Alustus Jumalan hiljaisuudesta ja palkkioksi t-paita – Ikaalisten Puistofilosofia on pieni tapahtuma, joka etsii vastauksia suuriin kysymyksiin

Jos Lahti on Suomen Chicago ja Lappeenranta Suomen Monaco, on Ikaalisten oltava Suomen Ateena.

Tämä seitsemäntuhannen asukkaan kauppala tunnetaan paitsi Pirkanmaan toisena kylpyläkaupunkina, myös Suomen filosofisena keskuksena.

Sitä voi tosin olla hankala uskoa, kun kävelee kaupungin pääraittia. Tyhjien liiketilojen meressä elinvoimaisimmilta näyttävät jalkahoitolat ja hautaustoimistot. Jopa kiinteistöjä välittävän yrityksen kiinteistö on tyhjillään.

Mutta kuten Goethehttps://www.hs.fi/haku/?query=goethe sanoo: Älykkäälle miltei kaikki on naurettavaa, viisaalle ei juuri mikään, joten lopetetaan viisastelu ja siirrytään viisauden pariin.

Viisauden rakastajat ovat jo yhdeksän vuoden ajan kokoontuneet kesäisin Ikaalisten Keskuspuistoon. Siellä he kuuntelevat alustuksia filosofisista kysymyksistä ja keskustelevat niiden herättämistä ajatuksista.

Tänä vuonna rakastettavaa on enemmän kuin koskaan. Puistofilosofia järjestetään jo kymmenettä kertaa, ja vieraita odotetaan satoja. Kun aikaa avaussanojen alkuun on muutama minuutti, vilteillä ja valkoisilla puutarhatuoleilla istuu jo kymmeniä ihmisiä.

He ovat tulleet kuuntelemaan teologian tohtorin Aku Visalanhttps://www.hs.fi/haku/?query=aku+visalan vapaata tahtoa ja neurotieteitä käsittelevää alustusta. Moni jää todennäköisesti kuuntelemaan filosofian tohtorin Sami Pihlströmin https://www.hs.fi/haku/?query=sami+pihlstrominalustusta Jumalan hiljaisuudesta ja viettää loppuillan paikallisessa baarissa, jossa filosofian tohtori Jarno Hietalahti https://www.hs.fi/haku/?query=jarno+hietalahtiluennoi huumorin olemuksesta.

”Tervetuloa ajattelun ja dialogin minifestivaaliin”, järjestäjä Antti Sorrihttps://www.hs.fi/haku/?query=antti+sorri toivottaa.

Ensin on määriteltävä käsitteet.

Yhtäältä kyse on minifestivaalista, sillä tapahtuma järjestetään täysin talkoovoimin. Esiintyjät saavat palkkioksi t-paidan, ja kaikki ohjelma on kaikille ilmaista. Vaikka kävijöitä tulisi kymmenen kertaa odotettua enemmän, tapahtuma olisi silti pieni. Merkittävin käänne tapahtuman historiassa tapahtui tänä vuonna, kun puistofilosofit saivat käyttöönsä vessan.

Toisaalta kyse ei ole minifestivaalista, sillä tiistaipäivän ja lauantai-illan välillä on 25 tapahtumaa, ja Ikaalisten Keskuspuistossa on aiempina vuosina kuultu nimekkäitä alustajia Jaakko Hämeen-Anttilasta https://www.hs.fi/haku/?query=jaakko+hameen-anttilastaKari Enqvistiinhttps://www.hs.fi/haku/?query=kari+enqvistiin ja Perttu Häkkiseenhttps://www.hs.fi/haku/?query=perttu+hakkiseen.

Tänä vuonna valtakunnallisesti tunnetuin puhuja on perjantaina esiintyvä Arno Kotrohttps://www.hs.fi/haku/?query=arno+kotro. Samaan aikaan Ikaalisissa järjestetään ilmastonmuutokseen ratkaisuja etsivä Ikaalinen foorumi.

Osa ohjelmasta sijoittuu tieteen ja taiteen rajapintaan.

Filosofian maisteri Merja Tikkahttps://www.hs.fi/haku/?query=merja+tikka esittelee filosofista konsultaatiota eli auttaa ihmisiä tarkastelemaan ajattelutapojaan. Taiteilijat Talvikki Eerolahttps://www.hs.fi/haku/?query=talvikki+eerola ja Maria Santavuorihttps://www.hs.fi/haku/?query=maria+santavuori tarjoavat utopiakonsultaatiota: kysyvät konsultoitavalta, mitä tarvitset juuri nyt, ja vievät hänet sen jälkeen etsimään vastauksia – joko mate­riaalisesta maailmasta tai mielikuvituksesta.

Tai jos haluaa viitata Karl Popperiinhttps://www.hs.fi/haku/?query=karl+popperiin ja kukapa ei haluaisi, joko Popperin kolmen maailman maailmasta 1 tai 2.

