Kulttuuri

Kun Sibelius ja kumppanit ryypiskelivät Kämpissä, ravintolan muusikot olivat naisia – Suomessa kiersi 1900-luvun vaihteessa taitavia naisorkestereita, joista harva on kuullut

Nuppu Koiviston tuore tutkimus osoittaa, että naisten ammatillinen musiikkitoiminta on ollut Euroopassa ja Suomessa paljon laajempaa kuin aiemmin on tiedetty. Suhtautuminen naisorkestereihin on ollut kuitenkin vaihtelevaa. ”Vaikka suklaatia saisi ilmaiseksi, ei wieniläisiä naisorkestereita viitsisi kuulla”, tuhahti Oskar Merikanto naisten orkesterista.

Naisorkesteri. Mikä ihme se on, mietti Nuppu Koivisto.

Hän oli kahlaamassa vanhoja suomalaisia sanomalehtiä ja niiden konsertti-ilmoituksia erästä musiikin historian tutkimusprojektia varten muutama vuosi sitten, kun ilmoituksista pilkisti uppo-outo termi.

Pelkästään naisista koostuva orkesteri – sellaisiako muka oli 1800-luvun lopun Suomessa?

Koivisto oli häkeltynyt. Onhan historiankirjoitus on opettanut, että Suomen musiikkielämä oli silloin miesten hallussa. He täyttivät sinfoniaorkesterit, he olivat juhlittuja kapellimestareita ja säveltäjiä. Viihdeorkesteritkin olivat miesten maailmaa.

Naiset soittivat pianoa tai lauloivat, kaikki muu oli yläluokan naiselle sopimatonta. Ja eivät naiset nyt ainakaan ammatikseen musisoineet! Orkesterissa naisen paikka oli korkeintaan harpistina.

Koivisto tajusi, että hänellä on käsissään jotain, josta on otettava selkoa tarkemmin.

Viime perjantaina Nuppu Koiviston neljän vuoden työ naisorkesterien parissa sai yhden pisteen. Hän väitteli Helsingin yliopiston historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelmasta.

Tutkimus Sähkövaloa, sampanjaa ja Wiener Damenkapelle käsittelee naisten ravintolaorkestereita Suomen suuriruhtinaskunnassa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Sen johtopäätös on, että naisten ammatillinen musiikkitoiminta on ollut Suomessakin paljon monipuolisempaa kuin aiemmin on tiedetty. Kaiken lisäksi se on ollut hyvin kansainvälistä.

Ja: yksi yleisimmistä ja suosituimmista viihdeorkesterin muodoista vuosisadan vaihteen Euroopassa ja myös Suomessa on ollut juuri naisorkesteri!

Keski-Euroopasta tulleet ”Damenkapellet” olivat valtava ilmiö. Suomessa näitä ammattimaisia salonkiorkestereita kiersi 1870-luvun ja sisällissodan välisenä aikana jopa sata. Eivätkä soittajat olleet vain ulkomaalaisia: joukossa tiedetään soittaneen muutaman suomalaisenkin.

Orkesterit soittivat pääasiassa Suomen hienoimmissa hotelleissa ja ravintoloissa. ”Esimerkiksi Kämp oli vuosisadan vaihteessa tunnettu siitä, että siellä soitti nimenomaan naisorkestereita. Naisorkestereita soitti siellä monta vuotta tauotta”, Koivisto yllättää.

Hetkinen. Pysähdytäänpäs makustelemaan tätä.

On siis hyvin mahdollista, jopa todennäköistä, että kun Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela, Robert Kajanus ja muut taiteen kultakauden merkkimiehemme ovat ryypiskelleet Kämpissä, he ovat kuunnelleet naismuusikoiden soittoa.

Vaikka tällaiset naisorkesterit olivat aikanaan merkittävä ravintolaviihteen muoto, suomalainen historiankirjoitus ei ole tästä juuri hiiskunut.

Ei aihetta ole käsitelty kovin laajasti myöskään ulkomaisissa tutkimuksissa. Muutamia tutkimuksia on julkaistu varsinkin 1990-luvulla, mutta aiheen käsittely on jäänyt vähäiseksi.

