Fingerpori-elokuva saattaa naurattaa, jos ei ole koskaan nähnyt kyseistä sarjakuvaa

Komedia

Fingerpori. Ohjaus Mikko Kouki. Pääosissa Kari Väänänen, Jenni Kokander, Pirjo Lonka, Santtu Karvonen. 85 min. K12. ★★

Pertti Jarlan Fingerpori-sarjakuvasta voisi hyvinkin saada mainion elokuvan, ajattelin etukäteen. Fingerporimaista huumoria olisi mahdollista käsikirjoittaa muutenkin kuin vääntämällä stripeistä tuttuja vitsejä elokuvamuotoon.

Sarjakuvaan perustuva näytelty elokuva on ylipäätään harvinainen tapaus Suomessa. Ja Fingerpori-elokuva voisi olla omaperäinen, kekseliäs, absurdi komedia. Tavallisista suomalaisista komedioista edukseen erottuva.

No, sellaista ei nyt saatu vaan saatiin Fingerpori-stripeistä tuttuja vitsejä elokuvamuodossa.

Mikko Koukin ohjaama ja Koukin sekä Petja Lähteenhttps://www.hs.fi/haku/?query=petja+lahteen käsikirjoittama elokuva koostuu neljästä parikymmenminuuttisesta episodista, jonka jokaisen pääosassa on eri Fingerpori-hahmo.

Pormestari Aulis Homeliuksen (Kari Väänänenhttps://www.hs.fi/haku/?query=kari+vaananen) vaimo on häipynyt, ja Homelius ja haaveilee saavansa tämän takaisin, mikäli Fingerporin kaupungissa vierailevalta puolue-eliitiltä heruu riittävästi arvostusta.

Alkoholisoitunut lähihoitaja Krapula-Päivi (Pirjo Lonkahttps://www.hs.fi/haku/?query=pirjo+lonka) tahtoisi löytää kunnon aviomiehen on-off-heila Allan Kurman (Aku Hirviniemihttps://www.hs.fi/haku/?query=aku+hirviniemi) sijaan.

Tutkija Heimo Vesan (Santtu Karvonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=santtu+karvonen) ja Irman (Linda Wiklundhttps://www.hs.fi/haku/?query=linda+wiklund) avio-onni rakoilee, kun hirviömäinen anoppi (Marja-Leena Koukihttps://www.hs.fi/haku/?query=marja-leena+kouki) asettuu taloksi.

Härskejä puhuva baarinpitäjä Rivo-Riitta (Jenni Kokanderhttps://www.hs.fi/haku/?query=jenni+kokander) kärsii yksinäisyydestä, ja päätyy new age -klinikalle muuttuakseen uudeksi ihmiseksi.

Episodit eivät juuri liity toisiinsa ja ovat käytännössä pelkkiä hataria kehyksiä Fingerpori-sarjakuvista tutuille vitseille. Elokuva saattaa naurattaa, jos ei ole koskaan lukenut yhtään Fingerpori-sarjakuvaa.

”Tulit juuri mieleen”, check. Elias Tapani Karhu, check. Juhannussimaa, check. Tuoretta Peräsuolta, check. Jorma pullottaa alushousuissa, check. ”Tämähän on silkkaa fasismia”, check. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Kyllä, kaikki ovat olleet alkuperäisissä stripeissä todella hauskoja.

Mutta en ymmärrä ajatusta, että vanhat vitsit muuttuisivat jotenkin uudella tavalla hauskoiksi, jos näyttelijät esittävät ne elokuvassa.

Eihän strippisarjakuvan sanaleikki-punchlineen perustuva huumori käänny kovin hyvin filmille. Strippien lakonisen nerokkaista heitoista tulee elokuvassa töksähtäviä, kömpelöitä sketsejä.

Miksi tällaiseen on Fingerpori-elokuvassa tyydytty? Onko yksinkertaisesti haluttu mennä helpoimman kautta?

Kuten kotimaisissa elokuvissa usein, näyttelijät pelastavat sen vähän mitä pelastettavissa on.

Vaikka Fingerporin asukkaat ovat pelkkiä vitsiautomaatteja, esittäjät saavat hahmoihin lämpöä ja inhimillisyyttä. Sympaattisimpia ovat Pirjo Longan Krapula-Päivi ja Jenni Kokanderin Rivo-Riitta.

Sivuhahmoista Marja-Leena Koukin natsimummo jaksaa huvittaa silkalla hulluudellaan. Pidin myös Homeliuksen ilmeettömästä apurista Rapesta (Olli Rahkonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=olli+rahkonen). Fingerporinsa lukeneet tosin tietävät jo, mitä varten tämäkin tyyppi koko elokuvassa on.