Kulttuuri

Kuka saa Helsingin Sanomien esikois­kirja­palkinnon? Tässä ovat kymmenen ehdokasta

15 000 euron arvoinen palkinto jaetaan 14. marraskuuta.

Vuoden parhaalle suomeksi kirjoitetulle esikoisteokselle myönnettävä Helsingin Sanomien palkinto on edennyt finaalivaiheeseen. Tänä vuonna esikoisia ilmestyi 70, ja raati nostaa niistä nyt esiin kymmenen: seitsemän romaania, kaksi runoteosta ja yhden esseekokoelman.

Kärkikymmenikkö esittäytyy sunnuntaina kello 12 Senaatintori-lavalla alkavassa tilaisuudessa Helsingin kirjamessuilla.

Palkinto, 15 000 euroa, jaetaan 14. marraskuuta. Tunnustus jatkaa vuosina 1964–1994 myönnetyn J.H. Erkon esikoiskirjapalkinnon perinnettä.

Raatiin kuuluvat Suvi Ahola, Sanna Kangasniemi, Juhani Karila, Antti Majander, Eino Santanen sekä viime vuoden voittaja Eeva Turunen.

Kolme kysymystä esikoiskirjailijoille:

1. Miksi kirjoitat?

2. Miksi juuri tämä kirja?

3. Sijoita itsesi suomalaiseen kirjallisuuteen.

Arsi Alenius: Villa Alpha, romaani, Kosmos

1. Taide on aina tallentanut ihmiskunnasta jotain, mitä tieteilijät ja historioitsijat eivät huomaa tai mikä ei heitä kiinnosta. Painettu kaunokirjallisuus on tällainen umpitärkeä arkisto, vaikkakin uhanalainen, ja haluan olla osa sitä tavallani.

2. En pidä nykyisestä vaikutelmatalouden ajasta, sen yhteiskunnallisista vaikutuksista, esimerkiksi sosiaalisen ja poliittisen mielikuvituksen rappeutumisesta. Halusin kommentoida tätä. Media on yhtä lailla osa samaa järjestelmää, osa kaikkialla läsnäolevaa ja yhä keskittyneempää kulttuuriteollisuutta, joten haitalliset nykyjournalismin diskurssit ansaitsevat nekin tulla tallennetuksi kaunokirjallisuuteen.

3. Olen omalla paikallani.

Ote arviosta: ”Ex-matkailuyrittäjä Miko Pennanen rakennuttaa synnyinseudulleen Kouvolaan Villa Alphan, koulukompleksin ja lähiön, jossa aikuiset saavat larpata nuoruutta. Asiakkaille osoitetaan omat asunnot ja vanhemmat – palkatut näyttelijät, joiden homma on katsoa iltaisin televisiota olohuoneessa ja muistutella aamuisin kouluun lähdöstä.”

Juhani Karila, HS 18.10.

Lue koko arvio täältä.

Katriina Huttunen: Surun istukka, romaani, S&S

1. Kirjoitan koska on pakko. Koska osaan. Kirjallisuustyöläiselle kirjoittaminen on luontevin ilmaisumuoto, ja yritän kirjoittamisellani osoittaa että syvä suru on mahdollista jalostaa hyväksi suruksi.

2. Sanat tulivat luokseni, ja tämä selviytymättömyystarina vaati kirjoittamista. Surun istukka käsittelee masennusta, itsemurhaa ja kuolemansurua kaunokirjallisin keinoin, ilman perinteisen terapiakirjallisuuden logiikalle alisteisia kysymyksiä ja vastauksia.

3. Autofiktion, dokumenttiromaanin ja proosarunon välimaastossa iloisesti poukkoilevaan sekamuotoiseen hybridikirjallisuuteen. Pidän itseäni vakavana humoristina.

Ote arviosta: ”Yhdellä tasolla se on vain kahden vuoden ajalle sijoittuva kokoelma tekstejä, jotka käsittelevät kuolemaa, sen syitä ja siihen liittyviä äidin muistoja ja tunteita, lähinnä syyllisyyttä. Se, joka ei halua tällaista kohdata, voi ahdistua heti alussa. Rohkaisen kuitenkin jatkamaan. Vaikka teoksen perustunnelma on synkkä, pinta alkaa vähitellen repeillä, ja lukijan eteen nousee uusi näkymä sekä kirjoittajaan että tekstiin. Lohduton ympyrä katkeaa, muuttuu kierteeksi, joka avautuu ylöspäin.”

Suvi Ahola, HS 9.2.

Lue koko arvio täältä.