Kun Koivisto on nyt käynyt esitelmöimässä aiheestaan naisia ja musiikin historiaa käsittelevissä ulkomaisissa, konferensseissa, kokeneetkin tutkijat ovat olleet kummissaan.

”Ai, enpä ole ikinä kuullutkaan naisorkestereista”, he ovat sanoneet ihmetellen.


Mistä tällainen buumi oikein alkoi?

Pohjaa sille loivat kiertävät perheorkesterit. Teollistumisen myötä naisten suosimat käsityöläisammatit eivät enää kannattaneet. Leipää piti etsiä muualta, esimerkiksi musiikista.

Varsinkin Böömin pikkukylien vaatimattomista oloista lähti 1800-luvun puolivälissä kiertämään lukuisia naisvoittoisia perheorkestereita. Alemmissa yhteiskuntaluokissa naisten musisointi oli hyväksyttyä.

Orkesterit kiersivät ympäri Eurooppaa ja aina Egyptissä asti. Ennen pitkää ne levittivät verkostonsa höyrylaiva- ja höyryjunareittien varrelle Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Samoihin aikoihin Josephine Amann-Weinlichin Wienissä kokoama kymmenien naissoittajien orkesteri keräsi maailmanmainetta. Pienet perheorkesterit matkivat. Ne alkoivat mainostaa, että heilläkin on naismuusikoita ja että kyseessä on nimenomaan ”wieniläinen naisorkesteri”.

Wieniläisestä naisorkesterista, Wiener Damenkapellesta, tuli vakiintunut käsite ja myyntivaltti. Kaikilla orkestereilla ei ollut välttämättä tekemistä kaupungin kanssa, mutta Wienillä oli hyvä kaiku: se oli moderni, urbaani ja elegantti suurkaupunki.

Varietee- ja huvikulttuuri olivat lisääntyneen vapaa-ajan vuoksi kovassa nousussa, samoin ravintola- ja hotellibisnes. Siinä huvitusten maailmassa kaikki eksoottinen, jännittävä ja viihdyttävä oli muotia.

”Naisorkesteri istui tähän hyvin. He esiintyivätkin usein tanssijoiden, varieteelaulajien ja akrobaattien kanssa”, Koivisto kertoo.


Naisorkesterien suosio räjähti. Koivisto on pystynyt yhden varieteealan ammattilehden perusteella päättelemään, että pelkästään 1890-luvulla Euroopassa toimi noin 350 ammattimaista naisorkesteria. Muusikoita niissä oli todennäköisesti tuhansia.

Suomessa suurin naisorkesteripiikki oli 1890-luvun lopulla. Orkestereita tuli Tukholman, Pohjois-Saksan ja Pietarin kautta. Ne asettuivat suurimpiin rannikkokaupunkeihin eli Helsinkiin, Turkuun ja Viipuriin sekä Tampereelle.

”Jyväskylästä, Kuopiosta ja Mikkelistä en ole onnistunut löytämään vielä yhtään naisorkesteria”, Koivisto sanoo.

Yksi syy täkäläiseen buumiin saattoi olla se, että anniskelupaikkojen varietee-esitykset olivat alkaneet herättää paheksuntaa. Siksi esimerkiksi Helsingin Seurahuoneelta lakkautettiin 1890-luvun lopulla varietee-esitykset kokonaan.

”Mietittiin, pitäisikö trikooasuisten tanssijoiden esiintymisiä rajoittaa. On mahdollista, että kun tällaiset huvit poistettiin ravintoloista, tilalle tuotiin naisesiintyjiä toisenlaisessa muodossa. Aikalaiset pitivät tätä tekopyhänä.”

Osansa buumiin oli hienostohotelleilla ja -ravintoloilla, jotka innostuivat tuomaan yleisön nähtäville modernin Euroopan tuulahduksia. Helsingissä naisorkestereita esiintyi Kämpin lisäksi esimerkiksi Ruotsalaisen teatterin vieressä sijainneessa Oopperakellarissa. Turussa naisorkestereita suosivat hotellit Phoenix ja Hamburger Börs.

Orkesterit saattoivat olla kiinnitettyinä yhteen paikkaan jopa kuukausia.


Työ oli rankkaa. Konsertteja saattoi olla päivittäin kaksi, päivällä ja illalla. Aamulla harjoiteltiin. Vapaata naiset saivat vain jouluna ja pääsiäisenä.

