Kulttuuri

HS:n kirjallisuus­palkinnon voitti Jouni Teittinen, jonka runoissa muistot kerrostuvat: ”Jotain lapsesta on vielä vanhemmassa jäljellä”

Esikoisrunoilija Jouni Teittinen kuvaa palkitussa teoksessaan lapsuutta ja muistamista, mutta ottaa myös hiljaa kantaa maailmassa käynnissä oleviin ekokatastrofeihin.

Valokuvassa kolme lasta tähyilee rannalla meren tyrskyjä. Vanhin on hyppinyt vedestä pilkistävälle kivelle, keskimmäinen ojentelee käsiään kuin olisi lentoon lähdössä. Pienin lapsista tallustaa vielä turvallisesti hiekalla.

Runokokoelman kansikuva on otettu Norjan Lofooteilla noin 25 vuotta sitten.

Esikoisrunoilija Jouni Teittisen perhe teki autolla lomamatkan Pohjois-Norjan saarille, mutta vanhimman veljen muistikuvat matkasta ovat hataria.

”Muistan, että kävimme isäni kanssa kaatosateessa kalassa, mutta saalis jäi laihaksi. Ylipäänsä olen huomannut, että muistan huonosti asioita vaikkapa lapsuudestani. Se johtuu varmasti siitä, etten ole tarpeeksi niitä muistellut”, Teittinen kertoo turkulaisen kahvilan pöydässä.

Juuri muistamisesta, unohtamisesta, lapsuuden havainnoista ja identiteetin muodostumisesta Teittinen kuitenkin osaa kirjoittaa niin taidokkaasti, että hän voitti kokoelmallaan Sydäntasku (Poesia) Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuonna 2019.

Palkintolautakunnan perusteluissa Teittisen teosta ihastellaan: ”Runon keinoin lapsuuden ja aikuisuuden väliin rakentuu kehikko, johon kuka tahansa voi ripustaa mitä vain. Kuten yksinäisyyden ja kodittomuuden kolkkoutta. Tai kauhua kaikesta siitä, mitä on menetetty; kokonaisista aikakausista siilautuu jäljelle pelkkiä fragmentteja ja ihmisen elämästä vain haalistuneita valokuvia.”

Raadin mukaan Sydäntasku artikuloi vilpittömästi ja tosissaan, ”mikä tuntuu salamielisyyksien, ironian ja viittausten kyllästämänä aikanamme poikkeuksellisen raikkaalta”.

Teittinen on saamastaan huomiosta iloisen kiitollinen ja vähän vai­vaan­tunut. Hän ei aja­tel­lut ole­van­sa vah­voilla kisassa edes silloin, kun palkinto­lauta­kunnan puheenjohtaja Antti Majander tiedusteli sähköpostitse hänen puhelinnumeroaan. Majanderin onnittelusoiton jälkeenkin olo oli epätodellinen.

”Lähdin pimeässä ja rännässä Alkoon ostamaan skumppaa, mutta soitto oli tullut sen verran myöhään, että ovi meni nenäni edestä kiinni. Joten menin Pelimies-nimiseen tyhjään karaokebaariin, otin Stolitšnaja-paukun ja pikkolo-pullon, soitin kustannustoimittajalleni Olli-Pekka Tennilälle ja katselin sadetta”, hän kertoo.

Sydäntasku-kokoelma on saanut ihastuneen vastaanoton myös kriitikoiden ja bloggaajien keskuudessa. Sen ilmaisua kehutaan tuoreeksi ja omaperäiseksi, mutta runoja pidetään myös helposti lähestyttävinä ja samastuttavina.

Kokoelman runoissa lapset istuvat Saabin kuumalla takapenkillä tai tekevät kakkuja hiekkalaatikossa ja naiset polttavat tupakkaa rannalla. Aloitusrunossa ”D-talon takaa päivä nostaa vyönsä”.

Kuvat tuovat väistämättä mieleen 1980-luvun, mutta omaelämäkerrallinen tai autofiktiivinen teos ei ole.

 

”Enemmän kuin omia muistojani halusin kuvata asioiden ja merkitysten kerrostumista.”

