
Lux Musicae -festivaalin avajaiskonsertti Siuntion kirkossa. Isabelle van Keulen, viulu ja Ronald Brautigam, piano. – Mozart, Beethoven, Riedstra, Franck.
Siuntiossa järjestettävä Lux Musicae -festivaali taistelee kiitettävästi kaamosta vastaan musiikin valolla, kuten tapahtuman nimestäkin voi päätellä.
Hämärässä kynttilänvalossa kuunneltuna musiikki iskee kuulijaan paljon vahvemmin kuin valoisammissa oloissa, jolloin näköaisti tarjoaa aivoille kilpailevia ärsykkeitä. Tämä on parasta lääkettä pimeyden keskellä, ollaanhan juuri nyt hyvää vauhtia matkalla kohti vuoden pimeimpiä päiviähttps://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005885182.html.
Festivaalin keskeinen konserttipaikka on Siuntion kirkko, jonka keskiaikaisissa kiviholveissa musiikki soi eloisana. Kolmipäiväisen festivaalin lauantai-iltoina on päästy konsertoimaan myös Sjundbyn linnan saliin, jossa tunnelma on vielä kirkkoakin intiimimpi ja vaikuttavampi.
Tänä vuonna festivaalia vietetään jo 20. kertaa, ja tällä kertaa ilman taiteellista johtajaa. Kimmo Hakolanhttps://www.hs.fi/haku/?query=kimmo+hakolan johtajakausi päättyi viime vuonna eikä täksi vuodeksi valittu seuraajaa. Joka tapauksessa menneitä vuosia muisteleva festivaaliohjelma näyttää tänä vuonna vahvalta näinkin, vaikka festivaali tuskin voi toimia kovin pitkään ilman taiteellista vastuunkantajaa.
Perjantain avajaiskonsertissa oltiin Siuntion kirkossa, jossa viulisti Isabelle van Keulenhttps://www.hs.fi/haku/?query=isabelle+van+keulen ja pianisti Ronald Brautigamhttps://www.hs.fi/haku/?query=ronald+brautigam soittivat klassisen konserttiohjelman: sonaatteja Mozartiltahttps://www.hs.fi/haku/?query=mozartilta, Beethoveniltahttps://www.hs.fi/haku/?query=beethovenilta ja Franckiltahttps://www.hs.fi/haku/?query=franckilta, ja välissä uudempaa musiikkia hollantilaissäveltäjä Tom Riedstraltahttps://www.hs.fi/haku/?query=tom+riedstralta.
Kun van Keulen ja Brautigam soittivat peräjälkeen Es-duuriin kirjoitetut sonaatit Mozartilta (nro 33) ja Beethovenilta (nro 3), oli oiva tilaisuus verrata säveltäjien ominaispiirteitä. Kummallakin säveltäjällä tämä sävellaji soi valoisaa uljautta, mutta Beethoven laajensi ilmaisuasteikkoa jo huomattavasti Mozartia leveämmälle.
Mozartin sonaatissa van Keulen ja Brautigam eivät tosin vielä löytäneet kaikuisassa kirkkosalissa parasta sointia. Van Keulenin viulu soi vielä suhteellisen karusti ja jäi ajoittain Brautigamin pianon peittämäksi. Beethovenissa sointisuhteet olivat jo huomattavasti paremmat, ja konsertin lopuksi kuullussa César Franckin A-duurisonaatissa suorastaan ihanteelliset. Tulkinnat olivat sujuvia kauttaaltaan.
Tom Riedstran Jää-teos (1987) kommentoi esittelytekstin mukaan ilmastonmuutosta. Mutta millä tavoin? Ehkäpä uhkaa edusti ahdistuneesti soiva toistuva teema, joka jatkuvasti keskeytti eteerisemmät ja katkonaisemmat aiheet.
- Klassinen musiikki Seuraa
- Arviot Seuraa
- Festivaalit Seuraa
- Konsertit Seuraa
- Kulttuuri Seuraa
- Musiikki Seuraa
- Samuli Tiikkaja Seuraa
Kommentit