Soittajien piti olla taitavia, sillä orkestereilla saattoi olla parinkin tuhannen teoksen repertuaari. Kappaleita piti pystyä ottamaan haltuun lennosta.

Matkustustahtikin oli tiivis. Tätä kuvaa hyvin Koiviston kertoma Geschwister von Bugányi -orkesteriin liittyvä anekdootti Viipurista vuodelta 1898.

”Kun orkesteri tuli kaupunkiin, heidän piti mennä heti konserttiin. Mutta paikallinen flyygeli ja orkesterin oma urkuharmooni olivat eri vireessä. Vireelle ei ehditty tehdä mitään, konsertti epäonnistui.”

Konsertin jälkeenkään ei saanut hengähtää. Kulttuuriin kuului, että väliajalla tai konsertin jälkeen muusikoiden piti mennä seurustelemaan yleisössä istuneiden keski- ja yläluokan herrojen kanssa. Suomessa naisorkesterien yleisö oli pääasiassa miehiä, sillä naisilla ei ollut ravintoloihin asiaa ilman saattajaa.


Koivisto epäilee, etteivät tilanteet olleet naisille miellyttäviä. Toisaalta mukana on saattanut kulkea esiliinana vanhempi rouva, joka on vahtinut, ettei mitään sopimatonta pääse tapahtumaan.

Työpaikkailmoitusten perusteella orkestereihin haettiin vain alle 25-vuotiaita naisia.

”Piti miellyttää yleisön silmää eikä perhettä saanut olla yleensä mukana.”

Musiikki oli aikansa populaarimusiikkia, salonkimusiikkia.

Usein kappaleet olivat reippaita marsseja, polkkia, valsseja, fantasioita ja potpureita. Joukkoon saattoi mahtua ronskimpiakin numeroita kuten kupletteja.

”Ajatus oli, että konsertit ovat vaihtelevia niin, ettei totilasiensa ja sikariensa äärellä istunut yleisö kyllästyisi.”

Varma keino saada yleisön suosio oli opetella paikallisia kappaleita. Naisorkesterit myös toivat aikansa hittimusiikkia Euroopasta Suomeen.

”Yksi erikoisuus olivat Wienerliedit. Niiden avulla orkesterit välittivät Wienin urbaania kansanperinnettä ja korostivat omaa suurkaupunkilaista imagoaan.”

Kapellimestarit sävelsivät ja sovittivat orkestereille itse. Mutta orkesterit soittivat myös vakiintunutta klassista ohjelmistoa, esimerkiksi sinfonioiden ja konserttojen osia.

Tällaisia kunnianhimoisia konsertteja esitti myös se ainoa suomalainen naisorkesteri, johon Nuppu Koivisto työssään törmäsi. Kyseessä on Josef Silbermanin naisorkesteri Fennia.

Orkesterin suomalaisuus on toki suhteellinen käsite, mutta sellaisena orkesteria mainostettiin. Siinä oli mukana kaksi helsinkiläissyntyistä, Helsingin musiikkiopistossa koulutettua muusikkoa, sisarukset Fredja ja Mirjam Sahlman.


Nämä viulisti ja sellisti ovat tiettävästi ainoita tuon ajan suomalaisia naisorkesterimuusikoita, joista on jäänyt jälkiä arkistoihin. Koivisto on kuitenkin ensimmäinen, joka heidät on löytänyt.

Sisarukset olivat aloittaneet opintojensa jälkeen uran ulkomaisissa naisorkestereissa. Kiertueella Fredja oli tavannut Josefin. Pari oli mennyt naimisiin ja perustanut oman orkesterin. Mutta ilmeisesti Suomen juutalaislainsäädännön takia orkesteri teki tänne vain kiertueita. Varsinainen koti oli Ruotsissa ja myöhemmin Alankomaissa.

Orkesterin ohjelmassa oli paljon suomalaisia teoksia, esimerkiksi Sibeliukselta Musette ja orkesterisarja Belsazarin pidot. Silti ruotsalaisia jaksoi närkästyttää: Miksi orkesteria mainostetaan suomalaisena, he marmattivat.