Sinikka Huusko: Suolaruusu, runokokoelma, Kulttuurivihkot

1. Kirjoitan siksi että saisin ääneni kuuluville, ja myös siksi että on ilo ällistyä hetkittäin oman kynänsä jäljestä, silloin tällöin tuntuu että se kulkee ihan omia teitään. Runous on aina ollut minulle tärkeää, ei mitenkään lohdullista vaan pikemminkin kiihdyttävää ja siksi sitä on kokeiltava itsekin.

2. Lumouduin Nabokovin Lolita-romaanin kauneudesta ja kauheudesta. En saanut kirjalta rauhaa, Humbert ja Lolita asustelivat päässäni kiusallisen pitkään, eikä myöskään hyväksikäytöstä puhuta koskaan liikaa, ja tapoja on onneksi monia tuoda asia esille.

3. Itsensä sijoittaminen suomalaiseen kirjallisuuteen on hankalaa, luultavasti joku muu tekee sen puolestani. Itse näen itseni tragikoomisena, klassisesti nääntyvänä runoilijana.

Ote arviosta: ”Huusko ei ole ensimmäinen, joka kirjoittaa mukaelman Vladimir Nabokovin romaanista Lolita. Ennen kaikkea niin, että myös hyväksikäytetty tyttö pääsee puhujaksi. Jälki on rehevää ja omaperäistä. Suolaruusu ryöppyää säemuotoisia runoja, joita ei ole nimetty saati jäsennetty osastoiksi. Huusko luo luonnonkuvia ja niveltää ulkoisia maisemia sisäiseen, näyttää niiden avulla, mitä on menossa mielen pimennoissa.”

Jukka Koskelainen, HS 12.10.

Lue koko arvio täältä.

Riikka Kaihovaara: Villi ihminen ja muita luontokappaleita, esseitä, Atena

1. Kirjoitta­miseni lähti halusta ravistella, mutta muuttui keinoksi ottaa selvää itsestäni, maailmasta ja suhteestani siihen. Kirjoitta­minen on pakopaikka ja tapa pysyä kasassa.

2. En keksi mitään, mikä kiinnostaisi ja liikuttaisi minua enemmän kuin ihmisen yhteys muuhun luontoon. Enkä mitään, mikä olisi tärkeämpää juuri nyt.

3. Yhdyn esseen uuteen tulemiseen, mutta kumarran myös vanhoille mestareille kuten Leena Krohnille ja Matti Mäkelälle.

Ote arviosta: ”Kaihovaara käy esseissään kulttuurisesti synnytettyjen luontokäsitysten kimppuun ja repii niiden keinotekoisuuden näkyviin. Kyytiä saavat binääriset jaottelut kauniiseen ja rumaan luontoon, porvarilliset ihanteet jalosta alkukantaisuudesta sekä nyky-yhteiskunnan bakteerikammo ja pakkomielle hygieniaan.”

”Kaihovaaran tapa suhtautua esimerkiksi ilmastonmuutokseen on syvästi posthumanistinen. Hän katsoo asiaa luonnon ja historiallisten aikakausien perspektiivistä. Ilmastonmuutoksen aiheuttama sivilisaation loppu on Kaihovaaralle totta jossain tulevaisuuden hämärässä. Tällainen katse ohittaa inhimillisen hädän, jonka ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt.”

Eleonoora Riihinen, HS 25.10.

Lue koko arvio täältä.

Maija Kauhanen: Eliitti, romaani, Otava

1. Minulle on aina ollut selvää, että kirjat ovat parasta maailmassa. Heti kun tajusin, että kirjat ovat ihmisten tekemiä, halusin tulla sellaiseksi ihmiseksi itsekin. Moniin oivalluksiin ja johtopäätöksiin voi yltää vain kirjoittamalla. Kirjoittaminen on kuin pidentävää ripsiväriä, mutta ajatuksille.

2. Keskustelu koulukiusaamisesta junnaa paikoillaan mustavalkoisena ja yksisilmäisenä. Hiljattain luin taas jotain artikkelia aiheesta ja sain ajatuksen, että pitäisi kirjoittaa romaani, joka oikein purkaisi kaiken osiin. Sitten muistin, että kirjoitinkin jo. Sepä hyvä.

3. Asun samoilla kulmilla Johannes Ekholmin ja Iida Rauman kanssa. Usein minut voi nähdä pendelöimässä suomeksi kirjoitetun ja suomeksi käännetyn kirjallisuuden välisellä sillalla.

Ote arviosta: ”Erojen politiikan ja sosiaalisen pelin analyysina romaani onnistuu hienosti. Se pakottaa lukijansa kysymään, mitä kaikkea kiusaaminen on, ja mistä jo lasten kokema keskinäinen erilaisuus syntyy? Todella ahdistavaksi näkymän tekee Kauhasen ratkaisu nostaa romaanin tapahtumiin Jokelan vuoden 2007 koulusurmat.”

