Ensimmäiset konemusiikkikokeilut eivät kiinnostaneet ketään, vaikka Fredikin hönkäili tykyttävän syntikkataustan päälle discolevyllä

Syntetisaattorimusiikki

Mikko Mattlar: Synteettinen Suomi – Syntetisaattorimusiikin tekijöitä Suomessa 1970- ja 1980-luvuilla. Svart Records. 260 s. ★★★

Cold War on the Rocks – Disco and Electronic Music from Finland 1980-1991. Svart Records. 2LP/CD. ★★★

Suomalaisen konemusiikin varhaisimmat ja viimeisimmät vaiheet on kirjattu jo aika tarkkaan alkaen pioneeriaikojen akateemisista kokeiluista. Mutta yksi oleellinen jakso uhkasi jäädä pääosin historiankirjoituksen ulkopuolelle.

Se on vaihe, jolloin ”koneet” ujuttautuivat popmusiikki­tuotannon jokapäiväisiksi välineiksi. Jopa iskelmälaulaja Fredihttps://www.hs.fi/haku/?query=fredi hönkäili hetken tykyttävän syntetisaattoritaustan päälle hyytävällä, humoristisella diskolevytyksellä.

Kappale oli osuvasti saanut nimekseen Se Outoa On. Se julkaistiin vuonna 1978, jolloin todellinen nuorisomusiikillinen muoti oli ihan muuta kuin synteettistä kitaroilla räävittyä punkrockia.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä monessa mukana ollut Matti ”Fredi” Siitonen https://www.hs.fi/haku/?query=matti+%E2%80%9Dfredi%E2%80%9D+siitonenajattelee tästä kuuroille korville kaikuneesta tulkinnastaan tänään, yli 40 vuotta myöhemmin.

Varhaisen syntetisaattori­musiikin omakseen ottanut toimittaja ja dj Mikko Mattlarhttps://www.hs.fi/haku/?query=mikko+mattlar ei valitettavasti selvitä tätä kirjassaan Synteettinen Suomi, vaikka Siitosen sanoittama Se Outoa On oli juuri hänen sisäänheittäjänsä.

Kappale avaa myös kolmen albumin sarjan, jotka Mattlar on valikoinut alkuaikojen suomalaisesta koneavusteisesta musiikista. Sen ensimmäiset osat ovat viime vuonna julkaistut Satan In Love – Rare Finnish Synth-Pop & Disco 1979–1992 ja Dance For Your Life – Rare Finnish Funk & Disco 1976–1986.

Siitosen kommenttia ei kuitenkaan jää lopulta suuresti kaipaamaan, sillä Synteettisen Suomen toimittajana Mattlar päästää ääneen monia muita alan päänavaajia. He huumaantuivat uusien masiinoiden mahdollisuuksista, syystä ja toisesta.

Noin neljästäkymmenestä haastattelusta kootun Synteettisen Suomen suurin anti ja arvo onkin tässä kokemuksellisen tiedon omaäänisyydessä. Varsinaisen syntetisaattorimusiikin varhaiset tekijät, tuottajat, julkaisijat ja satunnaiset live-esittäjät saavat kertoa vaiheistaan omin sanakääntein ilman tulkintaa, vaikka Mattlar heitä haastattelijana tietysti ohjailee ja jäsentää.

Kirjan alaotsikkoon nostettu syntetisaattorimusiikki ei ole silti tyyli, vaikka aikaa myöten Suomeen syntyi suuren maailman malliin pieniä musiikillisia koulukuntia. Jo 1970-luvun alussa markkinoille tulleet syntetisaattorit olivat alkujaan pelkkiä työvälineitä, joilla saattoi soittaa mitä tahansa.

Hyvä esimerkki suomalaisen konemusiikin ensimmäisistä ammattimaisista käsityöläisistä on kirjan alussa esitelty Esa Kotilainen. https://www.hs.fi/haku/?query=esa+kotilainen.Hän hankki Suomen ensimmäisen Moog-syntetisaattorin vuonna 1973 ja ehti käyttää sitä muutamassa vuodessa ”kaikkeen”: iskelmään, diskoon, rockiin ja jazziin, mainoksiin ja elokuviin. Kotilainen teki myös ensimmäisen suomalaisen syntetisaattorialbumin, Kulttuuritalon studiossa äänitetyn Ajatuslapsen (1977).

Kotilainen on kuitenkin Mattlarin kirjassa pikemminkin säännön vahvistava poikkeus. Useimpien 1970-luvulla ja 1980-luvulla aloittaneiden ”konemuusikkojen” ura jäi tyylistä riippumatta aika lyhyeksi – ja yleensä samoista syistä. Ei ollut julkaisijoita, ei esityskanavia eikä oikein yleisöitäkään. Artisti sai maksaa itse, ellei esittänyt toisen lauluja.

Mattlarin kirjassa kokeiluistaan ja ponnisteluistaan kertovat muun muassa Stressin, Argonin, Organin ja Tapa Paha Tapan jäsenet. Ne kaikki ovat syntikkapoppia tehneitä yhtyeitä, joiden tuotanto jäi 1980-luvun alkupuolella yhteen albumiin. Kiinnostuksen puutteeseen tyrehtyi myös useimpien muiden kone­avusteisten artistien matka tyylilajista riippumatta. Sähkökitaroiden rock-Suomessa ei iskenyt edes disko eikä funk.

