Notre Damen kellonsoittaja on viiden tähden musikaali: ”Katsojan ei tarvitse muuta kuin pitää aistinsa auki”

Musikaali

Notre Damen kellonsoittaja. Disney-musikaalin suomenkielinen kantaesitys Tampereen Teatterin päänäyttämöllä. Victor Hugon romaanin pohjalta libreton laatinut Peter Parnell, musiikin sävellys Alan Menken, laulujen sanat Stephen Schwartz, suomennos Mikko Koivusalo, ohjaus Georg Malvius, musiikin johto Martin Segerstråle, koreografia Adrienne Åbjörn, lavastus Marjatta Kuivasto, puvut Ellen Cairns, maskit ja peruukit Jonna Lindström, valot Raimo Salmi, ääni Ivan Bavard ja Jaakko Virmavirta, videot Heikki Järvinen. Päärooleissa Petrus Kähkönen, Ilkka Hämäläinen, Lari Halme, Josefin Silén, Antti Lang, Risto Korhonen. ★★★★★

Helsinki ja Tampere käyvät kovaa kisaa kahden Suomessa ensimmäistä kertaa esitettävän Disney-musikaalin toteuttajina.

Helsinkiläisenä veronmaksajana täytyy valittaen todeta, että Tampere näyttää voittaneen kilpailun.

Helsingin kaupunginteatterin Pieni merenneito lumoaa hetkittäin visuaalisuudellaan, mutta Tampereen Teatterin Notre Damen kellonsoittajan etuina ovat vahvempi tarina, vaikuttavampi musiikki ja monessa mielessä tehokkaampi tulkinta.

En tietysti katsoisi asiaa kilpailun kannalta, ellei kyse olisi Disney-musikaaleista, joiden toteutusten suhteen yhtiö on yleensä äärimäisen tarkka. Disney-musikaalit ovat ennen muuta tuotteita.

Notre Damen kellonsoittajan käsiohjelma tarjoaa musikaalin mallikkaasti suomentaneen Mikko Koivusalon https://www.hs.fi/haku/?query=mikko+koivusalonkuvauksen yhtiön tarkkuudesta jopa ällistyttävien pienten yksityiskohtien suhteen.

Nyt Suomeen rantautuneet musikaalit ovat tietysti keskenään aivan erilaisia teoksia ja niillä on erilainen kohdeyleisö. Pieni merenneito https://www.hs.fi/haku/?query=pieni+merenneitoon koko perheelle suunnattu satu ja hetkittäin hyvinkin veristä Notre Damen kellonsoittajaa ei suositella alle kaksitoistavuotiaille.

Kuten yleisesti tiedetään, molemmat musikaaleista pohjautuvat Disneyn aikaisemmin tuottamiin piirroselokuviin ja niitä varten sävellettyyn musiikkiin.

Notre Damen kellonsoittajan musikaaliversiossa ei ole kuitenkaan pitäydytty piirroselokuvasta tutussa tarinassa, mikä vanhempien on syytä muistaa teatteriretkeä suunnitellessaan. Pikkulapsia varten vesitetyn tarinan ääreltä on käännytty takaisin kohti vahvojen jännitteiden ja pelottavien tilanteiden draamaa, mutta ei suinkaan Victor Hugonhttps://www.hs.fi/haku/?query=victor+hugon alkuperäisen romaanin Notre-Dame de Paris (1831) suuntaan.

Musikaalissa Pariisin mahtavan katedraalin rujo kellonsoittaja saa roviolta pelastamansa mustalaistytön omakseen, mutta vasta kuoleman porttien tuolla puolen.

Tampereen Teatterin esitys tullaan varmasti muistamaan ennen kaikkea siitä, miten komeasti katedraali on onnistuttu nostamaan musikaalin päärooliin.

Teatterin katsomo on lavastettu kirkkosaliksi, aivan kuin koko teatteritalo olisi suunniteltu runsas sata vuotta sitten nimenomaan tätä esitystä silmällä pitäen.

