Kulttuuri    |   Konserttiarvostelu

Flow-festivaalin perjantai: Erykah Badu puhdisti sieluja, Neneh Cherry palautti oman kunniansa, Solange oli täydellinen

Flow-festivaalin perjantai oli voimakkaiden naisten, afrokulttuurin ja itsensä rakastamisen juhlaa. Loppuillasta Suvilahdessa nähtiin peräkkäin virtuoottiset, sielukkaat laulajat Erykah Badu, Neneh Cherry ja Solange.

Erykah Badun, 48, keikka päälavalla alkoi kuitenkin nolosti ja katastrofaalisesti myöhässä. Badu tuli lavalle 29 minuuttia aikataulusta jäljessä. Loppukeikan, yliajalle menneen noin 40 minuutin setin ajan, hän saikin hyvitellä myöhästymistään. Samanlainen viivähdys, joskaan ei niin paha, sattui Badun kohdalle Pori Jazzeilla vuonna 2017.

Erykah Badu kuuluu Lauryn Hillin, D’Angelon ja Commonin kanssa 1990–2000-luvun vaihteiden neo-soulin ja afroamerikka­laisesta kulttuuri­historiasta ammentavien artistien vaikuttavaan joukkoon. Badu ei ole musiikillisesti ollut vastaavalla tavalla merkittävä uranuurtaja enää vuosikausiin, mutta hänen klassikkoaseman saaneiden albumiensa Baduizm (1997) ja Mama’s Gun (2000) kappaleet ovat edelleen ajankohtaisia.

Mama’s Gun kiteytti uuden vuosituhannen tihenevän levottomuuden: ”My money is gone, I’m all alone / Too much to see / The world keeps turning”. On & On oli onneksi yksi muutamista kappaleista, jotka Badu ehti Suvilahdessa esittää. Se tiivistää olennaisen Badusta taiteilijana: epätoivoa ja vastoinkäymisiä ei ole syytä peitota kiiltävään fantasiaan vaan todellisuus on kohdattava sellaisena kuin se on. Leijumiseen turvautuvan rap- ja hiphop-kulttuurin maailmassa Badu on orgaanisuuden ja aitouden puolella.

Badu ei ollut Flow-lavalla salamyhkäinen turbaanitar, eteerinen mystikko. Hän oli kiihkeä new age -papitar, itsensä ja maailman hyväksymisen esille manaaja. Badu näytti ammentavan jostain Baduizm-ajan afrosentrisestä kosmologisesta maailmansielusta, kun hän tanssi transsi-ilme kasvoilla pullonkorkeista tehty päähine päässä, maahan asti yltävät hapsut hihoissa ja lahkeissa liehuen.

Badu on laulajana edelleen ylimaallisen taitava. Hän liikkui pehmeän kujertavasta, groovaavasta laulusta ilmaisun toiseen ääripäähän, kovalle ja korkealle, hallinnan rajapinnalle.

Neljäntenä kuullun Window Seat -kappaleen introna hän esitteli itsensä yleisölle: ”I’m an analog girl in a digital world”. Vapauden kaipuun ja rakastetuksi tulemisen tarpeesta kertova kappale käsittelee ennen muuta Badun suhdetta omaan artistiuteensa ja musiikin tekemiseen.

Yhtyeen energia tuntui vaisulta, mikä on ymmärrettävää olosuhteet huomioon ottaen. Badu sen sijaan antoi kaikkensa löytääkseen yhteyden kuulijoihin. Viimeistään Bag Ladyn kohdalla kaikki olikin jo anteeksi annettu. Silloin sielua alettiin kollektiivisesti puhdistaa elämän ja valtarakenteiden niskaan kasaamista taakoista.

Kappale ja lyhyeksi jäänyt keikka huipentui ihanaan hörhöilyyn, kun Badu heittäytyi yleisön syleilyyn ja antoi mikrofonin vuoron perään edessä seisovien eteen ja kannusti laulamaan melodiaa. Se oli sympaattista. Lopulta piti nostaa kädet kohti taivasta yhdessä laulajan kanssa: ”Tunnetteko energian? Ylitimme rodun, ylitimme sukupuolen, ylitimme uskonnon”, Badu saarnasi ja jatkoi: ”Meistä tuli juuri yksi, yhtenäinen, elävä ja hengittävä olento, kaikista meistä.”


