Emil Holmströmin flyygeli on matkannut 1880-luvun Wienistä ja viettänyt sota-ajat kellariin piilotettuna, nyt se soi Kruununhaassa munkkien huoneistossa

Salissa seisoo parimetrinen Bösendorfer-flyygeli, rakennettu Wienissä vuonna 1882.

Sali sijaitsee vuonna 1886 valmistuneessa asuintalossa Ritarikadulla Helsingin Kruununhaassa. Samassa rapussa toimii dominikaanimunkkien ylläpitämä kirjasto, ja veljeskunta on äskettäin entisöinyt myös tämän huoneiston 1800-luvun lopun asuunsa. Täten flyygelikin on ajanmukaisessa ympäristössä.

”Tämä on täydellinen miljöö pienimuotoisten konserttien järjestämiseen”, sanoo flyygelin omistaja, pianisti Emil Holmströmhttps://www.hs.fi/haku/?query=emil+holmstrom. Juuri konsertteja hän aikookin salissa järjestää, ja siksi hänen pianonsa on salissa tilapäismajoituksessa.

Tiistaina alkaa Holmströmin tähän saliin ja tälle pianolle järjestämä konserttisarja, jossa keskitytään 1800-luvun kamarimusiikkiin mahdollisimman autenttisessa ympäristössä ja autenttisilla soittimilla.

”Tällaisessa miljöössä, jonkun olohuoneessa, kamarimusiikkia on tuolloin soitettu. Ei ole tarkoitus larpata 1800-lukua, vaan tavoittaa se yhteisöllisyys, joka syntyy, kun musiikkia soitetaan pienessä piirissä.”

Konserttiyleisöt ovat tottuneet näkemään Holmströmin erityisesti nykymusiikkikonserteissa soittamassa uusinta musiikkia, joten moni voi yllättyä, että hän soittaakin nyt romantiikan ajan musiikkia.

”Kyllähän minulla on esimerkiksi Beethovenhttps://www.hs.fi/haku/?query=beethoven ollut aina kaiken sivulla, mutta romantiikkaan olen kasvanut viimeisen 10–15 vuoden aikana”, Holmström sanoo.

Hän kertoo, että romantiikan ajan musiikki on alkanut varsinaisesti puhutella häntä vasta opiskeluaikojen jälkeen hänen alettuaan tutustua tarkemmin aikakauden debatteihin ja säveltäjien välisiin yhteyksiin.

”Meille pianisteille romantiikan ajan musiikki on standardiohjelmistoa, jota on pakko soittaa opintojen aikana, ja usein sitä soitetaan kysymättä, miksi niin tehdään. Opiskeluaikana aloin tehdä paljon uutta musiikkia siksi, että se ottaa kantaa tärkeisiin kysymyksiin. Nyt olen alkanut nähdä samoja piirteitä romantiikassa.”

Innostus vanhempaan musiikkiin alkoi kasvaa Holmströmin kokeiltua muutamia Suomessa olevia 1800-luvun soittimia.

”Rakastuin niihin syvästi ja halusin saada tällaisen soittimen myös itselleni.”

Lopulta hän löysikin projektikuntoisen vanhan soittimen ja päätti ostaa sen. Surkeassa jamassa olleen pianon kunnostusprojekti kesti vuoden. Restaurointityöstä vastasi pianonvirittäjä Elisa Visapäähttps://www.hs.fi/haku/?query=elisa+visapaa.

”Tämä piano on nähnyt kaikenlaista. Bösendorferin kortiston mukaan se on uutena myyty Unkariin, jossa se on ollut maaseutukartanon soittimena. Sota-aikoina se on viety kellariin piiloon, jotta miehittäjät eivät veisi tai tuhoaisi sitä”, Holmström sanoo.

Vuosien varrella piano on kokenut kovia. Suomeen sen toi unkarilainen pianonvirittäjä, jolla oli tarkoituksena restauroida soitin. Hän kuitenkin myi sen lopulta Emil Holmströmille.

”Kaikki osat olivat onneksi tallella”, Holmström kertoo. ”Tosin monet osat olivat myös rikki.”

Holmströmin pianossa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Vaikka 1880-luvulle tultaessa monet pianonvalmistajat olivat alkaneet kiinnittää kielet vahvaan valurautakehikkoon, tässä Bösendorferissa on metallivahvisteinen puukehys ja suoraan asetellut kielet. Valurautakehikoissa alarekisterin kielet yleensä asetellaan ristikkäin, jotta niistä syntyisi täyteläisempi yläsävelsarja ja muhkeammat bassoäänet.

Holmströmin Bösendorferin suoraan asetellut kielet viittaavat vanhempaan soitinrakennuksen perinteeseen ja synnyttävät suoraviivaisen, puumaisen kuulaan soinnin, joka eroaa suuresti modernin Steinwayn teräksisestä soinnista.

Sointiin vaikuttavat myös Holmströmin pianon vasarat, jotka ovat nahkapäällysteiset kuten modernia pianoa edeltäneissä fortepianoissa. Nykypianoissa vasarat ovat huopaa.

”Kaikupohja oli halki, mutta se on liimattu kokoon. Näin paksua ja tiheäsyistä kaikupohjaa en ole ennen nähnyt, eikä tällaista puuta taida enää kasvaakaan missään”, Holmström sanoo. ”Nämä puuthan ovat kasvaneet ennen teollista vallankumousta.”

Helsinki – Bösendorfer – 1880 -konserttisarjan ensimmäisessä konsertissa esiintyvät pianistit Emil Holmström ja Mirka Viitala, huilisti Niamh McKenna sekä viulisti Eriikka Maalismaa. Angelicum-sali (Ritarikatu 3A) tiistaina 24.9. kello 19.