”Varmasti siellä on sävyjä tai tunnelmia tai häiveitä lapsuudestani. Ja on totta, että asuin lapsena D-talossa samoin kuin asumme nyt omien lasteni kanssa. Mutta enemmän kuin omia muistojani halusin kuvata asioiden ja merkitysten kerrostumista”, Teittinen sanoo.

Runoilijan perheeseen kuuluu puoliso sekä kaksi- ja neljävuotiaat pojat sekä Myy-koira. Isäksi tulon jälkeen hän huomasi miettivänsä aikaa ja erityisesti aikojen limittymistä; sitä, miten lapset saatuaan ei enää itse ole lapsi, vaikka välillä siltä tuntuisikin.

”Vanhemmuus muuttaa väistämättä elämää ja kääntää ajattelua osittain eri asioihin. Jotain lapsesta on kuitenkin vielä vanhemmassa jäljellä, minkä huomaa niinä hetkinä, kun samastuu lapsiinsa”, hän sanoo.

Teittinen kertoo, ettei hänellä ole elämässään ollut kuin yksi haaveammatti: legoinsinööri. Nyt unelma on viimein toteutunut, kun hän saa rakennella lapsensa kanssa legoilla.

”Esikoiseni voi puuhastella palikoilla tuntikausia. Muistan hyvin samanlaisen intensiivisen keskittymisen omasta lapsuudestani, kun näpräsin tulitikuista maailmoja tai luin Aku Ankkoja.”

Eikä taito ole vanhemmiten kadonnut. Teittinen kertoo, että hän pystyy tekemään töitä kahviloissa ja baareissa, sillä hän on hyvä uppoutumaan omiin ajatuksiinsa. Viime vuosina ulkona käyminen on tosin vähentynyt, kun elämä on perheen myötä keskittynyt kotiin.

Samoihin aikoihin kun Teittinen tuli isäksi, hänet valittiin myös tohtorikoulutettavaksi. Osa-aikaisena teatterin vahtimestarina työskennelleen miehen elämä muuttui kertaheitolla paljon kiireisemmäksi ja kurinalaisemmaksi.

”Olen huomannut, että mitä vähemmän aikaa ihmisellä on, sitä tietoisemmaksi siitä tulee ja sen paremmin ymmärtää elämän lyhyyden. Jos aion kirjoittaa, minun pitää tehdä se nyt.”

Suurin osa Sydäntaskun runoista onkin syntynyt lasten mentyä nukkumaan eli kello yhdeksän jälkeen illalla, jolloin Teittinen pystyi livahtamaan kellarikerroksen työhuoneeseen pöytätietokoneen ääreen.

”Kirjoittaminen on minulle oma juttu, jota teen ennen kaikkea itselleni tarpeesta jäsentää asioita ja – jos ihan suoraan sanotaan – nautinnosta.”

”Eikä se, että lasten myötä joutui luopumaan tietynlaisesta vapaudesta, ole kokonaan huono asia. Ajattelen, että elämässä on suurelta osin kyse myös luopumisesta. Sitä on ihan hyvä harjoitella. Tietysti elämä myös syveni mielettömästi.”

Luopuminen on tärkeä teema Teittisen palkitussa teoksessa laajemminkin.

Hänen runojaan voi lukea suloisten seepian väristen silmälasien takaa, mutta väitöskirjaa post-apokalyptisesta kirjallisuudesta tekevälle Teittiselle runojen melankoliaan liittyy myös hätää maailmamme tilasta.

”Emme enää tiedä, mitä tulevaisuus pitää sisällään, eli joudumme luopumaan varmuudesta ja ehkä jonkinlaisesta viattomuudesta”, Teittinen muotoilee.

Häntä kiinnostaa ajatus tulevaisuudettomuudesta. Meidät on opetettu uskomaan jatkuvaan kasvuun ja parempaan tulevaisuuteen, mutta mitä tarkoittaa, että tulevaisuus hapertuu tai odotushorisontti katoaa.

