Kulttuuri

Atwoodin uutuus­romaanissa Gileadin tädit nousevat kapinaan – Tarkkaan varjeltua teosta sai etukäteen lukea vain tiukassa valvonnassa

Margaret Atwoodin uusi Testamentit-romaani on odotettu kansainvälinen tapaus. Se sijoittuu samaan naisvihan maailmaan kuin Orjattaresi – ja on silti ihastuttava, kirjoittaa Suvi Ahola arviossaan.

Romaani

Margaret Atwood: Testamentit (The testaments). Suom. Hilkka Pekkanen. Otava. 496 s.

Tärkeimmät heti alkuun.

Ensiksi­kin Testa­mentit on täysin eri­lainen romaani kuin Orjattaresi (1985), vaikka se sijoittuu samaan maailmaan.

Toiseksi se on täysin itsenäinen teos, mutta jos se jotain jatkaa, niin yhdysvaltalaista MGM/Hulun suoratoistosarjaa The Handmaid’s Tale (2017–2019).

Tähän seikkaan liittyy se, että sain lukea romaanin käännöksen vain valvotusti kustantamon tiloissa, ilman kännykkää.

Nyt ei olla enää 1980-luvulla, jolloin Margaret Atwood (s. 1939) loi huikean dystopiansa kanadalaiseen romaaniin. Nyt ollaan 2010-luvulla, ja kyse on kansainvälisestä viihdetuotteesta. Siksi päähuomio kohdistuu siihen, ettei kukaan pääse hakkeroimaan sen sisältöä ennen ­aikojaan.

Ja kolmanneksi: Testamentit on monessa mielessä ihastuttava lukuromaani. Se on värikäs, jännittävä, koskettava ja hauska, ja sen voi ahmia vaikka yhdellä istumalla.

Hilkka Pekkanen, jolla oli suomennostyöhön vain vähän yli kaksi kuukautta, on selviytynyt tehtävästä kunnialla, eri sukupolvia ja kulttuureita edustavien henkilöiden monet puheenparret säilyttäen.

Parasta romaanissa on se, että Atwood pääsee taas vilauttamaan kirjallisen kokemuksensa koko laajuutta.

Orjattaresi ja muu spekulatiivinen fiktio on siitä vain yksi, tosin merkittävä osa. Sen haastavassa, tajunnanvirtaa ja muistoja sisältävässä sisäisessä mono­logissa on itse asiassa paljon kaikuja myös lyriikasta, jota Atwood on julkaissut parikymmentä nidettä 1960-luvulta lähtien.

Näiden lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu kuitenkin myös vereviä historiallisia juoniromaaneja: Booker-voittaja Sokea surmaaja (2000) käy läpi Kanadan 1900-luvun alkua ja maailmansotien vaikutusta, Nimeltään Grace (1996) on psykologinen sukellus 1800-luvun kuuluisaan murhaoikeudenkäyntiin.

Testamentit on selvästi näiden sukua, vaikka onkin sijoittuvinaan tulevaisuuteen. Se on selkeää ja koukuttavaa juoniproosaa, joka viittailee koko ajan 1800-luvun suurten naiskertojien kuten Charlotte Brontën ja George Eliotin suuntaan.

Naiseushan on perustana kaikessa, mitä Atwood on kirjoittanut: naiseksi kasvaminen, naiseuden odotukset, roolit ja valinnat. Sekä kaikki ne (historiallisiin faktoihin perustuvat) naiseuden uhat, joista Orjattaresi-dystopia kertoo.

Huomaat, että se mikä naisia yhdistää, on heidän jalkojensa välissä. Senkö takia soditaan? Atwood kysyi runossaan 1981. Toinen, tunnettu sitaatti on vielä vanhempi: Miehet pelkäävät, että naiset nauravat heille. Naiset pelkäävät, että miehet tappavat heidät.

Tuore tv-sarja antoi Gileadin uskonnollisessa hirmuvaltiossa orjattaria kouliville ja kontrolloiville ”tädeille” paljon tilaa, jopa enemmän kuin Atwoodin alkuperäinen romaani. Myös Testamentit keskittyy täteihin ja etenkin heistä merkittävimpään eli Lydiaan.

Hän on yksi romaanin kolmesta, keskenään vuorottelevasta kertojasta, ja häneen tiivistyy Gileadin totalitaarisen hallinnon murentuminen.

Kaksi muuta kertojaa ovat samaan muutokseen vaikuttavia nuoria naisia: Agnes, joka kasvaa komentajan tyttärenä, ja Daisy, joka soluttautuu Gileadiin Kanadasta Mayday-vastarinta­liikkeen mukana.

Orjattaresi-romaanin tavoin kaikkien kolmen tarinat esitetään Testamenttien lopussa sattumalta löytyneinä, kaukaisesta historiasta kertovina dokumentteina, historiantutkijoiden Gilead-symposiumissa vuonna 2197.

