Nightwish on Suomen kansainvälisesti menestynein bändi, mutta yhtye haluaa päästä vielä stadiontasolle: ”Kaikkia kiinnostaa meidän raha-asiat”

Auton takakontissa makaa iso pahvilaatikko, jonka Nightwishin manageri Ewo Pohjolahttps://www.hs.fi/haku/?query=ewo+pohjola nostaa rehvakkaasti itähelsinkiläisen varastorakennuksen lastauslaiturille.

”Katsotaanpa mitä täältä löytyy”, hän huikkaa ja alkaa avata laatikkoa roskiksen päällä. Suojapaperien välistä Pohjola nostaa esiin tuplaplatinalevyjä, jotka yhtyeen jäsenet ovat ansainneet 48 000 levyn myynnistä Suomessa.

Kansainvälisesti menestyneimmän suomalaisyhtyeen historiassa määrä on mitätön, mutta 2010-luvun jälkipuolella, kun levyjä ei enää juurikaan myydä, se on poikkeuksellisen paljon. Pohjola kantaa arvolevyt sisälle ja ojentaa ne ohimennen yhtyeen laulajalle Floor Jansenillehttps://www.hs.fi/haku/?query=floor+jansenille ja multi-instrumentalistille Troy Donockleyllehttps://www.hs.fi/haku/?query=troy+donockleylle.

Molemmat hymyilevät ilahtuneina, mutta juhlapuheita ei pidetä. Donockleyllä on paljon tärkeämpää ajateltavaa, sillä hänen päätään painaa videokuvausten vuoksi päähän aseteltu 30 senttiä korkea kuninkaan kruunu. ”Sanoivat vielä, että kannattaa ryhtyä muusikoksi”, hän urahtaa tuskaisen näköisenä.

Tuplaplatinalevyt jäävät huoneen nurkkaan. Näin arkista menestyksestä on tullut Nightwishille.

Tämän vuoden Nightwish on ollut näennäisesti tauolla, mutta varastorakennuksen sisällä hiljaiselosta ei ole tietoa. Yhtye kuvaa tällä viikolla videota tulevan levynsä ensimmäiseen singleen, ja albumi on valmistumassa ”suorastaan etuajassa”.

Nightwishin johtohahmo Tuomas Holopainenhttps://www.hs.fi/haku/?query=tuomas+holopainen lentää ensi viikoksi Lontooseen, jossa viimeistellään levyn orkesteriosuudet. Sen jälkeen albumi alkaa olla valmis miksattavaksi, ja julkaisu on ajoitettu ensi keväälle. Loppuvuoden 2020 yhtye esiintyy taas ympäri maailmaa ja myös Suomessa.

Keikkatauon ansiosta yhtyeen managerit Pohjola ja Toni Peijuhttps://www.hs.fi/haku/?query=toni+peiju ennättävät piipahtaa tällä viikolla Tampereen Musiikki ja media -tapahtumassa, jonne heitä on houkuteltu puhujiksi jo vuosia. Vierailu on todennäköisesti viikonlopun odotetuin, kun musiikkialan ammattilaiset haluavat ottaa opikseen Nightwishin menestystarinasta.

”Kaikkia varmaan kiinnostaa meidän raha-asiat”, Peiju hymähtää pari päivää ennen esiintymistä.

Raha-asioissa riittääkin puhuttavaa. Yli 20 vuotta toimineen Nightwishin levymyynti lähestyy kymmentä miljoonaa ja maailmankiertueet ovat siirtyneet askel kerrallaan isommille areenoille. Se on asema, josta muut suomalaisartistit ja -managerit voivat lähinnä haaveilla.

”Tässä kohtaa täytyy aina sanoa, että ei siitä yhtään jää rahaa”, Peiju jatkaa, vain puoliksi leikillään.

Vaikka lipputulot lasketaan kymmenissä miljoonissa, suurin osa on ehtinyt kulua ennen kuin bändi ja managerit pääsevät rahoihin käsiksi. Paikalliset promoottorit, lipputoimistot, areenoiden vuokrat ja markkinointikulut vievät jokainen siivunsa, minkä jälkeen tuloista on jäljellä noin 40 prosenttia.

Siitä on maksettava yhtyeen omat tuotantokulut: äänentoistolaitteiden, valojen, pyrotekniikan ja näyttötaulujen vuokrat, lähes 50-henkisen kiertuehenkilöstön palkat, kuusi rekkaa, neljä bussia ja mukana kiertävä keittiö.

”Rahaa on tuhlattu hirvittävä määrä ennen kuin muusikot ovat nähneet siitä yhtään mitään.”

Taloudelliset satsaukset luovat pohjaa sille, että tulevaisuudessa Nightwish voisi esiintyä vielä suuremmissa konserteissa. Ensi vuoden kiertueella yhtye esiintyy 10 000–20 000 hengen areenoilla, mutta tavoite on asetettu korkeimmalle tasolle.

Haaveena on, että vielä jonain päivänä Nightwish pystyisi tekemään kiertueen stadioneilla, jotka vetävät yli 40 000 katsojaa.