”Tällaiset ajatukset tulevat tietenkin ihan eri tavalla konkreettiseksi, kun saa omia lapsia ja ajattelee asioita ja tulevaa heidän kauttansa. Millainen on se maailma, jossa he tai heidän lapsensa tulevat elämään?”

 

”Miten voimme ajatella, ettei ole meidän asiamme, miten monta tuhatta Välimereen hukkuu?”

Samalla Teittistä kuitenkin häiritsee se, miten tulevaisuutta hahmotetaan vain ihmisten ja nimenomaan ”meidän lastemme” kautta. Ennen kaikkea pitäisi muuttaa se tapa, millä suhtaudumme vierauteen, oli sitten kyse toisista ihmisistä, eläimistä tai muusta elollisesta.

”Miten esimerkiksi voimme ajatella, ettei ole meidän asiamme, miten monta tuhatta Välimereen hukkuu tai paljonko sademetsää poltetaan?”

Teittinen nostaa esiin toisen Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana olleen teoksen. Riikka Kaihovaaran esseekokoelmassa Villi ihminen ja muita luontokappaleita puututaan samaan näkökulmaongelmaan.

”Kuten Kaihovaara kirjoittaa, ei ole mitään meistä erillistä luontoa, johon meillä on joku luontosuhde. Ihminen on osa luontoa ja kaikki, mitä teemme vaikuttaa siihen.”

Luontoa nostalgisoidaan jo nyt, mutta tulevaisuudessa tullaan varmasti nostalgisoimaan kaikkea sitä rikkautta, mikä meillä oli ympärillämme, Teittinen uskoo. Hän tarkoittaa sillä sekä materiaalista elintasorikkautta että myös ympäristön ja luonnon monimuotoisuutta.

Työn alla olevassa väitös­kirjas­saan Teit­tinen tut­kii kerto­muksia, jot­ka sijoit­tuvat jonkin­laisen mas­siivi­sen, mate­riaa­lisen ja siksi myös henkisen tuhon jälkeiseen aikaan.

”Minua ei kiinnosta etupäässä se, minkälaisia tulevaisuuksia ne maalaavat, vaan vielä enemmän se, mitä nuo tulevaisuudet tekevät nykyisyydelle. Monissa kertomuksissa tarkastellaan esimerkiksi muistojen, tallenteiden tai materiaalisten jäänteiden kautta sitä, miten tuon tulevaisuuden menneisyys eli ’meidän aikamme’ näyttäytyy.”

Teittinen muistuttaa, että ne tulevaisuuden kauhukuvat, joita fiktiivisissä teksteissä kuvitellaan, ovat todellisuutta jo tänä päivänä monissa osissa maapalloa. Hänen mielestään esimerkiksi veden puute, josta Emmi Itäranta tarinoi, on tästä hyvä esimerkki.

 

”Pieniä tekoja tekemällä pystyy pysymään järjissään maailmassa, joka on yhä järjettömämpi.”

Hän ei halua saarnata eikä esittää itseään hyväntekijänä, mutta yrittää omassa elämässään tehdä parhaansa.

”Poliittiset päätökset ja talouden ohjaaminen on aivan ratkaisevaa. Samalla uskon henkilökohtaisen moraalin tärkeyteen. Pieniä tekoja tekemällä pystyy pysymään järjissään maailmassa, joka on yhä järjettömämpi. Itse esimerkiksi vältän eläintuotteita.”

Runoilijaksi ja kirjallisuudentutkijaksi Teittinen kertoo ajautuneensa suunnittelematta.

Lapsuuden kodissa akateemisten vanhempien kirjahyllyt ulottuivat kattoon asti, mutta Teittinen ei muista olleensa teininä mikään lukutoukka.

”Kodin kirjat varmasti rakensivat nöyryyttä tiedon ja kirjallisuuden määrää kohtaa”, hän sanoo.

Lukioikäisenä Teittinen rustasi runoja, joista osa oli hänen mukaansa kökköjä Bukowski-pastisseja, osa hämärää mystiikan suuntaan taipuvaa lyriikkaa.

Kirjoittaminen oli hänen elämässään kuitenkin hyvin satunnaista siihen asti, kun hän osallistui Nuoren Voiman Liiton kirjoituskilpailuun reilut viisi vuotta sitten ja tuli valituksi kolmen parhaan joukkoon.