Mervi Kantokorpi, HS 21.9.

Lue koko arvio täältä.

Laura Laakso: Mrs Milkyway, romaani, Aviador

1. Turbulensseissa ainoa tapa pitää sisäinen suikka suorassa.

2. Jos ihminen näyttää päiväperholta, mutta sillä on sisällä avaruusraketti, niin se saattaa olla se ns. pointti. Sitä vaan, että nousukiihdytys saattaa siinä tapauksessa kestää neljännesvuosisadan, kun menee renkaat ja reitit ja jopa konetyypit monta kertaa vaihtoon.

3. Tietysti wannabe epäkesko hedelmä ja Märtan ja Bon (Tikkanen & Carpelan) avioliiton viides lapsi, jota Eeva-Liisa (Manner) lipaisi kielellään ja joka sittemmin lähetettiin härskistymään amerikkalaiseen ja ranskalaiseen nykykirjallisuuteen.

Ote arviosta: ”Kehkeytyy moni­kerroksinen romaani, jossa Panin tekstit ja niitä tulkitsevan opettajan tarina vuorottelevat kirjallisuussitaattien ja parodisten matkustamokuulutuksien kanssa. Tunne tilojen lomittumisesta on vahva, kuin lento­koneen ahtaalle käytävälle olisi sullottu koko maailma.”

Mrs. Milkyway ei ole helppo kirja, ainakaan jos haluaa lopullisen varmuuden sen tapahtumista. Tekstissä on kuitenkin harvinaista imua, jonka siiville kelpaa heittäytyä.”

Vesa Rantama, HS 18.4.

Lue koko arvio täältä.

J.P. Laitinen: Lume, romaani, Teos

1. Luultavasti kirjoittaminen on vain egon taistelua kohtaloaan vastaan, hullunkurista rimpuilua kuoleman­pelon edessä. Se on myös hemmetin hauskaa ja addiktoivaa. En ole keksinyt vielä yhtään hyvää syytä, miksi en kirjoittaisi.

2. ”Fiktiivisen ihmisen teoria”, jota filosofi-päähenkilöni kehittelee, on vanha esseeaihe. Kaivoin sen (kirjaimellisesti) pöytälaatikosta kaksi ja puoli vuotta sitten, kun päätin kokeilla romaanin kirjoittamista. Halusin ottaa selvää, pystyisinkö kirjoittamaan fiktiivistä proosaa. Ajattelin että kumpi tahansa vastaus kelpaa, kyllä tai ei. Oli ihanaa huomata, että vastaus voisi ehkä olla myönteinen.

3. Olen Henrik Tikkasen ja Raija Siekkisen orpo äpärälapsi.

Ote arviosta: ”Jokainen kertoo itselleen vain tarinoita, muokkaa itsensä maailman hälystä. Tämänkaltaisia mantroja toistaa Laitisen kertoja itselleen.”

”Laitinen laskettelee tarinaansa pitkät pätkät vallattoman vastustamattomaan tahtiin. Teksti ei ole missään vaiheessa raskasta filosofiaa, ja tekofilosofinen puhe alkaa tuntua jo farssilta, kun Henry joutuu julistamaan sitä mielenosoituksessa.”

Jukka Koskelainen, HS 15.10.

Lue koko arvio täältä.

Jouni Teittinen: Sydäntasku, runokokoelma, Poesia

1. Se tuottaa iloa. Kirjoittaminen avaa pikkuruisen tilan, joka on kokemuksellisesti vapaa paljosta muusta, keskittää ajatuksen. Ja jos sieltä sisäavaruudesta saa jotain mineraalia lohkottua tekstiin ja tarjottua eteenpäin, niin siihen sitä pyrkii.

2. Ehkä lapsuus alkoi uudella tapaa kutsua, kun sain omia lapsia. Mutta onkohan kirjoilla useinkaan perimmäistä syytä? Yksi kiehtova juttu kirjallisuudessa on juuri se, miten se voi luoda oman perustansa, omat välttämättömyytensä.

3. Arvioissa on mainittu nykyrunossa yleistynyt fragmentaarisuus – ja tukkuri oli pistämässä ”viallista erää” roskiin koska joillain sivuilla teksti katoaa – toisaalta koen tehneeni aika perinteisen modernistisen kirjan, joka luottaa ehjään muotoon ja maisemaan. Varmaan siinä eri ajat hengittelee.