”Toivottavasti päästäisiin joku päivä siihen sarjaan, missä ironmaidenit ja muut ovat nyt”, Peiju unelmoi. ”On meille sanottu ja kyllä me siihen itsekin uskotaan, että miksei Nightwish voisi olla seuraava stadionbändi. Se on hyvä tähtäin.”

”Yhtyeelle on kuitenkin kertynyt jo monta sukupolvea faneja”, Pohjola jatkaa. ”Sen stadioneilla esiintyminen vaatii.”

Tällä vuosikymmenellä kiertämisestä on tullut entistä tärkeämpää, kun levymyynti on romahtanut. Jos Nightwishin menestynein albumi Once myi 1,3 miljoonaa kopiota, viimeisintä meni enää 350 000. Suoratoistopalveluissa yhtyeen hittejä on kuunneltu kymmeniä miljoonia kertoja, mutta se ei vielä riitä paikkaamaan pudotusta.

”Sellaista tietä ei ole enää olemassa, että levymyynnillä voisi tulla miljonäärejä. Tie on nyt kivisempi ja hikisempi”, Peiju uskoo. ”On vain kierrettävä ja kierrettävä.”

”On suoratoistolla hyvätkin puolensa, sillä se pitää vanhat levyt hengissä”, Pohjola muistuttaa. ”Levy-yhtiötyypit sanoivat juuri, että meille tulee vielä joku päivä kultalevy Yhdysvalloista. Minä olin, että mikä levy muka? Selvisi, että Dark Passion Play on striimauksien kanssa ylittänyt 400 000 rajan ja koko ajan tulee lisää. Siihen voi mennä kymmenen vuotta, mutta joskus kultalevyyn tarvittava 500 000:n raja ylittyy striimausten ansiosta.”

Tampereelle kokoontunutta musiikkiväkeä kiinnostaa rahan lisäksi varmasti myös se, miten managerikaksikko on pystynyt luomaan Nightwishille kansainvälisen uran, joka ei osoita hiipumisen merkkejä.

Pohjola muistuttaa, että ihan ensimmäiseksi kaikki lähtee hyvästä bändistä ja biiseistä. Managerien tehtävänä on löytää sopivat yhteistyökumppanit ja säännöstellä tarjontaa.

”Mun mielestäni tämä meidän systeemi on hyvä, että ensiksi tulee levy, sitten kierretään ja sitten pidetään pari vuotta taukoa. Jokainen keikka on erikoistapaus, eikä jengi pääse kyllästymään.”

Oikeat yhteistyökumppanit löytyvät usein vain ”yrityksen ja erehdyksen” kautta. Suurin levy-yhtiö tai ohjelmatoimisto ei ole automaattisesti paras.

”Tärkeintä on löytää sellaisia yhteistyökumppaneita, jotka uskovat bändiin ja tekevät kaikkensa sen eteen”, Peiju painottaa. ”Jos bändi on liian pieni isolle agentille tai levy-yhtiölle, niin se ei vaan toimi. Mieluummin menee pienelle ja on siellä iso.”

Vuosituhannen taitteessa maailmalla menestyi Nightwishin lisäksi myös joukko muita suomalaisyhtyeitä. Tällä vuosikymmenellä samanlaiset menestystarinat ovat olleet harvemmassa, kun suuret levy-yhtiöt ovat keskittäneet voimansa kotimaan markkinoihin.

Peijun ja Pohjolan mukaan kyse ei ole siitä, että maailmalle lähteminen olisi nykyään vaikeampaa. Esimerkkinä he käyttävät tuoreinta suojattiaan Beast In Black, jolle on neljän vuoden uran aikana ehtinyt kertyä listamenestystä niin Saksassa kuin Britanniassa.

”Ei se ole sen vaikeampaa kuin ennen, jos bändi on hyvä”, Pohjola uskoo. ”Samalla tavalla sitä aloitetaan pikkuklubeista ja kasvetaan reissu reissulta. Säännöt ovat ihan samanlaiset. Nyt on vaan somet ja muut, joten sana leviää saman tien.”

”Maailma on muuttunut myös siinä mielessä, että enää ei tarvitse Suomen kautta ponnistaa ja myydä täällä ensin kultaa”, Peiju lisää. ”Nyt tämä on niin yhtenäinen pallo, että on ihan sama vaikka myisit Koreassa ekana. Pitää ajatella globaalisti koko asia. Kannattaa puskea suoraan niihin maihin, jotka osoittavat innostusta.”

Helppoa uusien markkina-alueiden valtaaminen ei aina ole, vaan esimerkiksi Britanniaa Nightwish joutui työstämään vuosikymmenen ennen menestystä. Nyt vastaava haaste on Kiina, jossa uraa on jouduttu rakentamaan suorastaan kärsimysten kautta.

”Ensimmäisen kerran vein bändin sinne helmikuussa, eikä minulle tullut mieleenkään, että siellä voisi olla 30 astetta pakkasta”, Peiju huokaa, ”eikä lämmitystä missään, edes hotellihuoneissa. Tämä on ihan tosi tarina: Me jouduttiin ostamaan McDonald’silta euron burgereita ja tungettiin niitä hanskan sisään, että saatiin sormet sulamaan.”