”Osallistuin kilpailuun, koska tuomareina olivat arvostamani J.K. Ihalainen ja Olli-Pekka Tennilä. Osin Tennilän kannustuksen ansiota on, että päätin kilpailun jälkeen yrittää kokonaisen kokoelman kirjoittamista.”

Hänelle on edelleen pieni mysteeri, miksi hän päätyi opiskelemaan juuri kirjallisuutta.

Teittinen kertoo nauttineensa aina kirjallisuudesta, mutta innostuneensa siitä syvemmin ja omakohtaisemmin vasta yliopisto-opiskelun loppuvaiheessa. Silloin hän päätti hakea jatko-opiskelijaksi.

Kotimaisessa nykyrunoudessa hänellä on monia suosikkeja, joita olisi vaikea listata, mutta tärkeiksi esikuvikseen Teittinen mainitsee Tomas Tranströmerin , Rainer Maria Rilken ja Mirkka Rekolan.

”Heidän teostensa ääreen palaan aina uudestaan. Tranströmerin kuvien syvyys ja keskittyneisyys on jotakin sellaista, mitä itsekin runoissani tavoittelen. Yritän ladata kuvat mahdollisimman täyteen ja karsimaan kaiken tarpeettoman.”

Viime vuosina tutuiksi ovat uudestaan tulleet Tove Janssonin ja Astrid Lindgrenin klassikot, joita Teittisen kotona luetaan iltasaduiksi.

”Lisäksi olen joutunut tutustumaan kaikkiin näihin Autoihin ja Ninjagoihin, jotka ovat suurta muotia päiväkodissa”, Teittinen hymyilee.

Uudesta kotimaisesta proosasta hän pysyy kärryillä äänikirjojen avulla, sillä niitä voi kuunnella vaikka tiskatessa tai koiraa ulkoiluttaessa.

Teittisen runokokoelman kantta koristava lapsuudenkuva saattoi olla enne.

Vaikka Teittinen varttui Keski-Suomessa, hänelle tärkeä mielenmaisema löytyy tänään Turun saaristosta Kustavista ja ulkosaariston Jurmosta, joka on yhtä pitkää kanervaa kasvavaa aavikkoa ja kivisiä rantoja.

 

”Meren äärellä tunnen samanlaista vapautta kuin kirjoittaessani.”

Kiireiselle arjelle on hyvää vastapainoa päästä paikkaan, jossa ei ole paljon tekemistä eikä paljon valittavaa.

”Tykkään kulkea rannalla ja etsiä kiviä lasteni kanssa. Hyvällä säällä voi käydä yöuinnilla, eikä varmaan missään ole yhtä hiljaista ja pimeää.”

”Meren äärellä tunnen myös samanlaista vapautta kuin kirjoittaessani. Silloin on samalla tavalla vapaa maailmallisista rajoitteista kuin tekstin äärellä, vaikka toki tiedän, että kirjoittamiseni on olosuhteiden mahdollistamaa. Onhan se tavallaan tosi erityistä, että on voinut aina välillä istua alas ja kirjoittaa jotakin sellaista kuin kirjan.”
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Joonas Lahti, 24, on Suomen paras puhelinliittymäkauppias ja tienaa enemmän kuin toimitusjohtaja

      Tilaajille
    2. 2

      Miljardin dollarin näppäilyvirhe ajoi yhdysvaltalaisen paikkakunnan talousahdinkoon

    3. 3

      Koulu sai puhtaat paperit ”Suomeen vai kuoleen” -julisteen tapauksessa – Laura Huhtasaari kertoi opettajien kannustavan vihaan poliitikkoja kohtaan

    4. 4

      Tutkijat arvioivat, mitä Sanna Marinin nousu pääministeriksi tarkoittaa Sdp:lle

    5. 5

      Elokuvantekijä Petri Rossi on kuollut

    6. 6

      HS-analyysi: Kulmunin vaatimukset ajoivat vasemmistolaisen Sanna Marinin heti ahtaaseen rakoon