Yleisö oli hurmioitunut, ja vaikea olisi kuvitella, että joku muu olisi voinut tehdä saman tempun ilman, että se olisi tuntunut kamalan kornilta. Badu on itseoikeutettu sielunhoitajamme.

Badun keikka meni niin yliajalle, että Red Arena -lavalla ehti jo aloittaa hänen aikalaisensa Neneh Cherry. Ruotsalainen Neneh Cherry, 55, oli luonteva jatkumo ohjelmistossa omintakeisella ja aikaansa edellä kiirivällä musiikillaan. Vuosikymmenien takaisten överiasennehittien Buffalo Stance ja Manchild esittäjä nähtiin lavalla hyväntuulisena ja levollisena.

Four Tetin Kieran Hebdenin kanssa tehtyjen kahden viimeisen levyn rytmikkäästi vaihtelevan ja riisutuksi himmailevan tunnelman Cherry kantoi yhdessä vapautuneesti soittavan yhtyeensä kanssa. Vanhat hitit olivat kuitenkin niitä herkullisimpia. On hienoa, että Neneh Cherry on 2010-luvulla pystynyt artistina syntymään uudelleen, ja näin on etenkin siksi, että myös hänen vanhat kappaleensa ovat kokeneet ansaitsemansa renessanssin.


Esimerkiksi vuonna 1996 julkaistu Woman-kappale kuulostaa siltä kuin se olisi voinut olla Bond-elokuvan tunnusmusiikkina, jos niissä ei olisi koskaan ollut Bond-tyttöjen roolijakoa. Se on vastaus James Brownin This Is a Man’s World -kappaleelle.

Tässä kappaleessa Cherry myös laulaa niin kauniisti afrikkalaisista juuristaan, että se kouraisee: ”I got all of Ethiopia inside of me / And my blood flows through every man”.

Sama sanoma toistui illan aikana kuullussa Youssur N’Dourin kanssa tehdyssä hitissä 7 Seconds, jossa Cherry laulaa: ”And when a child is born into this world / It has no concept of the tone the skin it’s living in”.

Rytmin sekä melodian ja harmonian harkituissa ja modernilta kuulostavassa epäsynkassa Cherry oli taas kuin silta kohti seuraavaa esiintyjää, päälavalla viimeisenä nähdyn R&B-laulaja Solangen keikkaa.

Eleonoora Riihinen

Solangen keikka katkaistiin tylysti kesken

Solange Knowles luottaa kuulijaan. Etunimellään esiintyvä R&B-artisti on karsimisen ja typistämisen mestari. Hän siirtyy tilanteesta, tunnelmasta, melodiasta ja säkeenpätkästä toiseen niin, ettei kuulija ehdi aina tajuta, mikä häneen osui.

Ymmärrys tulee vasta paljon myöhemmin, kun sitä huomaa hyräilevänsä Way to the Show’n ”Uh-huh, uh-huh, you can get it” -säettä tai Cranes in the Skyn kertosäkeen aloittavia ”away”-kiertoja kappaleiden jo tauottua.

Solange esiintyi Flow’n päälavalla perjantai-iltana. Kyseessä oli hänen ensimmäinen Suomen-esiintymisensä. Vuonna 2013 Solange joutui perumaan juuri Flow’n perhe- ja levytyskiireiden vuoksi.

Keikka alkoi kello 23.06. Kappaleita kuultiin etupäässä artistin kahdelta viimeisimmältä albumilta.


A Seat at the Table (2016) raivasi tekijälleen paikan modernin R&B:n kuninkuusluokassa. Sävellyksiltään ja sovituksiltaan runsas ja kunnianhimoinen levy yhdisti uussoulia R&B:hen, funkiin ja räppiin. Tekstit käsittelivät rasismia ja siihen liittyvää vihaa sekä sitä, miten vaikeista lähtökohdista voi voimaantua.

Teemoiltaan levy muistutti vähän Solangen isosiskosta Beyoncésta, mutta seisoi täysin omilla jaloillaan.

A Seat at the Table nousi Billboardin albumilistan kärkeen ja lukuisien musiikkimedioiden vuoden parhaiden albumien listoille.

When I Get Home -albumilleen (2019) Solange otti vaikutteita Stevie Wonderilta (ja eritoten Journey Through ”The Secret Life of Plants” -albumilta), Steve Reichilta, Alice Coltranelta ja Sun Ralta. Levy on jazz- ja psykesoulvaikutteineen edeltäjäänsä kokeilevampi ja ehkä siksi vaikeampi ottaa haltuun, vaikka kestoa on 11 minuuttia vähemmän.