Ote arviosta: ”Kuusi fragmentaarista osastoa tavoittelevat lapsen maailmaa olomuotona ja kokemisen tapana. Ne jämät, jotka noista vuosista on jäljellä aikuisessa, sijaitsevat muistiksi kutsutussa epäselvässä varastossa. Runot työstävät rikkaasti kuvien hetkellistä avautumista eri elämänvaiheissa. Yksilön tietoinen elämä alkaa pihalta, sen hiekkalaatikolta, josta aina joku huudetaan sisään.”

Mervi Kantokorpi, HS 7.8.

Lue koko arvio täältä.

Leo Torvalds: Olin tosiaan onnellinen, romaani, Teos

1. Aika pitkään kirjoitin tullakseni ”kirjailijaksi”, mutta sitten ystäväni Guy sanoi että ajatukseni oli egoistinen harha, joka ei koskaan tekisi minua onnelliseksi. Guy on oikeassa. Onni ei koskaan tule ulkopuolelta. Luodessa tulisi unohtaa itsensä. Kirjoittaessa yritän selvittää kuka olen. Voisin sanoa: istun vangittuna pimeän kaivon pohjalla, minulla ei ole mukanani kuin kynä ja paperia. Kirjoittamalla seuraan intuitiotani, joka on tikkaat ulos kaivosta. Lopulta, kun paperi on täynnä, näen vain valoa, ja ymmärrän ettei kaivoa ole ikinä ollut olemassa.

2. Minulle Olin tosiaan onnellinen on tarina vapautumisesta. Oikeastaan se käsittelee lisääntymistä. Halusin ymmärtää mistä me tulemme ja minne menemme. Kirjan tekeminen kesti niin kauan, koska vasta nyt, tässä iässä, olin valmis kirjoittamaan sen. Todellinen vapaus on mielen vapautta. Mutta vain totuus tekee vapaaksi. Siitä kirja kertoo.

3. Olen Pentti Saarikosken suomennos Bhagavadgitasta, jonka sivuilla on Tove Janssonin kuvitus.

Ote arviosta: ”Provokaatiolla on kirjallisuudessa pitkä historiaa, Suomessakin. On pilkattu tiukkaa sukupuolimoraalia ja käsityksiä jumalan pyhyydestä, on pöyhitty muka-aatteellisuutta ja muka-kunniallisuutta. Torvalds jatkaa samalla polulla, sokeeraa lukijoita ajattelemaan. Hannu Salaman ja Henrik Tikkasen ajoista provokaatiokeinot ovat kuitenkin muuttuneet ja koventuneet. Olin tosiaan onnellinen on monin paikoin puistattava ja läpeensä hämmentävä tekstikokonaisuus, jonka taustalla voi nähdä monta viime vuosien taide­teosta ja ajattelutapaa.”

Suvi Ahola, HS 17.8.

Lue koko arvio täältä.

Aino Vähäpesola: Onnenkissa, romaani, Kosmos

1. Kirjoittamalla yritän lopulta ymmärtää ja sietää elämän selit­tämättö­myyttä, joskus iloitakin siitä.

2. Halusin kirjoittaa kirjan, jossa turhautu­minen ja toisaalta tyyty­väisyys tai lohtu olisivat yhtä totta.

3. Nyt toinen jalkani on autofiktiivisessä romaanissa, toinen esseessä. Toivon voivani tuoda niihin oman lisäni – ja pääseväni tästä vielä liikkumaankin.

Ote arviosta: ”Juonettomuudessaan yhdistelmä auto­fiktiivistä kerrontaa ja esseemäistä pohdintaa. Sen pää­henkilölle, Södergranin runoista gradua kirjoittavalle parikymppiselle naiselle henkilökohtainen on korostetun poliittista. Patriarkaatti varjostaa kaikkea: omaa suhtautumista kehoon, sukupuoleen, ulkonäköön ja käyttäytymiseen. Tapa, jolla teoksessa sanoitetaan sukupuoliroolien ja pornokuvaston vaikutusta parisuhteeseen ja seksiin, on ajankohtainen ja puhutteleva.”

Eleonoora Riihinen, HS 15.6.