Kaukaa ulkomailta tulleita naismuusikoita pidettiin Suomessa eksoottisina, ja palaute oli sen mukaista.

”Lehdistä löytyy useita surullisella tavalla herkullisia kuvauksia”, Koivisto kertoo ja hymyilee vinosti.

Osuvan esimerkin tarjoaa arvostettu säveltäjä ja Uuden Suomettaren kriitikko Oskar Merikanto. Hän mainitsi naisorkesterit vain kerran, eikä silloinkaan kritiikissään, vaan matkakirjeessään Berliinistä vuonna 1891.

”Berlinissä [sic] on paljon sellaisia ’konsertteja’ (indiani-kapelli, Wieniläinen naiskapelli, Berlinin nais-kapelli y. m. m.) joihin on vapaa pääsy, mutta joita ei viitsisi kuulla, vaikka saisi ’suklaatia’ ilmaiseksi!” Merikanto valitti.

Naisorkestereista kyllä kirjoitettiin pikkujuttuja, ruotsinkielisissä lehdissä ihan positiivisiakin. Mutta usein kommentit olivat paheksuvia ja sukupuolittavia.

Jos kaupunkiin tuli naisorkesteri, toimittaja raportoi siitä, olivatko soittajat kauniita ja nuoria ja mitä heillä oli päällään.

Naisten soittotaito oli suuri ihmetyksen aihe. ”Jutuissa hämmästeltiin, kuinka naiset soittavatkin melkein yhtä hyvin tai jopa yhtä hyvin kuin miehet.”

Yleiskuva naisorkesterimuusikoiden ammattitaidosta oli kuitenkin negatiivinen. Tyypillinen naisorkesterin esitys oli lehdissä ”hermoja raastavaa musiikillista melua”.

Osa naisorkestereista kertovista uutisista oli jopa misogyynisiä. Räikeimpiä esimerkkejä tästä ovat pilapiirrokset, joiden kohteeksi naisorkesterit usein päätyivät.


Esimerkiksi kuvataiteilija Sigurd Wettenhovi-Aspa piirsi Geschwister von Bugányi -orkesterin naisille härskit, avarat kaula-aukot ja yleisöä viekoittelevat katseet.

Kuva ei mennyt yhtä pitkälle kuin saksalaiset parodiapostikortit, joissa naisorkesterit samaistettiin lehmälaumoihin.

Naisorkesterien buumi loppui dramaattisesti. Viimeinen Wiener Damenkapelle esiintyi Tampereella 1914, kokonaan viimeinen naisvoittoinen salonkiorkesteri nähtiin Helsingissä 1916.

Ensisijainen syy oli maailmanjärjestyksen mullistuminen. Ensimmäinen maailmansota pakotti itävaltalaiset ja saksalaiset muusikot lähtemään maasta. Sitten seurasivat Venäjän vallankumous ja Suomen sisällissota, viimeinen niitti oli kieltolaki.

Myös jazzin tulo vaikutti. Perinteinen naisten salonkiorkesteri ei enää istunut moderniin jazzkulttuuriin.

Vaikka loppu oli nopea, voisi silti ajatella, että näin laaja ilmiö olisi jättänyt jäljet musiikkielämään. Että Suomenkin naiset olisivat ryhtyneet naisorkesterien mallin mukaan ammattilaisiksi ja tarttuneet kaikenlaisiin soittimiin.

Niin ei käynyt. Mitään järisyttävää ei seurannut.

Tutkija Margaret Myers on huomannut, että Ruotsissa naisopiskelijoiden soitinvalikoima sentään monipuolistui ennen ensimmäistä maailmansotaa. Mutta sodan jälkeen määrät romahtivat. Seurasi jonkinlainen vastareaktio.

Suomessa ei sujunut sen paremmin. ”1920–30-lukujen sanomalehdistä voi laskea naisten yhtyeet yhden käden sormilla”, Nuppu Koivisto sanoo.


Nuppu Koiviston nelivuotinen matka naisorkesterien maailmaan on ollut täynnä yllätyksiä. Suurin yllätys oli se, että orkestereita löytyi niin paljon ja se, etteivät ne kaikki tulleet ulkomailta.