Agneksen ja Lydian tarinat kertovat ennen muuta selviytymisestä sorron alla, salaisista vastarinnan keinoista.

Sen keskus on Arduan Hall, luostarimainen tätien yhteisö, jonne Gileadin naisviha ja sorto eivät yllä. Sinne pelastaudutaan seksuaaliselta väkivallalta ja huonoilta avioliitoilta, siellä saa opetella lukemaan ja kirjoittamaan ja lukea Raamattua, Leo Tolstoita ja Alice Munroa.

Etenkin tätikokelaaksi saapuvan Agneksen tarinassa Atwood herkuttelee yksityiskohdilla, jotka voisivat olla 1800-luvun tyttökirjoista. Gileadin neidoille opetetaan kukka-asetelmia ja koruompelua, mutta häiden jälkeen alkaa synnyttäminen ja sen odottelu, että mies vaihtaa vaimon nuorempaan.

Lydian tarina vilisee kirjallisia viittauksia, sarkasmia, vitsejäkin. Eniten hänen ja Arduan Hallin muiden tätien välien kuvaus tuo mieleen dokumentit 1930-luvun Neuvostoliitosta. Yksi romaanin motoistakin on kirjailija Vasili Grossmanilta, Stalinin salakriitikolta.

Lydia kertoo maailmasta, jossa on koko ajan mietittävä, miten puhua kenellekin. Kuka voi puukottaa selkään, miten saada toinen kiitollisuudenvelkaan tai kiristyksen kohteeksi? On myös tarkkailtava itseään, sulauduttava joukkoon niin, ettei joudu kivien heittelijän roolista kivitettävän paikalle.

Lydia-tädin karskius saa perustelunsa, kun hän ohimennen muistelee köyhää lapsuuttaan. Kokemukset puutteesta ja väkivallasta auttoivat selviytymään Gileadin alkuaikojen kidutuksesta ja ohjasivat ryhtymään miesten yhteistoimintakumppaniksi, kuin keskitysleirin vartijaksi.

Lydia siis epäilee Gileadin ideologiaa alusta pitäen.

Hän näkee, miten juuri ideologian tiukkuus sisältää oman tuhonsa siemenet. Raamatun jatkuva naisvihamielinen tulkinta tekee Lydiasta lopulta kapinallisen: ”Voi uskoa Jumalaan tai uskoa Gileadiin.”

Totalitaarisen valtion hajoamisen kuvaus on maailmanhisto­riasta tuttua: kun eliitti alkaa paniikissa hyökkäillä toisiaan vastaan, avautuu ovi ensin sotilasjuntalle ja sitten koko kansan kapinalle, joka ulkovaltojen tuella lopulta kukistaa vanhat vallanpitäjät.

Kerronnan jännite ja vauhti kiihtyvät romaanin loppua kohti, ja välillä on kiireenkin makua. Kun salajuonet ja pakomatkat seuraavat toisiaan, tuntuu kuin edessä olisi Nälkäpeli-nuortenkirja. Siihen viittaa myös huipennuksen optimistinen, hieman naiivi tunnelma, joka korostaa naistenvälistä solidaarisuutta ja vastarinnan mahdollisuutta. Se on varsin kaukana The Handmaid’s Tale -sarjan paisutellusta, ahdistavasta dystopiasta.

Mutta pitääkin muistaa, että romaani oli ensin!

Margaret Atwoodin spekulatiivisessa fiktiossa on aina paljon toimintaa, ja siinä hän päätyy valoon, vaikka kuinka vaatimattomaan. Aina syntyy jonkinlainen uusi maa.

Jälleen sen perustuksina ovat nimenomaan tarinat, joita eloonjääneet kertovat uusille sukupolville. Kuin testamentteina menneestä.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Helsingin seutua uhkaa ensi maanantaina liikennekaaos – HSL: ”Pahimmillaan meidän bussit ei juurikaan kulje”

    2. 2

      Åbo Akademin sukupuolentutkimuksen laitoksen huonoa ilmapiiriä yritettiin puhdistaa taikasuolalla – noituudesta on tullut osa uutta feminismiä

      Tilaajille
    3. 3

      The New York Timesin päätoimittaja: Presidentti Trump asettaa puheillaan lehden toimittajat hengenvaaraan

    4. 4

      HSL:n liikenne häiriintymässä ensi maanantaina, kuljettajia menee myötätuntolakkoon postilaisten tueksi – myös Palvelualojen ammattiliitto aloittaa tukitoimet

    5. 5

      Kommentti: Kiinan lehtien kirjoitukset Hongkongin mielenosoitusten ”mustista käsistä” ja ”komentorakenteesta” valmistelevat kansainvälistä yhteisöä kovempiin otteisiin