Haastatteluissa Solange on sanonut keskittyneensä tuntemiseen, kun aiemmalla albumillaan hän fokusoi siihen, mitä hänellä oli sanottavana. Toden totta: When I Get Homella ei ole kovin montaa säkeistöä, joka ei perustuisi yhden tai kahden virkkeen toistoon ja vuoropuheluun.

Levy ei ollut edeltäjänsä veroinen myyntimenestys, ja kriitikotkin jakautuivat vähän kahtia. Helsingin Sanomissa Aleksi Kinnunen antoi levylle neljä tähteä ja puhui ”mestarillisesta näkemyksestä ja hallinnasta”.

Toisaalta The Observerin kriitikko Kate Mossman valitteli When I Get Homen vaativan kuulijalta paljon. Hän kuvaili sitä Snapchat-albumiksi – kokoelmaksi demoja, jotka vihjaavat moderneista soul-lauluista, mutta katoavat hetkessä.

Vertaus oli tarkoitettu moitteeksi, mutta itse pidän albumin hentoutta ja hetkellisyyttä huimana voimavarana. When I Get Home on hyvällä tavalla keskeneräinen, kuin kurkistus taiteelliseen prosessiin (levyllä Solange käsittelee suhdettaan kotikaupunkiinsa Houstoniin), jonka päätepiste ei vielä ole näkyvissä.

Levyn yhteydessä julkaistu elokuva kannattaa katsoa, jos taloudesta löytyy Apple Music -tunnukset. Solangen ohjaama filmi toimii ultratyylikkäänä kiteytyksenä kaikesta siitä, mitä Houston rodeoineen ja southern hip hop -skeneineen Solangelle ja monille muille siellä varttuneille on.

Flow’n konsertti oli visuaalisesti voimakas ja tarkkaan harkittu performanssi. Se toi mieleen Frank Oceanin kahden vuoden takaisen spektaakkelin, vaikka artisti ei nyt esiintynytkään yleisön keskellä. Sen sijaan lavalle oli aseteltu sivuttain valkoinen porrasrakennelma, joka toimi sekä galleriamaisena valkoisena taustana esiintyjille että korokkeena, jolle tanssijat ja Solange itse saattoivat marssia.

Kokomustiin pukeutunut yhtye, johon kuului muun muassa pasunisti, trumpetisti, kaksi kosketinsoittajaa ja kaksi taustalaulajaa, oli aseteltu portaikon eteen. Rumpalille oli sorvattu portaikosta juuri hänen rumpusettinsä mentävä kolo.

Selkeisiin linjoihin ja kontrasteihin perustunut show helli taatusti jokaisen skandinaaviseen designiin mieltyneen katsojan makuhermoja.

Soittajien ja laulajien lisäksi lavalla nähtiin tanssijoita, joiden koreografiat mukailivat modernin terävälinjaista esillepanoa. Poikkeus sääntöön oli Binzin aikana porrastasanteelle noussut yksinäinen tanssija, joka sai twerkata sydämensä kyllyydestä Solangen laulaessa afroamerikkalaisista unelmista pistävän ironisella otteella.

Kaikki lavalla nähty oli loogista jatkumoa sille, mitä Solange on viime vuosina musiikissa ja sen laitamilla tehnyt. Hän on tehnyt taideperformansseja Miamin Pérez Art Museumiin, New Yorkin Guggenheimiin ja viimeksi Los Angelesin Hammer-museoon.

(Hammer-museon performanssin voit katsoa täältä.)

Teoksissaan Solange käsittelee taiteen tekemistä ja liikkeen suhdetta arkkitehtuuriin. Hän myös ottaa tilaa itselleen ei-valkoisena naisena tiloissa, jotka on historiallisesti varattu pääosin valkoisille miehille.

Ihonväriin, rotusorron historiaan ja identiteettiin liittyvät teemat ovat läsnä Solangen musiikissa, vahvimmin keikalla kuulluissa Don’t Touch My Hairissa ja Almedassa. A Seat at the Table -albumin nimen voi ajatella merkitsevän sitä, että artisti ottaa paikkansa kalvakoiden kaanontaiteilijoiden viereltä. Toisaalta haastatteluissa Solange on sanonut, että albumi on pikemminkin kutsu kuulijalle istua hänen pöytäänsä.