Yllättävää oli sekin, kuinka paljon tiedonmurusia löytyi sieltä täältä. Erityisen hedelmällinen oli arkistomatka Tšekin Kadaňiin. ”Luulin meneväni sinne kahdeksi päiväksi, mutta kävi ilmi, että aineistoa on hyllymetreittäin.”

Koivisto löysi muun muassa 38 naismuusikon perunkirjat, paikallisen musiikkikoulun oppilasluetteloita, orkesterien painettuja nuotteja ja sukutarinoita naisorkesterien kyydissä matkanneista esiäideistä.

Koiviston viesti onkin, että lähteitä kyllä löytyy, kunhan niitä joku vain tutkisi. Nyt aiheesta kiinnostuneet voi laskea yhden käden sormin.

”Naissäveltäjiä ja naismuusikoita on ollut todella paljon. Mutta koska musiikinhistoriaa on kirjoitettu kaanonpainotteisesta näkökulmasta, he ovat jääneet huomiotta.”

Kaanonpainotteisella Koivisto tarkoittaa sitä, että länsimaisen taidemusiikin historia on ollut vankasti miesten historiaa. Jos naisista on kirjoitettu, painopiste on ollut solisteissa, ei orkesterien ja yhtyeiden jäsenissä.

Kolmas ongelmakohta on ollut se, ettei viihteellistä musiikkia ole koettu tarpeeksi arvokkaaksi ja kiinnostavaksi tutkimuskohteeksi.

Koiviston mukaan suomalaista musiikin historiaa on kirjoitettu myös hyvin ”kansallisorientoituneesta näkökulmasta”. ”Naisorkesterien kohdalla puhutaan hirvittävän kansainvälisestä kentästä. Vaikutteiden liikkumisesta ympäri maailmaa, tänne ja pois.”



Väitös on nyt tehty, mutta tutkimus ei lopu. Koivistolla on menossa uusi hanke, joka liittyy naisten ravintolamusiikkitoimintaan.

Toista projektia hän tekee yhdessä tutkija Susanna Välimäen kanssa. He tutkivat suomalaisia säveltäviä naisia 1800-luvulla.

Hanke on vasta alussa, mutta jo nyt voi nähdä, että tämäkin projekti tarjoaa yllätyksiä.

”Naissäveltäjien nimilista kasvaa koko ajan. Heitäkin on ollut todella, todella paljon. Suurin osa on sellaisia, joista ei ole kirjoitettu ikinä mitään.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kuka?

Nuppu Koivisto


  Tutkija. Syntynyt Helsingissä vuonna 1990.

  Filosofian maisteri Helsingin yliopistosta, pääaineenaan Euroopan historia. Väitteli viime viikolla.

  Työskentelee tutkijatohtorina Taideyliopiston Historiafoorumissa.

  Harrastaa muun muassa pianonsoittoa. Soittaa kotona piano–sello-duossa yhdessä puolisonsa, historiantutkija Holger Kaasikin kanssa.

  Omistanut väitöskirjansa vanhemmilleen, pianisti, lehtori Teppo Koivistolle sekä cembalisti, taiteilijaprofessori Elina Mustoselle.

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Moni asia Euroopassa on muuttunut vuoden 2015 jälkeen, ja siksi syyrialaiset eivät ehkä suuntaa joukoittain sodan jaloista Suomeen

    2. 2

      Kaikki Triplasta: HS:n erikoisartikkeli näyttää, miten uudessa Pasilassa liikutaan

    3. 3

      ”Olen 31, enkä ole seurustellut kertaakaan” – Lyhyet miehet kertovat, millaista on elää maailmassa, jossa pituutta pidetään miehen mittana

      Tilaajille
    4. 4

      Miksi tuhannet miehet vaelsivat jopa puolen Euroopan halki kuollakseen lähellä Itämeren rantaa 3 000 vuotta sitten?

    5. 5

      Helsinkiläisen opiskelijan poikkeuksellinen tutkielma kerää hehkutusta: ”Voimme tehdä eriytymiselle jotain melko yksinkertaisilla tavoilla”

    6. 6

      Yrittäjät pakenivat uudesta kauppa­keskuksesta Espoossa, Juha Kumaran liikkeessä kävi päivässä alle kymmenen asiakasta: ”Ihan floppi”

    7. 7

      ”Komppaan kaikkia, et ihan diippiishittii” – Somessa irvaillaan Triplan nimistölle, YIT puolustaa ”kansainvälisyyttä”

    8. 8

      Murmelin kevätpäivä muuttui kauhuksi, HS näyttää 19 maailman parasta luontokuvaa

    9. 9

      ”Pitäkää tunkkinne” – Triplan pysäköinti­maksuja kauhistellaan korkeiksi, mutta ovatko ne sitä?

