaan kehitysvammaista ihmistä. Se jo paljasti, miten yksioikoinen näkemys ihmisyyteen ja maailmaan meillä usein on.”

Talvitien ja Pitkäsen projektin viimeistely ajoittui samaan aikaan Kova­kuorinen-­romaa­nin julkai­sun kans­sa. Erilaiset-kirja ilmestyy syyskuussa, ja silloin avautuu myös siihen liittyvä valokuvanäyttely Tallinnassa. Lisäksi kiirettä on pitänyt uuden kodin remontoimisen kanssa.

Viime keväänä – asuttuaan Tallinnassa vuoden verran – Talvitie päätti myydä kotinsa Helsingissä ja ostaa yhdessä puolisonsa kanssa kodin Tallinnasta. Vanhassa puukerrostalossa sijaitseva asunto on remontoitu lattiasta kattoon.

Aina kun töiltään ja remontiltaan ehtivät, Talvitie ja Pitkänen pakkaavat tavaransa ja lähtevät reissuun Jamesiksi ristityllä vanhalla asuntoautollaan. Uudessa kotimaassa riittää koluttavia paikkoja. Viimeksi he ajoivat merenrannalle Meremöisälle ja viettivät seuraavan yön huikean jyrkänteen äärellä Paldisksissa, missä alapuolella avautui aava meri.

”On mahtavaa, kun asuntoauton voi parkkeerata mihin tahansa. Grillaamme, istumme markiisin alla ja kuuntelemme musiikkia.”

Maisemia katsellessa voi pohtia vaikka tulevaa romaania, joka on jo alkanut muhia kirjailijan päässä.

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Harri Virtasen elämä särkyi, kun äiti pysäytti auton keskellä metsätietä: vasta aikuisena Virtanen toipui, ja nyt hän auttaa myös toisia pois trauman kierteestä

      Tilaajille
    2. 2

      Perheenisä Kim Holvialan silmien alla liikkui vuosia huumeita – Nyt hän kertoo, miten Tor-verkon pimeä huumekauppa toimii

      Tilaajille
    3. 3

      ”Merkittävin päätös, minkä Kone on koskaan tehnyt” – Suomalaisella hissijätillä on edessään valtava valinta, joka ei ole vain yhtiön omissa käsissä

    4. 4

      67 kylmän sodan ydinpommia jätti jälkensä: Marshallinsaarilla säteilee paikoin voimakkaammin kuin Tšernobylin alueella

    5. 5

      Yhdysvaltain edustajainhuone vaatii selvitystä siitä, onko punkkien kantaman borrelioosin leviämisen syynä Pentagonin bioaseohjelma

    6. 6

      Bloggari Maria Nordin aiheutti sukupuoliristiriitaa käsittelevällä Pride-päivityksellään somemyrskyn, soitimme riidan osapuolille

    7. 7

      Pyöräilijöiden suosima Pohjoisbaana kärsi vauriosta heti ensimmäisenä talvenaan: nyt uudehkon pyörätien kunto on paikoitellen karmea

    8. 8

      Rankan treenin jälkeen seuraava tunti on palautumisen kannalta tärkein, ja silloin kylmästä suihkusta voi olla haittaa

    9. 9

      Ihmiset ovat erilaisia lukemattomin eri tavoin, mutta yhdessä asiassa he ovat samanlaisia

    10. 10

      Mitä jos kahdeksan­vuotiailla olisi äänioikeus tai valtio myisi kaikki talousmetsänsä? HS pyysi asiantuntijoita pohtimaan kahdeksaa tulevaisuudenkuvaa Suomesta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Harri Virtasen elämä särkyi, kun äiti pysäytti auton keskellä metsätietä: vasta aikuisena Virtanen toipui, ja nyt hän auttaa myös toisia pois trauman kierteestä

      Tilaajille
    2. 2

      Bloggari Maria Nordin aiheutti sukupuoliristiriitaa käsittelevällä Pride-päivityksellään somemyrskyn, soitimme riidan osapuolille

    3. 3

      Kaiken nähnyt kaupunkitutkija jättää Helsingin yliopiston ja sanoo viimeisen sanansa: Helsinki ei ole vieläkään oikea kaupunki

    4. 4

      VR vaihtoi kesäkuussa siivousyhtiötä, nyt likaiset junat ihmetyttävät niin matkustajia kuin henkilökuntaakin

    5. 5

      Pahan olon tunnustaminen ihmissuhteessa on hyvä merkki

    6. 6

      Brittilehti The Guardian lyttää tylyin sanakääntein suomalaisten rakastaman Helene Schjerfbeckin näyttelyn: ”Kylmä suihku kakkoslaatuista taidetta”

    7. 7

      Kaksi olutta päivässä nostaa painoa jopa pari kiloa kuukaudessa

      Tilaajille
    8. 8

      Venäjä-trollien vainoama Ylen toimittaja Jessikka Aro oli Yhdys­valtain alahuoneen kuultavana Venäjän informaatio­sodasta

    9. 9

      Yhdysvaltain edustajainhuone vaatii selvitystä siitä, onko punkkien kantaman borrelioosin leviämisen syynä Pentagonin bioaseohjelma

    10. 10

      HS selvitti Rinteen hallituksen avustajien taustat: Tässä ovat hallituksen näkymättömät vallankäyttäjät

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Parisuhde etenee kolmessa vaiheessa ja yhdessä niistä on suurin riski erota – ongelmia voi ehkäistä, kun tekee muutaman asian ajoissa

      Tilaajille
    2. 2

      Synkkä puhelu sai päivystäjän itkemään kesken hätäpuhelun: Saana Välimaa kertoo vaativasta mutta kiittämättömästä työstä luolassa Uudellamaalla

      Tilaajille
    3. 3

      Tunteiden välttely voi johtaa elämään, jota ei halua elää – Psykologi Arto Pietikäisellä on siihen ratkaisu, jota moni ei halua kuulla

      Tilaajille
    4. 4

      VR vaihtoi kesäkuussa siivousyhtiötä, nyt likaiset junat ihmetyttävät niin matkustajia kuin henkilökuntaakin

    5. 5

      Harri Virtasen elämä särkyi, kun äiti pysäytti auton keskellä metsätietä: vasta aikuisena Virtanen toipui, ja nyt hän auttaa myös toisia pois trauman kierteestä

      Tilaajille
    6. 6

      Kotona ei ole vessaa eikä jääkaappia – Tiina Malinen muutti itse rakentamaansa minivaunuun vuonna 2016 ja on pärjännyt vähemmällä kuin luuli    

    7. 7

      Töölönlahdelle rakennettiin kymmenen jalkapallokentän kokoinen puisto, jossa ei viihdy oikein kukaan

    8. 8

      Töölöläinen Liisa Eskelinen etsii Facebookissa kumppania pitkän kriteerilistan avulla: lapseton, äänestänyt kaikissa vaaleissa ja prioriteettina yhteinen aika

    9. 9

      Tässä yksinkertainen ohje, jonka avulla jokainen voi laihtua pysyvästi 5–10 kiloa

    10. 10

      Finnair oli jättää yksin matkustavan nuoren ulos koneesta ylivarauksen takia – Lentoyhtiö kertoo, miten ylivaraustilanteet ratkaistaan

    11. Näytä lisää