Kulttuuri    |   Kirja-arvostelu

Ossi Nyman kertoi olevansa vapaaehtoisesti työtön ja sai aikaan kohun – nyt hän kirjoittaa miehuuden kriisistä, joka on täynnä naisten kiduttamista

Esikoisellaan kohua aiheuttaneen Ossi Nymanin toinen romaani Patriarkaatti on kuvottava, mutta taitavasti kirjoitettu.

Romaani

Ossi Nyman: Patriarkaatti. Teos. 200 s.



Kir­joitin ensim­mäi­sen ver­sion tästä kri­tiikistä rai­von so­kai­semana. Provosoiduin.

Kirjailija Ossi Nymanin tuore romaani Patriarkaatti (Teos) kaivaa lukijan alle kuilun, johon on helppo pudota.

Nymanin edellinen romaani, Röyhkeys (2017), sai runsaasti näkyvyyttä työttömyyttä koskevalla aiheellaan. Esikoinen kehystettiin kuvaukseksi vapaaehtoisesta työttömyydestä, vaikka ennemminkin se on kuvaus työttömän kokemuksesta yhteiskunnassa, jossa työllä mitataan ihmisarvoa.

Röyhkeys kertoo työttömien kontrolloinnista, työvoimatoimistojen teettämien sijaistoimintojen järjettömyydesta ja yhteiskunnallisista häpeän leimoista.

Lyhyesti: Röyhkeys otettiin provokaationa, vaikka se ei mielestäni ollut sitä. Myös toisesta romaanista Patriarkaatista leijuu voimakas provokaation haju, ainakin jos sen lukee pintapuolisesti.

Kirjan raakuudet nimittäin sammuttavat ajatukset, vievät eläimelliseen tilaan. Lukeminen herätti minussa tutun tuskan: taas on samastuttava kilon paloihin jätesäkissä; puistossa raiskattavaan naiseen, jolta hakataan naama tohjoksi; järkytyksestä mykistyneeseen naiseen, jonka oma ystävä kuristaa hengiltä.

Se väsyttää ja tuntuu turhalta – ja liian tutulta.

Patriarkaatissa fiktion suhde todellisuuteen on vähintäänkin ongelmallinen. Todellisuudessa Suomessa kuolee keskimäärin 20 naista vuodessa väkivaltaan, jonka tekijä on yleensä nykyinen tai entinen puoliso, ei puistohullu.

Mikä tällä kertaa on (mies-)taiteilijan oikeutus näille väkivaltakuvauksille?

Tarvitaanko sellaista edes?

Oikeutus numero 1. Miehuus on kriisissä.

Patriarkaatin päähenkilö Mauri on lakonisen toteavalla äänellä puhuva minäkertoja. Hän on yksinäinen ja katkera hahmo, jonka naisystävä on pettänyt ja jättänyt.

Juoneton kertomus alkaa armeijan loppumisesta, Sodankylästä vuonna 1997. Armeijassa näytettiin pornoa ja opetettiin tappamaan; tehtiin miehiä.

Ylipainoinen Mauri oli asevoimissa keittäjänä, ja häntä kiusattiin ja vieroksuttiin. Armeijassa Mauri tutustui kuitenkin Lehtoseen, naiseen, joka on häntä parempi ”jätkä” eli kovempi juomaan ja iskemään naisia. Mauri huomaa monessa suhteessa olevansa häneen verrattuna alempana, olevansa naisen asemassa.

Maurin ongelmiin on tarjolla yksi vastaus: väkivalta. Sitä teoksessa kuvataan sivukaupalla, yksityiskohtaisesti. Jopa naisten ruumiit häväistään mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla.

Nymanin ideointikyky hirveyksille yltää esimerkiksi Lars von Trierin The House That Jack Built (2018) -elokuvan tasolle. Auteurin masennustrilogian päätöselokuvassa muun muassa leikataan elävältä naiselta rinta irti ja rakennetaan taloa murhattujen ruumiista.

Välillä vaikuttaa siltä, että kun (mies-)taiteilijat käsittelevät sukupuoliproblematiikkaa ja siihen sisältyvää naisvihaa, silmitön väkivalta on ainoa keino (se on joko tämä tai valkoisen miehen asemassa marttyyrinä kieriminen ja muiden eksistentialististen miestuskailijoiden namedroppailu).