    10. 10

      Trumpin mukaan hän ei näyttänyt Turkille vihreää valoa hyökätä Syyriaan – ”Yhdysvaltain tilanne strategisesti loistava”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kaikki Triplasta: HS:n erikoisartikkeli näyttää, miten uudessa Pasilassa liikutaan

    2. 2

      ”Olen 31, enkä ole seurustellut kertaakaan” – Lyhyet miehet kertovat, millaista on elää maailmassa, jossa pituutta pidetään miehen mittana

      Tilaajille
    3. 3

      Yrittäjät pakenivat uudesta kauppa­keskuksesta Espoossa, Juha Kumaran liikkeessä kävi päivässä alle kymmenen asiakasta: ”Ihan floppi”

    4. 4

      Helsinkiläisen opiskelijan poikkeuksellinen tutkielma kerää hehkutusta: ”Voimme tehdä eriytymiselle jotain melko yksinkertaisilla tavoilla”

    5. 5

      Lapsensa onnettomuudessa menettäneet britti­vanhemmat järkyttyivät Valkoisessa talossa: Epäilty yli­ajaja oli Trumpin kutsumana viereisessä huoneessa

    6. 6

      Junasta noussut muukalainen ojensi Tiia Maria Saarelle yhtäkkiä rakkaudentäyteisen kirjeen: ”Kyllähän minulla kyyneleet tulivat silmiin”

    7. 7

      Elisa Wirkkalan remontoimat ja sisustamat asunnot menevät kaupaksi nopeasti, ja nyt hän paljastaa vinkkinsä

      Tilaajille
    8. 8

      ”Komppaan kaikkia, et ihan diippiishittii” – Somessa irvaillaan Triplan nimistölle, YIT puolustaa ”kansainvälisyyttä”

    9. 9

      ”Pitäkää tunkkinne” – Triplan pysäköinti­maksuja kauhistellaan korkeiksi, mutta ovatko ne sitä?

    10. 10

      Kiina esitteli taistelu­helikopterin, joka muistuttaa lentävää lautasta

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Jos surmaaja soittaa itse hätäpuhelun, hän tekee yleensä samat virheet

      Tilaajille
    2. 2

      Roskapankin portsari löi ja Sakari Lauriala nautti – Armoton harrastus oli tappaa miehen, jonka työ oli kohdata kuolleiden omaisia

      Tilaajille
    3. 3

      Näyttelijä Minna Kivelä kertoo, millaista on asua Suomen suurimmassa taloyhtiössä yli tuhannen naapurin kanssa

      Tilaajille
    4. 4

      Kaikki Triplasta: HS:n erikoisartikkeli näyttää, miten uudessa Pasilassa liikutaan

    5. 5

      Potkujen antaminen oli MTV Uutisten entiselle päätoimittajalle liikaa: ”Ilmoitin, että sanon itseni irti ensimmäiseksi”

    6. 6

      Mitä tehdä, jos tarjoilija avaa viinipullon, antaa maistaa lasista mutta viini onkin pahaa? ”Se on asiakkaan ongelma, pullo on jo avattu häntä varten”

      Tilaajille
    7. 7

      ”Olen 31, enkä ole seurustellut kertaakaan” – Lyhyet miehet kertovat, millaista on elää maailmassa, jossa pituutta pidetään miehen mittana

      Tilaajille
    8. 8

      Suomea uhkaavat ”todella huonot ajat”, sanoo Elina Lepomäki

    9. 9

      Kotona tehtävä tikkutesti on paljastanut jo monia oireettomia suolistosyöpiä

    10. 10

      Sofia maksoi yli 450 euroa palvelusta, jota ei edes käyttänyt – Uusi ilmiö osoittaa, että rahaa on vaikea hahmottaa, kun sitä ei näe

      Tilaajille
    11. Näytä lisää