Flow’ssa yleisö ympärilläni tuntui tekevän juuri näin. Tunnelma oli harras, ja jokaista esityksen nyanssia tunnuttiin kunnioittavan. Kaikki oli kamalan kaunista, ja ne melodianpätkät, säkeet tai hetkelliset toistot, jotka levyllä lyövät salakavalasti kanveesiin, nousivat millintarkasti soittaneen yhtyeen ja hurjaa taikaa hehkuneen Solangen ylevöittäminä uusiin korkeuksiin.

Niin, että koko paluumatkan hyräilin taas: ”Away, away, away, away, awayyy.”

Erityiskiitos täytyy antaa Flow’n päälavan uusille videotauluille, jotka ovat entistä isommat ja tarkemmat. Tauluilla näkynyt kuva oli kuin tv-taltioinnista. Aina ei huvita tunkea edustan ihmismereen, joten tämä oli huima parannus keikkakokemukseen.

Mikään hittiartisti Solange ei ole, vaikka kahdella ensimmäisellä levyllään hän sellaiseksi ehkä yritti. Solo-Starilta (2003) tai Sol-Angel and the Hadley St. Dreamsiltä (2008) ei kappaleita nykyään keikoilla kuulla, ja hyvä niin. Ensimmäisen ilmestyessä Solange oli 16-vuotias ja aivan raakile.

Yksi tanssihitti ”nyky-Solangella” sentään on, ja se kuultiin Flow’ssa viimeisenä encorea edeltäneenä kappaleena. True-ep:lle (2012) levytetty Losing You on janetjacksonmainen tanssipophelmi, jonka teksti tihkuu sydänsurua vähän samaan tapaan kuin Flow’ssa lauantaina esiintyvän Robynin Dancing On My Own.

Vaikka Blood Orangen ja Kevin Barnesin (Of Montreal) tuottama Losing You eroaa tyyliltään Solangen viimeisimmistä levyistä, Flow’ssa tuo välimatka kurottiin bändisovituksella hienosti umpeen. Yhtye tuntui myös kaipaavan tanssihetkeä yhtä kipeästi kuin yleisökin.

Loppu oli farssi. Solangen esitys oli mitoitettu tuntiin. Se alkoi kuusi minuuttia myöhässä, joten se myös jatkui kuusi minuuttia yliajalle.

Koska Helsingin kaupungin melurajat ovat ilmeisen tiukat, kello 00.00 lavalta napsaistiin äänet tylysti pois. Vain torvisoitinten äänet kuuluivat.

Kaikki kunnia Solangelle ja hänen työryhmälleen, jotka soittivat ja tanssivat täydellä energialla loppuun saakka. Jossain vaiheessa tieto äänten menemisestä selvästi saavutti heidät, mutta esiintymisessä se ei näkynyt.

Järjestäjiltä olisin toivonut tilannetajua ja joustamista, vaikka ymmärrän hyvin, että melusäännösten rikkominen voi johtaa mojoviin sakkoihin.

Ei vaan voi olla niin, että kun Suomeen saadaan ensivierailulleen maailmanluokan artisti, joka järjestää lavalla yhden parhaista festariperformansseista vuosiin, häntä kohdellaan kuin mitäkin kellarimölisijöitä.

Anton Vanha-Majamaa

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Kolmoismurhasta epäillyt kanadalais­miehet jättivät jälkeensä videoviestin

    2. 2

      Päätä jomottaa, väsymys ei hellitä ja lopulta selkään kasvaa kyttyrä – Piinaava niska­kyhmy yleistyy, näin estät sen synnyn

      Tilaajille
    3. 3

      Donald Trumpin arvo­maailma haisee, ja hän on Euroopalle vakavampi ongelma kuin Venäjä

    4. 4

      Valon nopeus lähestyy: Uusi teknologia lupaa saavuttaa Maan kaltaisen planeetan vain 20 vuodessa

      Tilaajille
    5. 5

      Haluttomuus voi johtua testosteronin puutteesta – ja muita asioita, joita en tiennyt vaginasta

    6. 6

      Kaksikko murtautui kasvitieteelliseen puutarhaan ja talloi kasveja: Nainen löytyi puskista makaamasta, mies lähti kahvilaan

    7. 7

      Malmille on rakennettu silta, joka johtaa päin aitaa: ”Turvallisuus on aina pääasia”

    8. 8

      ”Poskettomia määriä” lihaa syönyt Teemu Lampinen lähti kahdeksi vuodeksi pyöräilemään maailman ympäri, eikä kotiin palaa enää sama mies

    9. 9

      Eettinen valinta on usein kallis, mutta hinta ei ole koko totuus – Katso, miten uudet lihan­korvikkeet pärjäävät vertailussa sika-nauta­jauhelihan kanssa

    10. 10

      Mitä tehdä, kun oma lapsi hävettää? Näin käsittelet häpeää ja valitset sanasi turvallisesti

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsingin edustalle ilmestyi palkkien päällä lepäävä hulppea paviljonki: Mistä on kyse?

