Lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon tiivis Molière-tulkinta on kevyt ja makea kuin vaahtokarkki

Komedia

Don Juan. Teatteri Vanha Juko. Molièren komedian suomennos Tyyni Tuulio, sovitus ja ohjaus Janne Pellinen, dramaturginen neuvonantaja Otto Sandqvist, visualisointi Paula Koivunen, valot Simo Saukkola, ääni Janne Louhelainen. Rooleissa Aleksi Holkko, Markus Karekallas, Maria Nissi, Satu Säävälä. ★★★

Don Juanin vuosisatoja vanha myytti, jonka juuret ulottuvat varmasti aikojen alkuun, osoittaa jälleen elinvoimansa herättämällä teatterintekijöissä herkullista vastakaikua.

Edesvastuuttoman viettelijän, pohjattoman nautiskelijan ja piittaamattoman sadistin henkilökuva onkin monessa mielessä ajankohtainen.

Ei tarvitse ajatella kuin ilmastonmuutokselta piiloutuvaa ihmiskuntaa tai #metoo -liikkeen paljastamaa toksista maskuliinisuutta.

Turun kaupunginteatterissa sai syyskuun alussa ensi-iltansa Pasi Lampelanhttps://www.hs.fi/haku/?query=pasi+lampelan ohjaama Don Juan, jossa koko porukka heiluu samassa hedonistien purressa. Narrien laivassa kukaan ei ole selkeästi uhri tai syyllinen, yksi vain on toista hanakampi tarttumaan ruoriin, joka ajelehtivassa aluksessa toimii lähinnä koristeena.

Lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon torstaina ensi-iltansa saanut Don Juan on turkulaisver­sion tavoin poikkeuksellisen tyylikäs ja taitavasti rytmitetty esitys, mutta sen teemat ja tehot ovat ehdottoman omaperäiset.

Ohjaaja Janne Pellinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=janne+pellinen ja esityksen visualisoinnista vastaava Paula Koivunenhttps://www.hs.fi/haku/?query=paula+koivunen ovat tehneet loistavaa yhteistyötä tiivistäessään Molièren https://www.hs.fi/haku/?query=molierenkomedian tunnin ja kahdenkymmenen minuutin mittaiseksi ja neljän näyttelijän voimin toteutettavaksi väliajattomaksi esitykseksi, joka kuvainnollisesti tempaisee yleisön mukaan yhteiseen menuettiin.

Pienen teatterin panostus esityksen visuaaliseen puoleen suorastaan häikäisee.

Koivusen suunnittelemat lavasteet ja puvut leikkivät ilmavasti barokkivaikutteilla ja luovat tarinaan samalla selkeää sadunomaisuutta.

Haaksirikot, hautaholvit ja synkät metsätaipaleet eivät jää pelkän puheen varaan. Don Juanin tarina on Vanhassa Jukossa todellinen seikkailu.

Oiva valinta on ollut myös tarttua Tyyni Tuulionhttps://www.hs.fi/haku/?query=tyyni+tuulion harvoin käytettyyn kuudenkymmenen vuoden takaiseen suomennokseen, joka luo esitykseen oman kohotetun tunnelmansa.

Aleksi Holkkohttps://www.hs.fi/haku/?query=aleksi+holkko on aivan vastustamaton hurmuri alati vaatteitaan riisuvana ja vaihtavana Don Juanina, mutta vauhdikkaan esityksen vaihdekepistä pitää kiinni Satu Säävälänhttps://www.hs.fi/haku/?query=satu+saavalan näyttelemä Sganarelle.

Säävälän esittämä Don Juanin palvelija on viritetty taitavasti tragedian ja komedian välimaastoon, eikä isäntänsä tekoja loputtomasti selittämään joutuvaa hahmoa esittävän Säävälän replikoinnin tarkkuutta voi kuin ihailla.

Esitys sen enempää kuin sen nimihenkilökään eivät suhtaudu perinteisen rajoittuneesti sukupuolirooleihin. Maria Nissihttps://www.hs.fi/haku/?query=maria+nissi ja Markus Karekallashttps://www.hs.fi/haku/?query=markus+karekallas hoitavat luistavalla tavalla näytelmän kaikki loput roolit, yhtä lailla miehet, naiset kuin muunsukupuoliset.

Turun Don Juanissa syöksytään helvettiin isosti ja suurella joukolla, eivätkä jäljelle jääneet näytä oppineen mistään mitään.

Lahdessa Don Juanin loppu on kaunis, yhtä kaunis kuin hänen elämänsä.

Mies astuu täyteläisten barokkipilvien läpi myyttien maailmaan ja taideteosten aiheeksi.

Ihmiskunta jatkaa pyörimistään narrien näyttämöllä ja loputonta spekulointiaan kaiken merkityksellisyydestä.

Huvittavaa mutta tyhjää.