Ehkä tämä ideaköyhyys on osoitus siitä, että kun eletään yhteiskunnassa, jossa naismaisuutta pidetään heikkoutena ja miesasialiikkeet ajavat toksisuushöyryissään päätään seinään, todelliset vaihtoehdot miesroolin uudistamiselle ovat vähissä jopa taiteessa.

Misogynian äärimmäisistä fiktiivisistä esityksistä on usein luettavissa feministinen tai muu yhteiskuntakriittinen sanoma.

Margaret Atwoodin The Handmaid’s Tale -kirjassa ja etenkin HBO:n sarjasovituksessa kuvataan kidutuspornoa naisia alistavassa dystopiassa. Ranskalaiskirjailija Michel Houellebecqin sukupuolinihilismi kietoutuu länsimaisen kapitalismin seksipakkomielteisiin. Kotimaisen modernin työväenkirjailijan Arto Salmisen teosten rujoa naisvihaa voidaan tulkita paikaltaan siirtyneen luokkakamppailun kuvauksena.

Bret Easton Ellisin Amerikan Psykossa (1991) sarjamurhaaminen rinnastetaan kyynisiin kulutuskarkeloihin ja laitetaan kapitalimikriittisiin kehyksiin.

Patriarkaatin lukuohje on jo kirjan nimessä: naisilla on paha olla, koska miehillä on paha olla. Kirja näyttää kritisoivan yhteiskunnan naisvihamielistä kulttuuria, joka tekee pahaa myös miehille.

Mutta. Kun naisvihaa vain toisinnetaan ikuisuuksiin, raja misogynian ja kritiikin välillä hämärtyy.

Oikeutus numero 2. Verenhimoisen kulttuurimme kommentti

Patriarkaatti viittaa jatkuvasti omaan fiktiivisyyteensä, kommentoi populaarikulttuurin kertomuksia murhista.

Mauri rakastaa elokuvia ja esittää oman tulkintansa esimeriksi Alfred Hitchcockin Vertigosta (1958). Tämä metakerronnan taso on yksi romaanin teemoista: kuka tahansa voi ottaa murhan tai tarinan murhasta ja lukea sille omia motiivejaan.


Viittaukset ovat havaittavissa myös kertomuksen muodosta. Se lainaa murhakuvausten yksityiskohtaisuuden ja elokuvamaisen visuaalisuuden Ellisin Amerikan Psykosta. Eivätkä yhtäläisyydet Ellisin kanssa jää tähän: Päähenkilö on sarjamurhaaja ja samalla epäluotettava minäkertoja. Kirjoitustyyli on terävän realistinen, kunnes siihen sekoittuu postmodernistinen epäilys. Tuo epäilys helpottaa murhafantasioihin samaistumista.

Luulisi, että sillä ei ole väliä, ovatko murhat fiktiota fiktion sisällä, kun koko tarina on fiktiivinen. Kun tarina on murhaajan näkökulmasta kerrottu, tarvitaan kuitenkin kenties tuo pieni fiktiivinen etäisyys. Johtuuko se siitä, että emme halua myöntää haluamme mässäillä murhilla?

Kysymys johtaa isomman kulttuurisen kontekstin äärelle. Miksi niin monet dokumentit ja kirjat kertovat murhista? Miksi kuolleiden naisten ruumiit toimivat tarina-alustoina miesten ongelmien käsittelylle? Entä miksi karismaattisten sarjamurhaajien ympärille on syntynyt kokonaisia ihailun kultteja?

Kirjailija Maggie Nelson kirjoitti teoksen The Red Parts (2007) tätinsä murhasta ja sen absurdista viihteellistämisestä halvaksi tositelevisiodraamaksi. Nelson käsittelee kirjassa fiktion ja murhan suhdetta sekä fiktiivistä alitajuntaa, josta naisviha nousee.

Alice Bolin taas perkaa esseeteoksessaan Dead Girls: Essays on Surviving an American Obsession (2018) kuolleen tytön myyttiä ja sen suosiota viihteessä ja taiteessa. Bolin viittaa filosofi Julia Kristevaan, jonka mukaan oidipaalisen isänmurhan sijaan pitäisi puhua enemmän äidinmurhasta kulttuurisena trooppina.

Alitajuntaisella tasolla äidin tappamiseen liittyvät impulssit nousevat eläimellisestä aggressiosta, halusta tuhota oma alkunsa. Nämä impulssit vievät outolaaksoon, jossa Maggie Nelsonin mukaan elävät kauhu, melankolia, masennus ja syyllisyys – kiehtovia tarinallisia elementtejä kaikki.

