Heti sisäänkäynnin jälkeen katutaide iskee täysillä päin näköä.
Olemme vanhan muovitehtaan alueella Pietarin itäisellä esikaupunkialueella. Taiteilija Dagninihttps://www.hs.fi/haku/?query=dagnini on laittanut tehdasalueen sisäpihalle isoja pystylaattoja, jotka kuvaavat Windowsin ja ehkä myös Venäjän toimintahäiriöitä.
Taustalla häämöttää George Orwellinhttps://www.hs.fi/haku/?query=george+orwellin romaaniin viittaava luku 1984. Se muistuttaa isoveljen valvovista silmistä myös nykyisinä verkkourkintayritysten ja datamme jälleenmyyjien aikoina.
Ensivaikutelman kruunaa Stas Bagsinhttps://www.hs.fi/haku/?query=stas+bagsin ärhäkkä seinämaalaus. Pietarin korskea symboli Vaskiratsastaja eli Pietari Suurta kuvaava ratsastajapatsas on muuntunut niin, että tutun dynaamisen alustan päällä onkin vain tyhjyyden reunalla oleva pyörätuoli.
Harmi vain, että kohta näitä teoksia ei enää ole. Ei ainakaan tällä sisäpihalla.
”Ne olivat tämän kesän katutaidetta”, Pietarin katutaidemuseonhttps://streetartmuseum.ru/english/ (englanniksi SAM eli Street Art Museum, venäjäksi Muzei strit-arta) lehdistöpäällikkö Jekaterina Ordovskajahttps://www.hs.fi/haku/?query=jekaterina+ordovskaja kertoo.
”Nyt kuraattorimme järjestelevät jo ensi kesän vaihtuvaa näyttelyä tälle samalle sisäpiha-alueelle.”
Tehdasalue perustettiin 1950-luvulla ja se hiljeni täysin 1990-luvulla Neuvostoliiton hajottua. Vuonna 2000 liikemies Dmitri Zaitsevhttps://www.hs.fi/haku/?query=dmitri+zaitsev osti kompleksin ja osa siitä palasi toimintaan.
Katutaidemuseon varhaishistoria alkaa vuodesta 2011, kun tehtaanomistajan poika Andrei Zaitsev https://www.hs.fi/haku/?query=andrei+zaitsevsai idean. Hän järjesti tehdaskompleksin käyttöä vaille jääneissä osissa salaisia bileitä ja katutaidesessioita, joissa nuoret tekivät graffiteja muovitehtaan muureihin ja seiniin.
Hän jäi tietysti kiinni, mutta isä ei ollutkaan omaisuutensa tahrimisesta pahoillaan. Juhlia sai järjestää edelleen.
Sana levisi, ja alueella kävi pian Venäjän katutaiteilijoiden kermaa Pavelhttps://www.hs.fi/haku/?query=pavel (Paša) 183:stahttps://www.hs.fi/haku/?query=pasa)+183:sta (P183) lähtien. Se oli ymmärrettävää, sillä Pietarin arkkitehtonisesti suojellussa keskustassa katutaiteilijoita ei katsota hyvällä.
Ensin työntekijät ärsyyntyivät, mutta ovat sen jälkeen osallistuneet itsekin taideprojekteihin. Näin tehdas toteuttaa Neuvostoliiton perustajien ajatuksia taiteilijoiden ja työläisten yhteistoiminnasta – ilman sosialistista ideologiaa.
”Haluan tehdä museosta tehtaan ja tehtaasta museon. Haluan museon nielaisevan tämän tehtaan”, omistaja Dmitri Zaitsev on sanonut.
Vuonna 2014 kansainvälinen Manifesta-taidejuhla otti tehdasalueen osaksi oheisohjelmaansa. Samalla alue sai kansainvälistä huomiota ja se organisoitiin uudella tavalla.
”Siitä lähtien vaihtuvat näyttelyt ovat olleet ulkotiloissa, pysyvä kokoelma sisätiloissa”, Jekaterina Ordovskaja kertoo.
Toiminta on edelleen ammattimaistunut aivan viime vuosina. Kansainvälisille katutaiteilijoille tarjotaan residenssejä, joiden aikana he tekevät tehdaskompleksille lisää taidetta.
Tehtaanomistajan pojasta Andrei Zaitsevista ehti myös tulla täyspäiväinen katutaidemuseon johtaja, kunnes hän päätti viime vuonna irtautua vapaaksi taiteilijaksi. Museota johtaa nyt sen entinen kehitysjohtaja Tatjana Pintšukhttps://www.hs.fi/haku/?query=tatjana+pintsuk.