Lavastaja Marjatta Kuivasto https://www.hs.fi/haku/?query=marjatta+kuivastoon luonut näyttämölle vaikuttavan näköisen kellotornin hämmästyttävän helposti liikuteltavien lavastuselementtien avulla. Katsomon sivuaitiot sulautuvat luontevasti kokonaisuuteen ja esityksen kuoro laulaa parvekkeella katedraalin kuuluisiksi kivipatsaiksi naamioituina.

Toteutus on lisäksi sekä musiikillisesti että äänentoistollisesti huippuluokkaa.

Katsojan ei tarvitse muuta kuin pitää aistinsa auki ollakseen tarinan keskipisteessä.

Onneksi Notre Damelle ei kevään tulipalossa käynyt pahemmin, sillä muuten Tampereen Teatterista muodostuisi varmasti merkittävä kansainvälinen matkailukohde, jonne musikaalin esiintyjien olisi enää vaikea mahtua sisälle.

Helsingistä Tampereelle siirtynyt Petrus Kähkönen https://www.hs.fi/haku/?query=petrus+kahkonentekee huikean roolisuorituksen Quasimodona, kellotorniin eristettynä rujona orpona, joka ihmisten kanssa kosketuksiin joutuessaan paljastuu vilpittömäksi ja sydämelliseksi nuorukaiseksi.

Kähkönen rakentaa roolinsa älykkäästi sekä äänellisesti että kehollisesti. Rujouteen ja huonokuuloisuuteen liittyvät asiat tuodaan esille täsmällisen tarkasti, ilman että niiden ylen määrin annetaan rasittaa ilmaisua.

Oopperalaulaja Ilkka Hämäläinen https://www.hs.fi/haku/?query=ilkka+hamalainentekee yhtä vahvan roolityön arkkidiakoni Frollona, joka elää kirkollisen asemansa ja sisäisten demoniensa luomassa valtavassa ristipaineessa. Frollon itseruoskinta saavuttaa huippunsa musikaalin kohokohtiin kuuluvassa Hornan tulta -numerossa.

Kähkösen ja Hämäläisen yhteistyössä toteutuu komeasti hahmojen väliin musikaalia varten luotu yhteys, joka antaa aivan uudet perusteet teoksen peruskysymykseen Frollon syistä suojella Quasimodoa eristämällä tämä kellotornin yksinäisyyteen.

Nuoren Josefin Siléninhttps://www.hs.fi/haku/?query=josefin+silenin esittämä mustalaistyttö Esmeralda on häikäisevän vahva ja kokonaisvaltainen hahmo, joka todella asettaa haasteen ympärilleen pyöriville miehille.

Kapteeni Phoebuksen roolia näyttelevä Lari Halme https://www.hs.fi/haku/?query=lari+halmejoutuu muita miehiä heikompaan asemaan, mutta nimenomaan osan kapeuden takia. Phoebus roiskaistaan tarinaan mukaan hieman huolimattomasti ja kahden sosiaalisen ryhmän väliin putoaminen jää epämääräiseksi heilumiseksi.

Katurosvojen päällikön Clopinin rooli on samalla periaatteella turhan vaatimaton näyttämöiden valloittajana tunnetun Antti Langin https://www.hs.fi/haku/?query=antti+langinedellytyksiin nähden.

Musikaalin ohjaajan Georg Malviuksen https://www.hs.fi/haku/?query=georg+malviuksensuosikkinäyttelijäksi osoittautuneen Risto Korhosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=risto+korhosen osana on toimia musikaalin kertojana, mikä tuo esille hänen yllättävän puhtaan ja laajan äänensä. Korhonen saa myös osoittaa parasta koomista osaamistaan ratsastaessaan näyttämölle Ranskan kuninkaana.

Ruotsalaisen Malviuksen konstailemattoman tehokasta käsialaa on saatu ihailla Suomessa monta kertaa aikaisemminkin. Mies on tunnettu myös Baltian maissa, viimeksi hän ohjasi Estonia-teatteriin rasismin nousua kuvaavan pysäyttävän tulkinnan West Side Storysta.

Ilman Disneyn asettamia kuolaimia Malvius ja hänen luottokoreografinsa Adrienne Åbjörn https://www.hs.fi/haku/?query=adrienne+abjornolisivat varmasti päässeet sykähdyttävämpään lopputulokseen myös Notre Damen kellonsoittajan parissa.