    6. 6

      Vantaalle rakennettiin jalkakäytävä, joka on kymmeniä senttejä talojen pihoja korkeammalla: ”En tiedä, miten sitä ei ole huomattu”

    7. 7

      Jan Vapaavuori ärähtää Rinteen hallitukselle: Eteläsataman supermuseo vaarassa, Helsinki ei voi ”odottaa loputtomiin”

    8. 8

      Syöpää sairastava Danna Nelson alkoi kerätä rahaa muiden potilaiden ilahduttamiseksi: Sitten yhdysvaltalaisnaiselle selvisi, että Suomessa se ei käy päinsä

    9. 9

      Helsinkiin avattiin k18-meeminäyttely, joka kuulostaa vitsikkäältä mutta äärioikeisto­hassuttelu näyttää, että kuvat on otettava vakavasti

    10. 10

      Ogier, Evans ja Rovanperä ovat valikoitumassa Toyotan ensi vuoden kuljettajiksi, Jari-Matti Latvalalle jäämässä MM-sarjassa maksukuskin rooli

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Natalia Salmela seisoi teininä leipä­jonossa mutta omistaa nyt 31-vuotiaana hulppean loft-asunnon Helsingistä

      Tilaajille
    2. 2

      Patologina Auschwitzissa toiminut juutalaislääkäri kuvaa Josef Mengelen toiminnan järjettömyyden ja säälimättömyyden rehellisesti

    3. 3

      Åbo Akademin sukupuolentutkimuksen laitoksen huonoa ilmapiiriä yritettiin puhdistaa taikasuolalla – noituudesta on tullut osa uutta feminismiä

      Tilaajille
    4. 4

      HS-analyysi: Jo ensi vuosi voi tuoda sähkö­autojen läpi­murron, mikä tarkoittaisi Antti Rinteen vero­pelkojen toteutumista

    5. 5

      Japanilaiset ovat pakkautuneet miljoona­kaupunkeihin, mutta niiden ulkopuolella avautuvat valtavat metsät – HS:n erikoisartikkeli vie japanilaiseen metsäterapiaan

      Tilaajille
    6. 6

      Ennusteet alamäestä menivät pieleen: Uusia asuntoja myydään kuin viimeistä päivää, taustalla sijoitustrendi

    7. 7

      Urheilusivuston laskelma: Huuhkajat joutumassa EM-kisoissa samaan lohkoon maailman­rankingin ykkösen kanssa

    8. 8

      Vantaalle rakennettiin jalkakäytävä, joka on kymmeniä senttejä talojen pihoja korkeammalla: ”En tiedä, miten sitä ei ole huomattu”

    9. 9

      Kannabistuotteiden ostaminen on Suomessa helppoa, päihdyttävän kasvin siemeniä voi ostaa kivijalkakaupasta

    10. 10

      Hongkongissa opiskelijat sytyttivät barrikadeja palamaan, poliisi kertoo ampuneensa kovilla – Yhdysvallat tuomitsi ”perusteettoman voimankäytön”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Natalia Salmela seisoi teininä leipä­jonossa mutta omistaa nyt 31-vuotiaana hulppean loft-asunnon Helsingistä

      Tilaajille
    2. 2

      Kaupunginvaltuutettu Abdirahim ”Husu” Hussein myöntää valehdelleensa taksiyön tapahtumista: ”Olin vihainen”

    3. 3

      Kaikkien aikojen kovin suomalaisbiisi täyttää 20 vuotta ja siksi radiokanava soittaa vuorokauden pelkästään sitä

    4. 4

      Kenelle kehittyy hallitsematon himo? Riippuvuus­tutkija Joonas Majuri tietää, millainen tausta altistaa tuhoisille addiktioille

      Tilaajille
    5. 5

      Emma Watson kuvaili elämäntilannettaan ja keksi käsitteen, jota koko internet on kaivannut mutta jota ei ole suomennettu – sinkkuuden käsite on yhä kapea

    6. 6

      Amsterdamilainen Laurent Simons, 9, valmistuu maailman nuorimpana ihmisenä yliopistosta

    7. 7

      Puolet suomalaisista saa liian vähän tiamiinia – Jos puutos jatkuu pitkään, se voi aiheuttaa joukon sekalaisia oireita

    8. 8

      Aivot, mielenterveys, sydän, keuhkot – Kolme asiantuntijaa kertoo, mitä kannabiksen vaikutuksista terveyteen todella tiedetään

      Tilaajille
    9. 9

      KHO: Vantaa saa lunastaa 300 vuotta saman suvun omistuksessa olleen tilan asuntojen rakentamista varten

    10. 10

      Heini Maksimaisen laskut jäivät maksamatta ja pyykit pesemättä, vaikka töissä kaikki sujui hyvin – Tällaista on arjenhallintauupumus, josta moni millenniaali kärsii

      Tilaajille
    11. Näytä lisää