Nyman onnistuu pienillä, hyytävillä yksityiskohdilla osoittamaan olevansa tietoinen näistä impulsseista ja naisvihan syväkertomuksista. Se on jo paljon.

Muitakin purkavia elementtejä teoksesta löytyy. Pahoinvointia herättävät tappokuvaukset riisuvat väkivallalta sen mystiikan ja raiskauksilta sen pornografisen ulottuvuuden. Päähenkilö ei ole kirjoissa mainittujen Ted Bundyn tai Jeffrey Dahmerin kaltainen ”karismaattinen komistus”. Hänellä ei myöskään ole Zodiac-murhaajan tai Unabomberin hurmaavan ylivertaista älyä.

Siten Maurin hahmo on kenties lähempänä todellista sarjamurhaajaa kuin vaikkapa virtaviivainen Patrick Bateman tai Hannibal Lecter.


Patriarkaatin ironiset itseensä ja näennäiseen genreensä viittaamiset liittävät teoksen osaksi postmodernin tyhjyyden kuvausta, jossa toisiinsa viittavaat sisällöt ovat tyhjentyneet merkityksistä. Kenties Patriarkaatissa alleviivataan tahallaan yhteyttä Ellisin Amerikan Psykoon, joka teki samoin: viittasi jatkuvasti muihin kertomuksiin ja pidättäytyi antamasta väkivallalle sisältöä tai selityksiä.


Oikeutus numero 3. Keskustelun herättäminen taiteen rajoista?

Mauri yrittää irrottautua länsimaisen kulttuurin halun ja sukupuolijaon ahdistavista rakenteista buddhalaisuuden ja meditaation kautta. Se ei mene hyvin.

Teoksen loppu antaa ymmärtää, että vaihtoehtoiset miesroolit ovat olemassa kenties vasta tulevaisuudessa, uuden sukupolven keksittävissä. Toinen, turhauttavampi vaihtoehtoinen luenta teoksen lopulle on, että vasta rakkauden ja oman lapsen myötä päähenkilö ymmärtää, että naisetkin ovat ihmisiä.

Moni varmasti lukee teoksen myös kommentiksi #metoo-ajan herkkyyksille. Kenties Patriarkaatti tunnustelee paheksunnan rajoja.

Mutta ketä tällaisten rajojen hakeminen ja niiden siirtely lopulta palvelee?

Esseisti, kirjailija, älykkö Susan Sontag kirjoittaa teoksessa Valokuvauksesta (1977, suom. 1984) seuraavasti:

”Valtaosa nykytaiteesta pyrkii alentamaan kauhun kynnystä. - - Taide totuttaa meidät hyväksymään sen, mikä ennen oli sietämätöntä nähdä tai kuulla, koska se oli liian järkyttävää, tuskallista tai kiusallista. Siten se myös muuttaa moraaliamme, henkisen tapakulttuurimme ja yhteiskunnallisten pakotteiden kokonaisuutta - -”

Onko naisen pään irti sahaamisen kuvaus sen kuvauksen arvoista? Oikeutus jää ilmaan leijumaan.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Ruotsalaiset myivät orjia Kungsgatanin ja Östra Strandgatanin kulmassa – Gustavia oli Ruotsin yritys päästä siirtomaa­vallaksi, ja oli siellä mukana suomalaisiakin

      Tilaajille
    2. 2

      Kuvia Suomesta: Ihminen löytää toisen pikkukaupungin yössä

      Tilaajille
    3. 3

      Omakotitalolle ei löydy ostajaa edes Järvenpäässä – Kari Sirola kertoo, miten vanhaa taloa voi pitää kunnossa halvalla

      Tilaajille
    4. 4

      Suomi otti pakolaisina vastaan kolme sieppauksesta syytettyä paraguaylaista vasemmistoaktivistia

    5. 5

      Brittiparlamentin jarrutus pakotti Boris Johnsonin anomaan EU:lta brexit-lykkäystä – EU:n Tusk twiittasi lykkäys­pyynnön saapuneen, Johnson lähetti kaksi eri kirjettä

    6. 6

      Maailman pisin matkustajalento laskeutui Sydneyyn, lento kesti yli 19 tuntia

    7. 7

      Pirkka-Pekka Petelius lakkasi olemasta hauska ja hakeutui eduskuntaan niin synkistä syistä, että niistä on tuskaista puhua

      Tilaajille
    8. 8

      Voiko pitkä mies ikinä ymmärtää naista?

