Kommentti: Vaatevalmistaja Makian kopiointi­tapaus koettelee oikeustajua, mutta kohujen levitessä syytökset lyövät helposti yli

Mikä on plagiointia ja mikä ei?

Kysymys on ollut jälleen viime päivinä ajankohtainen, kun sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa on käyty läpi Makia Clothingin paitamallistoa.

Yrityksen paitojen kuvakielestähän on löydetty yllättävää samankaltaisuutta eri tahojen logoihin.

Ensimmäisessä tapauksessa oli helsinkiläisen purjehdusseuran ikiaikainen logo, jonka M-kirjain, aallot ja lokki ovat lähes identtiset Makian myöhemmin syntyneen paidan kanssa.

Plagiointisyytöksen kohteeksi joutuneelle yritykselle tyypillisesti Makia ensin puhui versioinnista, mutta taipui sitten vetämään tuotteet myynnistä.

”Olemme olleet idiootteja”, totesi Makian kaupallinen johtaja Totti Nyberghttps://www.hs.fi/haku/?query=totti+nyberg HS:lle.

Makian ongelmat eivät kuitenkaan päättyneet siihen. Pian julkisuuteen tuli toinen paitamalli, jonka kuvaelementit muistuttivat epäilyttävän paljon Merimelojat ry:n logoa.

Tällä kertaa Makia ei myöntänyt plagiointia, vaan Nybergin mukaan ”aaltokuviot ovat maailmanlaajuisesti aika varioituja”.

Ensimmäisen tapauksen valossa jälkimmäinen näyttää kuitenkin pahalta.

Seuraavaksi esille nousivat Makian erään paidan merihevoset, jollaiset oli bongattu ravintola Sea Horsen seinästä. HS:n toimittajan soitto ravintolaan kuitenkin paljasti, että kyseessä oli vuosia vanha, sovittu yhteistyökuvio, johon kuului myös muun muassa paitamyynti ravintolassa.

On vähän outoa, että sama yritys sopii yhteistyökuvioista ravintolan kanssa, mutta vesilläliikkujien logot kelpaavat paitoihin ilman sen kummempia sopimuksia.

Viimeisin on Iltalehdenhttps://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c43d18b6-8364-413f-b351-2f08e7ce1b4d ensimmäisenä esiin nostama tapaus. Siinä Makian t-paidan rinnassa oleva merkki aiheuttaa voimakkaita samankaltaisuuden kokemuksia Erittäin Hienon Suomalaisen Shampoon ikonisen logon kanssa.

Huomiota kiinnittää varsinkin kuvien lähes sävylleen sama värimaailma.

Toisaalta punainen tupa on aiheena yleinen, ja aika samannäköisiä kaksiulotteisia kuvaelmia aiheesta näkee minkä tahansa päiväkodin seinällä.

Shampoota valmistavan Orklan mukaan kysymys on nyt lakimiesten selviteltävänä.

Tuntuu joka tapauksessa selvältä, että Makia pyrkii hyödyntämään ihmisten kuvamuistia nostamalla esiin muualta tuttuja nostalgisia kuvia.

Kun aihe näyttää tutulta ja herättää siksi tunteen, vaate tarttuu helposti mukaan.

Makia vaikuttaa rämpivän kohussa vahvasti Marimekon jalanjälkiä: ensimmäiset löytyneet plagiointitapaukset nostavat esiin muita tapauksia. Tällaisessa tilanteessa yritys sitten kiemurtelee aikansa ja päätyy lopulta tunnustamaan kopioinnin ainakin selvimmässä tapauksessa.

Näin kävi Marimekon tapauksessa Metsänväki-kuosin suhteen, jonka suunnittelija Kristina Isolahttps://www.hs.fi/haku/?query=kristina+isola pihisti ukrainalaiselta kansantaiteilija Maria Primatšenkoltahttps://www.hs.fi/haku/?query=maria+primatsenkolta.