Jos antiikin filosofien virka-asu oli tooga ja sandaalit, on se puistofilosofilla reisitaskuhousut ja terveyskengät.

”Usein ajattelua rajoittaa jotkin vaatteet. Mun ajattelua rajoittaa kengät”, aloittaa Aku Visala ja astuu ulos kengistään. Sitten hän alkaa puhua.

Kadulla on liukasta. Aku liukastuu ja tulee vahingossa tönäisseeksi mummon kumoon jäiselle kadulle. Voiko tekoa paheksua? Entä jos mummon tönäisy ei johtunut vahingosta vaan välinpitämättömyydestä?

”Voidaanko silloin sanoa, että se mummonvihaaja-Aku iski jälleen?” Visala kysyy.

Visala alkaa etsiä vapaan tahdon määritelmää. Löyhimmillään vapaa tahto merkitsee, että tekijän ja teon välillä on suhde. Jalostuneemmin voidaan ajatella, että vapaasta tahdosta kumpuavat teot syntyvät ilman ulkopuolista pakkoa ja että tekijällä on mahdollisuus tehdä toisin.

Sitten menee hankalammaksi. Visala kävelee edestakaisin ja nyppii kädellään ilmaa.

Kumpuaako halu tekoihin sisäisistä vai ulkoisista vaikuttimista? Tavallaan vapaa tahto merkitsee, että ihminen tekee mitä haluaa. Mutta entä ne halut, jotka ovat tiedostamattomia? Jos ajatellaan, että ihminen voi vaikuttaa haluihinsa, hän on itse tekojensa syy, ja silloin hänellä on niistä myös moraalinen vastuu. Se taas johtaa siihen, että...

Kauhakuormaaja hurisee puiston läpi.

...että jos vapaata tahtoa ei ole, teot eivät ole tekijästä kiinni, eikä kellään ole mitään moraalista vastuuta mistään eikä millään ole mitään väliä.

Visala siirtyy toiseen osioon.

1980-luvulla neurologi Benjamin Libethttps://www.hs.fi/haku/?query=benjamin+libet väitti, että koehenkilöiden aivosähkökäyrien perusteella heidän tietoiset päätöksensä voitiin havaita, ennen kuin niistä tuli edes tietoisia. Samansuuntaisia tuloksia ovat saaneet monet muutkin neurotieteilijät. Koetilanteessa on pystytty ennustamaan, mitä nappia koehenkilö aikoo painaa. Onko tiede siis pystynyt jo todistamaan, ettei tahto ole vapaa?

”Mun mielestä meidän kannattaisi olla tässä agnostisia”, Visala sanoo ja huomauttaa, että on jossain määrin kyseenalaista, voidaanko napin painamista edes laskea teoksi. Jos neurotieteilijät pystyisivät koetilanteessa ennustamaan ihmisen tulevan ammatin, se olisi merkittävää.

Sitten on kysymysten ja kommenttien aika.

Yksi ehdottaa, että vapaan tahdon käsitettä voisi soveltaa addiktien tutkimiseen. Jollain on halu käyttää päihteitä, joku toinen haluaa, ettei haluaisi niitä.

Toinen nostaa esille perustavanlaatuisen kysymyksen. Mikä on tämä minä, joka tahtoo asioita? Sillä jos ei usko sieluun, minuus muodostuu vain ruumiillisissa prosesseissa. Miten prosessit voivat haluta asioita?

Kolmas huomauttaa, että koko Visalan alustus saattaa perustua kategoriseen virheeseen. Tahto ja halu eivät yksiselitteisesti merkitse samaa asiaa, ja jos tahto tarkoittaa aikomuksen muodostamista, tahtominen on teko itsessään. Mies lisää, että monet filosofiset ongelmat syntyvät siitä, että samalle sanalle annetaan kaksi merkitystä.

Kuulostaa siltä, että paikalle on päästetty analyyttisen filosofian koulukunnan edustaja.

Visala linjaa, että heidän gurunsa Wittgensteinhttps://www.hs.fi/haku/?query=wittgenstein on erehtynyt ja päättää alustuksensa:

”Kun antiikin filosofit sanoivat, että pitää tavoitella hyveitä ja hyvyyttä, minusta kannattaa tavoitella vapautta.”

Raikuvat aplodit.

Yhdeksän vuotta sitten Antti Sorri saapui Ikaalisten Keskuspuistoon viltin ja kyltin kanssa. Puistofilosofia, siinä luki.

Sorri opiskeli Oulun yliopistossa aate- ja oppihistoriaa ja sivuaineenaan filosofiaa. Hän innostui ihmisen ja luonnon suhdetta pohtivasta ympäristöfilosofiasta. Jo Platonhttps://www.hs.fi/haku/?query=platon huomasi, että maanviljely aiheuttaa eroosiota, Marxhttps://www.hs.fi/haku/?query=marx kyseenalaisti kivihiilikaivokset.