      Tilaajille
    7. 7

      Antti Rinteen lähimpänä avustajana toiminut valtiosihteeri Raimo Luoma eroaa tehtävästään

    8. 8

      Teleoperaattori Dna poistetaan Helsingin pörssistä

    9. 9

      Helsinki lahjoittaa tasavallan presidentille 2,7 hehtaarin alueen Meilahdesta – kolme rakennusta puretaan

    10. 10

      Mikäpä sen parempaa kuin mennä aamulennolle pienessä tuubassa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Triplassa kiusallinen suunnitteluvirhe: uudelta asemalaiturilta näkee pimeällä sisään kauppakeskuksen vessoihin

    2. 2

      Joonas Lahti, 24, on Suomen paras puhelinliittymäkauppias ja tienaa enemmän kuin toimitusjohtaja

      Tilaajille
    3. 3

      HS:n toimittajan twiitistä tuli kansainvälinen puheenaihe, myös arvostetut ulkomaiset mediat jakoivat kuvan Suomen hallituksen johtohahmoista

    4. 4

      HS-analyysi: Kulmunin vaatimukset ajoivat vasemmistolaisen Sanna Marinin heti ahtaaseen rakoon

      Tilaajille
    5. 5

      Anne ”Heinäsirkka” Taskinen on kuollut – Sleepy Sleepersin jäsenet muistelevat: ”Kun hän astui huoneeseen, se ei jäänyt huomaamatta”

    6. 6

      Ulkoministeriön korkea virkamies: Haavisto on toiminut laillisesti kiistassa konsulipäällikön kanssa

    7. 7

      Katri Kulmuni avaa nyt kirjoituksessaan, miksi keskusta halusi Antti Rinteestä eroon

    8. 8

      Maailman suosituimmat maiharit ovat niin jäykät, että niissä kävely on monelle tuskaa – Fysioterapeutti kertoo, miten ongelmat voi välttää

      Tilaajille
    9. 9

      Väärä sipsipussi toi pahan mielen: Syntyi Vegaaniskanneri, jonka avulla helsinkiläisäiti osaa väistää ruokiin murskatut kirvat

    10. 10

      Venäjä käytti kahta eri vakoilukampanjaa tärvelläkseen Ranskan vaalit: Macronin toimisto sumutti vakoojia vitseillä

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Iltalehden julkaisemien viestien mukaan keskustassa suunniteltiin Rinteen kaatamista jo perjantaina – lue HS:n seuranta politiikan dramaattisesta tiistaista

    2. 2

      Joonas Lahti, 24, on Suomen paras puhelinliittymäkauppias ja tienaa enemmän kuin toimitusjohtaja

      Tilaajille
    3. 3

      Tässä on ensimmäinen Vantaa-aiheinen Fingerpori: Jälki on taattua Pertti Jarlaa

    4. 4

      Anopin lause kiteytti sen, mikä pitää parit yhdessä – Tärkeä palanen voi puuttua, vaikka suhteessa riittäisi luottamusta ja hyvää tahtoa

    5. 5

      Kimi Räikkönen erottui muista F1-kuskeista ryhmäkuvassa, sosiaalinen media ihastui

    6. 6

      Pertti Jarla piirsi Fingerporin Espoosta: Hoksaatko tämän nokkelan sanaleikin?

    7. 7

      Helsinki on nyt silkkaa Fingerporia: Mikä saa ihmisen muuttamaan pois Myllypurosta?

    8. 8

      Konsulipäällikkö Pasi Tuominen arvostelee HS:n haastattelussa ankarasti ulkoministeri Haavistoa: syyttää pelolla johtamisesta ja lainvastaisesta päätöksestä

    9. 9

      Katja Meriläinen, 31, pyörittää Helsingissä ja Espoossa kuuden sijoitusasunnon Airbnb-bisnestä – Palkkatöissä hänen ei tarvitse enää käydä

      Tilaajille
    10. 10

      20 kuvaa kertoo, kuinka Postin työriidasta alkanut kriisi kärjistyi Antti Rinteen dramaattiseen eroon

    11. Näytä lisää