Historiaan viittaavien kantaesitysten sarja alkoi, Wennäkoski avasi Helsinki-variaatiot erinomaisesti

Helsingin kaupunginorkesteri Susanna Mälkin johdolla Musiikkitalossa keskiviikkona. Solistina Nelson Freire, piano. – Berlioz, Beethoven, Wennäkoski, Schumann.

Helsingin kaupunginorkesterin mainio suunnitelma tilata Helsinki-variaatiot-teemalla kantaesityksiä alkoi hienosti Lotta Wennäkoskenhttps://www.hs.fi/haku/?query=lotta+wennakosken teoksella Om fotspår och ljus (Jalanjälkiä ja valoa).

Kantaesitysten jujuna on, että inspiraation lähteenä on jokin ennen vuotta 1945 sävelletty suomalaisteos.

Wennäkoski valitsi lähtökohdaksi helsinkiläissäveltäjä Ida Moberginhttps://www.hs.fi/haku/?query=ida+mobergin (1859–1947) keskeneräiseksi jääneen Asiens ljus -oopperan (Aasian valo) kohtauksen, jossa tuleva Buddhahttps://www.hs.fi/haku/?query=buddha eli prinssi Siddhartha kaihoaa palatsin puutarhasta todelliseen maailmaan. Teos on kuitenkin ennen kaikkea Wennäkoskea, joka samaistaa Mobergin pianopartituurin toistoaiheen ”Idan askeliksi kaupungissa, jossa nyt itse kuljen ja sävellän”.

Teoksen alun hälyn ja sävelten rajapintaa tutkaileva tekstuuri on tuttua Wennäkoskea. Sointi kimmeltää ja himertää mitä kiehtovimmin. Wennäkoski tuntuu hyödyntävän optimaalisesti Musiikkitalon akustiikan, joka kantaa kuuluville herkkiä vivahteita hyvin, vaikka vaimentaa huipennuksia turhan paljon.

Tekstuuri selkiytyy jousten koraalimaisessa taitteessa. Sitten seuraa rytmisesti ripeämpi ja nykyaikaisempi ilotulitus Wennäkosken viiden minuutin piristeruiskeen Flouncen tavoin ja ennen lopun seestymistä tunnelmat vaihtelevat kuin Amor omnia -elokuvamusiikissa (2012), joka tilattiin vuoden 1922 mykkäelokuvan esitykseen ja televisiointiin.

HKO-yleisö on totutettu aikamme musiikkiin yhä syvemmin, ja aplodit olivat ansaitun lämpimät. Helsinki-variaatioita kuullaan jatkossa ainakin vielä 11 kappaletta vuoteen 2025 asti. Seuraavana vuorossa on Kimmo Hakolahttps://www.hs.fi/haku/?query=kimmo+hakola toukokuussa, ja sarja jatkuu esimerkiksi Minna Leinosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=minna+leinosen ja Outi Tarkiaisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=outi+tarkiaisen teoksin.

Toinen huipennus oli 75-vuotiaan Nelson Freirenhttps://www.hs.fi/haku/?query=nelson+freiren solistiosuus Beethoveninhttps://www.hs.fi/haku/?query=beethovenin neljännestä pianokonsertosta.

Freire on vanhoilla päivillään jo melkein jokavuotinen Suomen-vieras. Aivan aluksi koin, että sorminäppäryys on ennallaan, mutta hartioiden tai käsivarsien jäykkyys tuntui tuovan esitykseen pientä neliskulmaisuutta.

Vanha mestari vetreytyi kuitenkin vähitellen, ja pian juoksutukset ja tohtoroidut kadenssit helmeilivät persoonallisesti.

Freire ei paina vasenta una corda -pedaalia alas vain ohentaakseen sointia fortepianomaisemmaksi, vaan murtaa värejä pedaalien yhteispelillä melkeinpä impressionistisesti ja luo myös ”tuonpuoleisia” sointeja.

Tässä pianistissa on jotakin hykerryttävän salaviisasta. Solistin tempokäsitys tosin oli sen verran vapaa, että jälkimmäiseen eli torstain konserttiin jäi yhteissoiton puolesta vielä hieman tarkennettavaa.

Kauniina ylimääräisenä soi Sgambatinhttps://www.hs.fi/haku/?query=sgambatin sovitus Gluckinhttps://www.hs.fi/haku/?query=gluckin melodiasta oopperassa Orfeus ja Eurydike.

Berliozinhttps://www.hs.fi/haku/?query=berliozin Benvenuto Cellini -oopperaa en ole Suomessa kuullut sitten Pietarin Mariinski-teatterin erinomaisen konserttiesityksen vuonna 2007, mutta mielikseen kuuntelee myös konsertin avausnumeroa, eli oopperasta muokattua Rooman karnevaali -alkusoittoa. Se oli vastustamattoman vauhdikas täysosumaesitys Susanna Mälkiltähttps://www.hs.fi/haku/?query=susanna+malkilta ja Helsingin kaupunginorkesterilta!

Konsertin lopuksi Robert Schumanninhttps://www.hs.fi/haku/?query=robert+schumannin Alkusoitto, scherzo ja finaali oli varsinkin alkusoiton osalta yhtä hyväntuulinen ja ehjä esitys. Viime vuonna se soi Klaus Mäkelänhttps://www.hs.fi/haku/?query=klaus+makelan ja RSO:n konsertin alkunumerona, mikä oli ehkä esitysjärjestyksen kannalta luontevampaa.

Mutta toimi se näinkin eli Wennäkosken kantaesityksen jälkeisenä loppukevennyksenä.

Jälkimmäinen, torstain konsertti samalla ohjelmistolla välitetään torstai-iltana ja sitä voi seurata tämän linkin takaahttps://areena.yle.fi/1-50272204.