Mattlarin kirjassa tuottajat ja tekijät avaavat sekä syitä että seurauksia, ja useimmat todellisuudentajuisesti. Musiikkia taustoittavat tarinat ovatkin toisinaan musiikkia kiinnostavampia, kuten Mattlarin valikoimista ko­koelmista voi havaita.

Se on silti sivuseikka, sillä kulttuurihistoria on kulttuurihistoriaa.

Samaan aikaan kirjan kanssa julkaistu Cold War on the Rocks – Disco and Electronic Music from Finland 1980–1991 on tässä suhteessa yhtä arvokas kuin edeltäjänsä, vaikka vähän enemmän keräily­erän kaltainen – yksinäisenä leimauksena Grandmaster Klaus.

Se on se, jossa Mad Lindell eli Tommi Lindellhttps://www.hs.fi/haku/?query=tommi+lindell samplaa television Levyraadin tuomareita: ”Oli muuten mahdottoman mukava ääni. Parasta mitä mä oon kuullu.”

Näin soi legendaarinen Minimoog-syntetisaattori Esa Kotilaisen käsissä:

”Niin lähellä mä olen sen sielunmaailmaa, että mulle se on ihan suoraan jatko ajatuksista”, kertoi Kotilainen HSTV:n videolla keväällä 2016 https://www.hs.fi/hstv/art-2000002947766.htmlja antoi myös tyylinäytteen.

Kriitikon valinnat: Kaksi viiden tähden levyä – Oddarrang tunnelmoi post-rockin ytimessä ja Aija Puurtisen hieno, siirtolaismusiikin hengessä tehty levy

Albumi, soitinmusiikki

Oddarrang: Hypermetros. Edition. ★★★★★

Viisitoista vuotta vaikuttaneen Oddarrangin nimi viittasi alun perin yhtyeen ”outoon” instrumentaatioon: pasuuna ja sello eivät olleet tavanomaisimpia soittimia, vaikka kvintetin maalaileva rytmimusiikki olikin tyyliltään vaikea paikantaa. Pasuuna ja sello erottavat rumpali Olavi Louhivuoren https://www.hs.fi/haku/?query=olavi+louhivuorenjohtaman Oddarrangin yhä, ennen kaikkea edukseen. Viidennellä Hypermetrosilla ne ovat entistä enemmän melankolisen ja meditatiivisen ”post-rockin” ytimessä. Kokonaisuus vaikuttaa aiempiin verrattuna kiteytyneemmältä ja keskittyneemmältä. Yksi ympyrä sulkeutuu ja avautuu, kuten kannessa.

Albumi, laulu

Martín Alvarado, Eero Koivistoinen, Alexi Tuomarila: Alma. Svart. ★★★

Argentii­nalainen tango­laulaja Martín ­Alvaradohttps://www.hs.fi/haku/?query=martin+alvarado on esiin­tynyt Suomessa säännöllisesti jo viitisentoista vuotta ja tehnyt kahden maan tangoklassikoista yhden levynkin suomalaisen Otra Vezin solistina. Tuore Alma on muuta maata, sillä vanhoja tangoja on nyt vain kolme: Uno (1943) ja Volver (1943) sekä espanjaksi käännetty Tähdet meren yllä (1963). Saksofonisti Eero Koivistoisen https://www.hs.fi/haku/?query=eero+koivistoisenja pianisti Alexi Tuomarilanhttps://www.hs.fi/haku/?query=alexi+tuomarilan säveltämistä ja Alvaradon sanoittamista kappaleista koottu albumi onkin lähempänä jazzillista laulelmaa, jossa hienostuneita tenoreja on nyt kaksi: laulaja ja saksofonisti.

Albumi, jazz

Jukka Eskola Soul Trio: Steamy! Timmion. ★★★★

Jukka Eskolan Soul Trion ­ensimmäinen albumi (2017) ­oli kooste kahdesta aiemmasta julkaisusta eikä edes varsinainen trio-levytys, sillä viidellä kappaleella oli kontrabasisti ja kolmella vielä toinenkin vierailija. Nyt Eskolan (trumpetti, flyygelitorvi) yhtye on tiukemmin Hammond-säesteisen, kuusikymmenlukulaisen souljazzin ytimessä. Vähemmän onkin nyt enemmän, rytmisesti monipuolisemman materiaalin luontaista vaivattomuutta, vastustamattomuutta ja vähäeleisyyttä korostaen. Viihdyttävän helppouden ensivaikutelma on kuitenkin petollinen, sillä se vasta taitoa vaatiikin.

Albumi, folk

Aija Puurtinen & Brooklynin satu: Lännen maata. Turenki. ★★★★★

Suomesta lähti ennen toista maailman­sotaa Pohjois-Amerikkaan ­kolmannesmiljoona ­miestä ja naista toimeentulon, paremman elämän toivossa. Tähän muuttoliikkeeseen liittyvät myös siirtolaislaulut, joita basisti ja laulaja Aija Puurtinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=aija+puurtinen on säveltänyt toisen levyllisen Perttu Hemminginhttps://www.hs.fi/haku/?query=perttu+hemmingin aikamatkallisiin, finglishiä hyödyntäviin teksteihin. Niissä tarinoidaan menneisyydestä haikaillen, hiljentäen että huvitellen, mutta tekstit ovat vain toinen puoli todenperäistä kuvitelmaa, jonka saavat syttymään erilaisista ”juurimusiikillisista” aineksista kootut kappaleet. Ja parasta on, että akustisen kvintetin tulkitsemina ne kuulostavat sekä ajantasaisilta että omilta.

Korjaus klo klo 15.17: Vaihdettu pääkuvaan oikea kuvateksti.