Lue koko arvio täältä.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Komissio: Suomi uhkaa rikkoa Euroopan taloussääntöjä ensi vuonna

    2. 2

      Raamattu-siteeraus voi olla rikos, sanoo valtakunnan­syyttäjä: ”Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa”

    3. 3

      Yli sata vuotta vanhat Signe Branderin Helsinki-kuvat loistavat nyt väreissä, algoritmin ehostamia teoksia ilmestyy päivittäin automaattisesti Twitteriin

    4. 4

      Testissä kymmenen tuhtia amaroneviiniä – Kärkeen kiilasi yksi halvimmista

      Tilaajille
    5. 5

      C-hepatiittia sairastava mies käytti seksuaalisesti hyväkseen 13-vuotiasta lasta Vantaalla, sai yli kahden vuoden vankeustuomion

    6. 6

      Entä jos natsit olisivat voittaneet toisen maailmansodan? Amazonin tieteissarja kertoo kylmäävää vaihtoehtohistoriaa

      Tilaajille
    7. 7

      ”Pystyn hymyilemään, vaikka olen romahduspisteessä” – Neljän lapsen isä Mika Tukiainen sairastaa masennusta ja pitää perheen arjen pyörimässä

      Tilaajille
    8. 8

      Massiivisesta Triplasta jopa kolmannes on varattu ravintoloille, joita on 60 – testasimme mielenkiintoisimmat

    9. 9

      Trumpin virkarikostutkinnassa koetaan tänään odotetuimmat hetket, mutta harva amerikkalainen on muuttanut ajatteluaan presidentin syrjäyttämisestä

    10. 10

      Markku Laurila vaihtoi diesel-Volvon ladattavaan hybridiin: nyt hän säästää polttoaineessa satoja euroja kuukaudessa

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Raamattu-siteeraus voi olla rikos, sanoo valtakunnan­syyttäjä: ”Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa”

    2. 2

      Helpoimmat uuniruoat syntyvät lähes itsestään – Näin valmistat ”yhden pellin ihmeen”

    3. 3

      HS:n valokuvaaja seurasi Hongkongin rajuja yhteenottoja: Kuvakooste välittää uhkaavan ja arvaamattoman tunnelman

    4. 4

      Jätkäsaaren palkituista taloista muutetaan pois mystisten oireiden vuoksi, omistaja kiistää ongelmat

      Tilaajille
    5. 5

      BBC väittää Puolankaa ”kuolevaksi kaupungiksi”, mutta Suomessa on yksi kunta, joka kutistuu vielä nopeammin

    6. 6

      Tutkimus: Vääränlaiset suolisto­bakteerit ja viina ovat vaarallinen yhdistelmä

    7. 7

      Entä jos natsit olisivat voittaneet toisen maailmansodan? Amazonin tieteissarja kertoo kylmäävää vaihtoehtohistoriaa

      Tilaajille
    8. 8

      Piraattipuolueen rivit rakoilevat: puheenjohtaja haluaa lakkauttaa puolueen ja liittää sen toiseen

    9. 9

      Kristiina Sandberg vapautui vankilasta mutta törmäsi digitaaliseen muuriin: ”Tuli sellainen olo, että ei tästä mitään tule”

    10. 10

      ”Pystyn hymyilemään, vaikka olen romahduspisteessä” – Neljän lapsen isä Mika Tukiainen sairastaa masennusta ja pitää perheen arjen pyörimässä

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Natalia Salmela seisoi teininä leipä­jonossa mutta omistaa nyt 31-vuotiaana hulppean loft-asunnon Helsingistä

      Tilaajille
    2. 2

      Jätkäsaaren palkituista taloista muutetaan pois mystisten oireiden vuoksi, omistaja kiistää ongelmat

      Tilaajille
    3. 3

      Kenelle kehittyy hallitsematon himo? Riippuvuus­tutkija Joonas Majuri tietää, millainen tausta altistaa tuhoisille addiktioille

      Tilaajille
    4. 4

      Amsterdamilainen Laurent Simons, 9, valmistuu maailman nuorimpana ihmisenä yliopistosta

    5. 5

      Noituudesta on tullut osa uutta feminismiä – selvitimme miksi

      Tilaajille
    6. 6

      Puolet suomalaisista saa liian vähän tiamiinia – Jos puutos jatkuu pitkään, se voi aiheuttaa joukon sekalaisia oireita

    7. 7

      Heini Maksimaisen laskut jäivät maksamatta ja pyykit pesemättä, vaikka töissä kaikki sujui hyvin – Tällaista on arjenhallintauupumus, josta moni millenniaali kärsii

      Tilaajille
    8. 8

      KHO: Vantaa saa lunastaa 300 vuotta saman suvun omistuksessa olleen tilan asuntojen rakentamista varten

    9. 9

      Patologina Auschwitzissa toiminut juutalaislääkäri kuvaa Josef Mengelen toiminnan järjettömyyden ja säälimättömyyden rehellisesti

    10. 10

      ”Anteeksi, äitini on ulkomaalainen”: HS:n kirjeenvaihtajan lapsi muutti Pekingiin ja on jo joutunut rauhoittelemaan paikallisia kiinaksi

    11. Näytä lisää