    9. 9

      Väkivalta ja turhautuminen kasvavat Barcelonan öisillä kaduilla: ”Mikään tässä ei ole normaalia”

    10. 10

      Korkeushypyn entinen maailmanmestari Patrik Sjöberg alkoholisoitui ja muutti mökkiin metsän keskelle

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Yhä useampi suomalainen asuu täydellisessä eristyksessä – Muoniolainen kalastaja Jopi Saari on asunut vuosi­kymmeniä syrjässä ilman puolisoa tai ystäviä, ensi vuodelle hänellä on yksi toive

      Tilaajille
    2. 2

      Korkeushypyn entinen maailmanmestari Patrik Sjöberg alkoholisoitui ja muutti mökkiin metsän keskelle

    3. 3

      Brittiparlamentin jarrutus pakotti Boris Johnsonin anomaan EU:lta brexit-lykkäystä – EU:n Tusk twiittasi lykkäys­pyynnön saapuneen, Johnson lähetti kaksi eri kirjettä

    4. 4

      Eksyykö kävijä Triplaan? Arkkitehti ilahtui ja pettyi uudesta kauppakeskuksesta

    5. 5

      Kaupasta voi löytää vaatteita, jotka kestävät jopa eliniän – Näin tunnistat pitkä­ikäisen vaatteen ja vältät virheet, jotka kuluttavat sitä

      Tilaajille
    6. 6

      Uusi bisnes rantautuu Tallinnasta Suomeen – ”Jokainen nuori virolais­yrittäjä haluaa Helsinkiin”

    7. 7

      Poliisi otti yhteen Turkki-mielenosoittajien kanssa Helsingin keskustassa ja käytti etälamautinta

    8. 8

      Johanna Huhtamäki, 38, kuuli oudon äänen, eikä tiennyt sen kielivän kuolemasta – Nyt hän toteuttaa unelmiaan, sillä pian saattaa olla liian myöhäistä

      Tilaajille
    9. 9

      Unicafen päätös luopua naudanlihasta on huono

    10. 10

      Aivojamme kuormittavat lukemattomat turhat asiat, sanoo neuropsykologi Nina Uusitalo ja kertoo keinon, jonka avulla hän oppi keskittymään olennaiseen

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kaikki Triplasta: HS:n erikoisartikkeli näyttää, miten uudessa Pasilassa liikutaan

    2. 2

      Johanna Huhtamäki, 38, kuuli oudon äänen, eikä tiennyt sen kielivän kuolemasta – Nyt hän toteuttaa unelmiaan, sillä pian saattaa olla liian myöhäistä

      Tilaajille
    3. 3

      Näyttelijä Minna Kivelä kertoo, millaista on asua Suomen suurimmassa taloyhtiössä yli tuhannen naapurin kanssa

      Tilaajille
    4. 4

      Demokraattien Nancy Pelosi kertoi syistä, miksi Trump sai ”hermoromahduksen” Syyria-kokouksessa

    5. 5

      ”Olen 31, enkä ole seurustellut kertaakaan” – Lyhyet miehet kertovat, millaista on elää maailmassa, jossa pituutta pidetään miehen mittana

      Tilaajille
    6. 6

      Keväällä Fazerin asmr-mainos sai monet raivon partaalle, ja nyt myös Mainonnan eettinen neuvosto otti siihen kantaa

    7. 7

      Kotona tehtävä tikkutesti on paljastanut jo monia oireettomia suolistosyöpiä

    8. 8

      Kim huijasi itselleen halutun kaupungin vuokra-asunnon läheltä Helsingin keskustaa – Rikosoikeuden professori: ”Moraalitonta tällainen kepulointi ainakin on”

      Tilaajille
    9. 9

      Yrittäjät pakenivat uudesta kauppa­keskuksesta Espoossa, Juha Kumaran liikkeessä kävi päivässä alle kymmenen asiakasta: ”Ihan floppi”

    10. 10

      Junasta noussut muukalainen ojensi Tiia Maria Saarelle yhtäkkiä rakkaudentäyteisen kirjeen: ”Kyllähän minulla kyyneleet tulivat silmiin”

    11. Näytä lisää