Koiran morsiamet, kantaesitys Tampereen työväen teatterin Kellariteatterissa. Käsikirjoitus ja ohjaus Sirkku Peltola, lavastussuunnittelu Hannu Lindholm, pukusuunnittelu Marjaana Mutanen, valo- ja äänisuunnittelu Kyösti Kallio. Rooleissa Sari Mällinen, Teija Auvinen, Saska Pulkkinen.★★★★
Kuinka viiltävää voi olla rakkaudennälkä ja yksinäisyys?
Mällisessä manifestoituu se tragikoominen vimma, jolla Peltolan tarinoille tyypillinen, elämässä ilman omaa paikkaansa jäänyt pieni ihminen haroo kohti nähdyksi tulemista.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Koiran morsiamet on tarkan näyttelijäntyön ja täydellisen dialogin juhlaa.
Peltolan jo kolmaskymmenes näytelmä on intiimin laboratorionomainen tutkielma kahdesta yksinäisestä ikäneidosta (Mällinen ja herkkä Teija Auvinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=teija+auvinen), joiden vuosirenkaisiin osattomuus, yksinäisyys ja tarjoustonnikala ovat asettuneet asumaan. Kun rakkautta ei ole, on se pitänyt kuvitella.
Trillerinomaisia aineksia sisältävässä, psykologista realismia pakenevassa esityksessä sisarusten välillä vallitsee vuorotellen vaihtuva hoivasuhde. Elämänvoimaa on kaiken aina puoliksi jakaneissa sisarissa niin vähän, että sitä riittää kerralla vain toiselle. Eväitä elämään ei ole heillä ollut tarpeeksi ja vasta viime hetkinä näyttämön exit-valon jo mennessä päälle pitäisi vielä ehtiä elää.
Näytelmän asetelma kääntyy toisella puoliajalla, ja sisarusten sijoiltaan nyrjähtäneen maailman keskelle tulee vedetyksi nuori mies Andi (hienosti absurdiuteen uiva Saska Pulkkinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=saska+pulkkinen). Todellisuus ja kuvitelma sekä identiteetit sekoittuvat tässä runollisessa maailmassa, jossa valo ja varjo vuorottelevat. Kyse on nähdyksi tulemisen tarpeesta, siitä, että ihminen voi olla täysi vain kontaktissa toiseen.
Eläimet joutuvat taas ihmisten tarinassa symbolisiksi sijaiskärsijöiksi. Peltolan tarinoissa sijaiskärsijäeläimiä on riittänyt, hevosia ja viimeksi pässi samannimisessä näytelmässä. Sisarusten tarinassa se on koira, johon on lapsuuden leikeissä paremman puutteessa vihkiydytty.
Hannu Lindholmin hieno lavastus tuo pienen Kellariteatterin näyttämölle hienosti sekä pienuuden että laveuden, satojen yksinäisten kerrostaloikkunoiden avaruuden, puiston ja sisarusten kodin.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
Kiitos, kun osallistut keskusteluun. Kommenttisi on nyt moderoitavana.
Kommentteja julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa.
Kommentteja tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24.
Osallistu keskusteluun
Luo tunnus tai kirjaudu sisään, jotta voit kommentoida ja arvioida muiden kommentteja.
Kommentit