Kohun saaman julkisuuden seurauksena Isolaa epäiltiin myös Ginkgo-kuosin suhteen, mutta siinä kopiointi jäi osoittamatta. Syy toisen kuosin samankaltaisuuteen johtui yksinkertaisesti siitä, että molemmat kuvasivat neidonhiuspuun lehtiä.

Nolosti kävi myös parin median julkaisemalle epäilylle Maija Louekarin https://www.hs.fi/haku/?query=maija+louekarinHetkiä-kuosista. Väitteet kopioinnista perustuivat ”nimettömänä pysyvän helsinkiläisnaisen” kertomukseen laukusta, jonka hän oli ostanut Barcelonasta. Myöhemmin kuva-aiheen osoitettiin mukailevan Markus Leponhttps://www.hs.fi/haku/?query=markus+lepon valokuvaa, mikä taas on täysin luvallista.

Epäilemättä tälläkin hetkellä tarkat silmät syynäävät Makian mallistoa ja etsivät yhteyksiä uusiin mahdollisiin väärinkäytöksiin.

Hyvä niin. Sellainen pitää yritykset varpaillaan.

Toisaalta myöhemmät epämääräiset epäilyt vievät usein terää alkuperäiseltä ja todelliselta plagiointitapaukselta.

Plagiointitapaukset saavat runsaasti julkisuutta ja leviävät herkästi somessa. Tietoisuus muista tapauksista saattaa saada taiteentekijät näkemään kopiointia sielläkin, missä sitä ei ole.

Turhan herkkähipiäistä oli esimerkiksi lastenkirjailija Jenni Erkintalon https://www.hs.fi/haku/?query=jenni+erkintalonja Réka Királynhttps://www.hs.fi/haku/?query=reka+kiralyn hermostuminen kollegansa Sanna Manderinhttps://www.hs.fi/haku/?query=sanna+manderin kirjan kuvitukseen. Kirjailijat väittivät pari vuotta sitten, että Manderin kuvakirja Avain hukassa plagioisi heidän teostaan Talo kulman takana.

Kumpikin kirja kun kertoo talosta ja sen asukkaista, joiden kodeissa vieraillaan. Molempiin on myös kuvattu viidakossa asuva kahden hengen perhe, kaksossisarukset omassa asunnossaan, harmistunut mies, pörrötukkainen nainen ja design-koti.

Tekijänoikeusneuvosto kumosi Erkintalon ja Királyn väitteen myöhemmin. Mander puolestaan voitti teoksellaan sekä Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon että Rudolf Koivu -palkinnon.

Turhasta nillittävä taiteilija voi pahimmassa tapauksessa pilata alkuperäisen teoksensa tuottaman taidenautinnon. Itselleni kävi niin Delicatessen-elokuvan suhteen, kun sen ohjaaja Jean-Pierre Jeunethttps://www.hs.fi/haku/?query=jean-pierre+jeunet päätti syyttää ohjaaja Guillermo del Toroahttps://www.hs.fi/haku/?query=guillermo+del+toroa elokuvansa plagioinnista.

Jeunetin mukaan kyse on The Shape of Waterin kohtauksesta, jossa mies ja nainen istuvat sohvalla katsoen vanhaa mustavalkoelokuvaa televisiosta. Elokuvan tanssikohtauksen innoittamana hekin alkavat tanssia.

Tämän kohtauksen Jeunet sanoo olevan peräisin Delicatessenista, jossa mies ja nainen istuvat sängyllä katsoen vanhaa mustavalkoelokuvaa televisiosta – ja alkavat tanssia.

Ennen kohua Delicatessen oli mielielokuviani.

Nykyään en pysty katsomaan sitä ärsyyntymättä.

Korjaus klo 10:57: Suunnittelijan nimi on korjattu Kristina Isolaksi. Kolumnissa puhuttiin aluksi Maija Isolasta.