”Tämä on silti hyväntekeväisyyttä tehtaanomistajan puolelta. Pääsylippu- ja muut tulot eivät kata museon pyörittämisen kustannuksia”, Ordovskaja kertoo.
Museon lähihistoria on ainakin toistaiseksi ollut kunnianhimoinen. Yhtenä kesänä vaihtuvan näyttelyn teema oli rauha ja siihen kutsuttiin yhtä paljon ukrainalaisia ja venäläisiä taiteilijoita. Seuraavan kesän teema oli pakolaisuus ja siirtolaisuus.
Hyvin verkostoitunut tehtaanomistaja Zaitsev on esitellyt tarjontaa myös valtapuolue Yhtenäisen Venäjän delegaatiolle. Toistaiseksi vaihtoehtotaidetta on suvaittu.
Nyt yhteiskunnan ja taiteen valtavirta näyttää imaisevan myös Pietarin katutaidemuseon. Se tuo taiteelle ja taiteilijoille uusia tilaisuuksia, mutta usein myös laimentaa alkuperäistä vaihtoehtoisuutta ja sen särmikkyyttä.
Katutaiteen historiassa näin on käynyt aikaisemmin esimerkiksi Basquiatillehttps://www.hs.fi/haku/?query=basquiatille, joka aloitti graffitien tekijänä New Yorkissa ja päätyi maalaamaan yhdessä Andy Warholinhttps://www.hs.fi/haku/?query=andy+warholin kanssa huippukalliita töitähttps://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005522264.html.
Samoin katutaiteilija Banksynhttps://www.hs.fi/haku/?query=banksyn varhaista tuotantoa on kierrätetty hintavissa näyttelyissä ympäri maailmaahttps://banksyexhibition.com/ Banksyn oman estetiikan vastaisestihttps://www.youtube.com/watch?v=RaamIghG_Xo.
Pietarin katutaidemuseo on nyt kohde, josta valtavirran galleristit käyvät bongaamassa uusia nimiä listoilleen.
Vaikutteiden virta kulkee myös toisin päin, kun etabloituneet taiteilijat haluavat tehdä välillä projekteja katutaidemuseolle.
Venäjää esimerkiksi Venetsian ja Prahan biennaaleissa edustaneen Aleksandr Šišin-Khokusainhttps://www.hs.fi/haku/?query=aleksandr+sisin-khokusain Prinsessa Ruusunen -installaatio oli äskettäin koottu Katutaidemuseoon vajaan viikon ajaksi.
Jo mainituilla Dagninilla ja Stas Bagsilla puolestaan on takanaan alan opinnot ja he ovat tottuneet sukkuloimaan myös taiteen valtavirrassa galleristiensa avulla.
Toistaiseksi Katutaidemuseon ainutlaatuisuutta suojelee sen syrjäinen ja itäinen sijainti: se sijaitsee 15 kilometrin päässä kaupungin keskustan taideylpeys Eremitaasista.
Allegro-junien päätepysäkki ja Lenin-aukio ovat vähän lähempänä, noin 11 kilometrin päässä.
Katutaidemuseo on toistaiseksi kerännyt vain 30 000 kävijää vuodessa, koska se pyörii täydellä teholla vain keväästä syksyyn. Näin lokakuussa sisäpihan vaihtuva näyttely suljetaan, samoin ne pysyvän näyttelyn sisätilat, joissa ei ole lämmitystä.
Ensi kevääseen asti tarjolla on kuitenkin ohjattuja viikonloppukierroksia niihin tiloihin, joissa muovitehdas pyörii arkisin täydellä teholla. Samalla näkee osan ulkoilmateoksista.
Kierroksille pitää ilmoittautua erikseen museon verkkosivuille ja ottaa henkilöllisyystodistus mukaan. Ainoa englanninkielinen esittely on lauantaisin klo 12, mutta venäjänkielisiin esittelyihin ja eripituisiin kierroksiin on useita vaihtoehtoja.
Niinpä myöhäissyksystä kevääseen Katutaidemuseo sopii vain aiheesta intohimoisesti kiinnostuneille asianharrastajille.
Mutta kesällä baareineen, musiikkijuhlineen ja vaihtuvine näyttelyineen se sopii myös suurelle yleisölle.
Kommentit