    2. 2

      Yhteisiä juhlia ja kiusallinen valokuva: Britannian prinssi Andrew joutui jälleen myrskyn silmään Jeffrey Epsteinin takia

    3. 3

      Ranskalaispariskunta yritti kuljettaa Sardinian valkeaa hiekkaa ”matka­muistona” koti­maahansa, nyt heitä uhkaa jopa vuosien vankeus­rangaistus

    4. 4

      Vanhemman on turha yrittää muokata lastaan kasvatuksella, sanoo maailmankuulu tutkija: Lopulta geenit muotoilevat elämämme

      Tilaajille
    5. 5

      ”Mitäs te nyt meinaatte?” käpyläläinen Helena Halonen kysyi aamun hämärässä hääränneiltä pyörä­varkailta ja hetken kuluttua poliisi löysi autollisen varastettua tavaraa

    6. 6

      Joonas Pesonen asuu Helsingin huippu­hotellissa ilmaiseksi vuoden – ja siitä on kiittäminen y-sukupolvea

      Tilaajille
    7. 7

      ”Greatest of all time” – Teemu Pukki villitsee ympäri Eurooppaa, nyt ranskalainen uutis­toimisto AFP listasi kolme erikoista Pukki-faktaa

    8. 8

      Päivän Byrokraatti on tunnettu sivusto, joka aloitti naljailemalla virkamiehille ja Sääntö-Suomelle – kunnes siitä tuli vuosi vuodelta poliittisempi

      Tilaajille
    9. 9

      Haluttomuus voi johtua testosteronin puutteesta – ja muita asioita, joita en tiennyt vaginasta

    10. 10

      Poliisi tutkii Milliklubin ovella sattunutta pahoin­pitelyä, ravintola kiistää väitteen ovimiehen osallisuudesta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kalle Oikari jätti Audinsa Helsinki-Vantaalle pysäköitynä, ja loman aikana joku oli ajanut sillä 130 kilometriä

    2. 2

      HS matkusti Sea Islands -saarille, joilla Yhdysvaltain orjuuden perintö yhä elää: ”On vastenmielistä, että ihmiset tulevat tänne eivätkä edes tiedä, että me olemme olemassa”, kuningatar Quet sanoo

      Tilaajille
    3. 3

      Suomalainen kauppa löysi maailman­laajuisen asiakas­kunnan: ”Meillä on paljon asiakkaita, joilla ei ole puutetta rahasta”

      Tilaajille
    4. 4

      Tuomas Rajala erosi, kun perheen toisen lapsen syntymään oli kaksi kuukautta – Nyt hänellä on eronneille miehille yksi elintärkeä neuvo

      Tilaajille
    5. 5

      Vain viisivuotiaan kerrostalon keittiökalusteet näyttävät ikivanhoilta – lykkäävätkö valmistajat sekundaa hitas-taloihin?

    6. 6

      Internetissä leviää video, joka näyttää bisneseliitin ”hupimetsästyksen” järjettömyyden – kokoomuksen ex-johtaja Pertti Salolainen raivostui: "Oksennan. Te tyhmät!"

    7. 7

      Tutkimuksissa on löydetty ylivertainen päästövähennyskeino, mutta ilmastotekolistoilta se puuttuu kokonaan

      Tilaajille
    8. 8

      Jyrki Sukula pani kuppiloita kuntoon, mutta sitten hän sai ikäviä uutisia – Nyt Sukula kertoo, miksi suosikkisarja päättyi

      Tilaajille
    9. 9

      Näistä merkeistä tietää, että ystävyys kannattaa lopettaa

      Tilaajille
    10. 10

      Washington Post: Monimiljonääri Epsteinin ruumiinavauksessa todettiin kieliluun murtuma, joka herättää kysymyksiä

    11. Näytä lisää