Sorri oli alkanut tehdä hidasta paluuta Ikaalisiin Sata-Häme Soi -festivaalin takia. Keskuspuistossa järjestetty harmonikkatapahtuma sai hänet ajattelemaan, voisiko miljöötä käyttää muuhunkin.

Häntä innoitti myös Helsingin Sanomissa 2009 julkaistu juttu kymmenen vuotta teoreettista filosofiaa opiskelleesta Ilmari Helinistähttps://www.hs.fi/haku/?query=ilmari+helinista. Helin linnoittautui kesällä Hesperian puistoon Helsinkiin ja kutsui ihmiset kanssaan dialogiin, ikään kuin kompensaationa kaikesta yhteiskunnaltaan saamasta sivistyksestä. Sorri päätti kokeilla samaa.

Jotenkin se toimi. Kesällä 2010 noin 35 ihmistä kävi keskustelemassa Sorrin kanssa filosofista kysymyksistä. Hän päätti tulla uudestaankin.

Sen jälkeen Puistofilosofia on kasvanut vuosi vuodelta. Tänä vuonna Sorri ja alkuvuodesta perustettu Puistofilosofia ry pääsivät jo investoimaan.

He hankkivat pleksisen opastetaulun.

Puistofilosofian idea on paitsi tarjota keskustelufoorumi harjaantuneille viisauden rakastajille, myös madaltaa kynnystä osallistua filosofiseen keskusteluun. Tapahtuma on kaikille avoin eikä vaadi syvällistä Hegelinhttps://www.hs.fi/haku/?query=hegelin tai Heideggerinhttps://www.hs.fi/haku/?query=heideggerin ymmärtämistä.

Puistofilosofia on ilmapiiriltään kaukana myös viikkoa aiemmin järjestetystä Suomi-Areenasta, jonne yhteiskunnallinen eliitti kokoontuu esittämään olevansa toistensa seuran sijaan kiinnostunut ”osaamista” ja ”murroksia” käsittelevistä paneelikeskusteluista.

Porissa neuleen rennosti harteille kietaisseet vaikuttajat tarjoavat toisilleen käyntikortteja tai kaljaa, Ikaalisissa reisitaskuihmiset pohtivat, onko Jumalalla huumorintajua ja miten ihmisen ja Jumalan nauru eroavat toisistaan.

Musiikki alkaa siinä, missä sanat loppuvat, sanoi Goethe, ja ohjelma jatkuu siitä, mihin tauko loppuu.

Päivän toinen alustaja on filosofian tohtori Sami Pihlströmhttps://www.hs.fi/haku/?query=sami+pihlstrom. Pihlströmin aihe on Jumalan hiljaisuus. Pihlström ottaa hieman ruttuiset muistilappunsa esiin ja aloittaa.

Moniin uskontoihin liittyy käsitys siitä, että Jumala puhuu ihmiselle joko suoraan tai vaikkapa luonnon kautta. Perinteinen kristitty puolestaan pitää Raamattua Jumalan sanana. Toisaalta moni kokee, ettei Jumala kuule tai vastaa. Raamatussa Job vaati kärsimystensä hetkellä Jumalaa tilille, Jeesus pyytää Getsemanen puutarhassa isältään apua.

Ateisti pitää Jumalan vaikenemista merkkinä siitä, ettei tätä ole. Pihlström ei ota kantaa siihen, mutta huomauttaa, ettei ateisti voi perustella kantaansa turvautumalla teistiseen hypoteesiin. Wittgenstein saattaisi huomauttaa, että ateisti sotkee eri kielipelien säännöt.

Tummat pilvet alkavat kerääntyä taivaalle.

Pihlström kertoo löytäneensä Jumalan hiljaisuuden ajatuksen sekulaarissa kontekstissa Primo Levinhttps://www.hs.fi/haku/?query=primo+levin kirjoituksista.

Italianjuutalainen Levi kirjoitti kokemuksistaan Auschwitzin keskitysleirillä ihmisyyttä pohtivan teoksen Tällainenko on ihminen. Levi ei usko siihen, että hänen kohtalonsa olisi ollut selviytyä keskitysleiriltä, jotta hän voisi kirjoittaa kokemuksistaan kirjan, joka tekisi maailman tietoiseksi natsien raakuuksista. Se oli hänestä hirviömänien ajatus.

Pisarat alkavat ropista.

”Mulla olisi vielä sivun verran tätä juttua...”

”Anna mennä vain”, yleisöstä huudetaan.

Puistofilosofia Ikaalisissa lauantaihin 27. heinäkuuta asti. Katso tarkempi ohjelma osoitteesta www.puistofilosofia.fihttp://www.puistofilosofia.fi/. Oikaisu 26.7. kello 10.32. Toisin kuin jutussa aiemmin luki, Aku Visala ei ole filosofian vaan teologian tohtori.