Patologina Auschwitzissa toiminut juutalaislääkäri kuvaa Josef Mengelen toiminnan järjettömyyden ja säälimättömyyden rehellisesti

Historia

Miklós Nyiszli: Mengelen patologina Auschwitzissa (Dr. Mengele boncolóorvosa voltam az Auschwitz-i krematóriumba). Suom. Matti Laitinen. Vastapaino. 208 s.

Romanianjuutalaisen keskitysleirivangin Miklós Nyiszlinhttps://www.hs.fi/haku/?query=miklos+nyiszlin aikalaistodistus on kylmäävää ­luettavaa. Hän nimittäin kuvaa Auschwitzin järkyttäviä tapahtumia ja tappotehtaan kuoleman kellon päivittäistä kulkua lääkärin kliinisellä viileydellä.

Halki Puolan kenraalikuvernementin edennyt juna toi hänet 25. päivänä toukokuuta 1944 Auschwitziin pistoraiteelle, joka tunnettiin nimellä Judenrampe, juutalaisramppi. Kaiken kaik­kiaan junassa oli 3 317 juutalaisvankia.

Viidestäkymmenestä lääkäristä valittiin lopulta kaksi patologia Birkenaun leiriin. Toinen heistä oli Miklós Nyiszli, joka oli jo työskennellessään Oradeassa Luoteis-Romaniassa erikoistunut ruumiinavauksiin.

Kuulostaa siltä, että tässä on taas yksi dokumen­taarinen kirja ­holokaustista ja ­Auschwitz-Birke­naun tuhoamis­leiristä. Kyllä.

Mutta ei aivan mikä tahansa ­teos.

Miklós Nyiszlin (1901–1956) vain hiukan yli 200-sivuinen ­teos Mengelen patologina Auschwitzissa on nimittäin ensim­mäinen kirjallinen kuvaus Auschwitzin tappotehtaan krematorioiden helvetinlieskoista ja sonderkommandojen, erikoistehtävään määrättyjen juutalaisvankien kalmanhajuisesta työstä.

Sitä lukiessa vatsaa kääntää ja mieli menee mustaksi.

Miklós Nyiszlin hyytävä teos ilmestyi omakustanteena jo vuonna 1946. Seuraavana vuonna unkarilainen sanomalehti Világ julkaisi sen aluksi jatkokertomuksena ja sen jälkeen kirjana.

Vaikka Miklós Nyiszlin Mengelen patologina Auschwitzissa perustuu nopeasti kirjattuihin ensikäden tietoihin ja lähestulkoon vereksiin kokemuksiin, monet holokaustitutkijat ovat myöhemmin kyseenalaistaneet osin kirjan luotettavuuden ja listanneet sen sisältämiä asiavirheitä ja epätarkkuuksia.

Kirjaa ei ole esimerkiksi kelpuutettu teokseen Holocaust Literature: An Encyclopedia of Writers and Their Work vuodelta 2002.

Erityisesti Nyiszlin kuvausta muiden vankien tuhoamisesta vastanneiden Sonderkommandojen raadollisesta työstä on kritisoitu, koska SS-Obersturmführer Josef Mengelenhttps://www.hs.fi/haku/?query=josef+mengelen patologina Auschwitz-Birkenaun krematorio I:ssä työskennellyt unkarilais-romanialainen lääkäri ei varsinaisesti kuulunut Sonderkommandoihin. Hän asui samassa parakissa kuin 12. Sonderkommado.

Nyiszlin kirjaamaa todistajanlausuntoa Sonderkommandojen työskentelystä krematorioissa ja kaasukammioissa on pitänyt puutteellisena ja jopa valheellisena muun muassa israelilainen historioitsija Gideon Greifhttps://www.hs.fi/haku/?query=gideon+greif, jonka kirja We Wept Without Tears: The Testimonies of the Jewish Sonderkommando in Auschwitz toimi László Nemesinhttps://www.hs.fi/haku/?query=laszlo+nemesin ohjaaman Son of Saul -elokuvan (2015) yhtenä kimmokkeena.

Toki Miklós Nyiszli esiintyy historiallisena roolihahmona elokuvassa.

Tärkein kimmoke Nemesin elokuvalle olivat ”Auschwitzin kääröt” eli sonderkommandojen metallisylintereissä maahan kätkemät kirjoitukset, joita löydettiin krematorioiden alueelta vuosien 1945 ja 1980 välillä.

Varauksellisella suhtautumisella Mengelen patologina Auschwitzissa -teokseen on oma historiansa. Jo psykoanalyytikko Bruno Bettelheimhttps://www.hs.fi/haku/?query=bruno+bettelheim tuomitsi Miklós Nyiszlin SS:n kollaboraattoriksi kirjan englanninnoksen alkupuheessa vuonna 1960.

Auschwitzissa Nyiszlin käteen tatuoitiin numerosarja A.8540.

Kirjassa Nyiszli toteaa Auschwitzin kuolemanenkelin, tohtori Josef Mengelen valinneen hänet lääkärin tehtävään.

Heti vapautumisensa jälkeen hän tosin totesi holokaustista hengissä selvinneiden kohtaloa selvittäneelle valtakunnalliselle komitealle Romaniassa, että ­Monowitzin pakkotyöleirin johtava lääkäri vastasi valinnasta ja lähetti hänet palvelemaan toh­tori Mengeleä Birkenaussa.

Kirja ei anna ristiriidalle selitystä. Ehkä Miklós Nyiszli on halunnut vain virtaviivaistaa kertomustaan. Epätarkkuudet saattavat taas juontaa juurensa siitä, että hän on ottanut muiden vankien kuulopuheet faktoina.

Sekaannusta on niin ikään aiheuttanut se, että omien sanojensa mukaan Miklós Nyiszli työskenteli Auschwitz-Birkenau krematorio I:ssä, jonka uunit oli suunnitellut J. A. Topf & Söhne. Näennäinen ristiriita selittyy sillä, että vasta myöhempi histo­riankirjoitus on nimennyt sen krematorio II:ksi, koska yli vuotta aiemmin rakennettu krematorio I oli pääleirissä.

Ruumiinavaukset Miklós Nyiszli suorittaa työnä, turhia kyselemättä tai tunteitaan paljastamatta – silloinkin, kun hän joutuu vuolemaan ruumiiden kudoksia Mengelen bakteeriviljelmien kasvualustaksi.

Erityisen karmiva on iäkkään juutalaisisän ja aikuisen pojan kohtalo. Molemmat ovat osin epämuodostuneita. Heidät otetaan talteen juutalaisrampilta, pestään ja ruokitaan ruumiinavaushuoneessa, josta heidät viedään teloituspaikalle pannuhuoneeseen ja ammutaan hengiltä niskalaukauksella – isä ja poika eivät aavista omaa kohtaloaan.

Sen jälkeen Miklós Nyiszli tekee heille ruumiinavauksen ja keittää lopulta ruumiit isossa astiassa, jotta liha irtoaa luista. Nälän riuduttamat puolanjuutalaiset vangit syövät vahingossa lihaa, koska eivät tiedä, mitä as­tioissa on. Kootut luurangot Mengele lähettää Berliinin rotutieteen museoon osoituksena juutalaisten rappiosta.

Kaksosille suoritetut ruumiinavaukset tekivät Miklós Nyiszlista äärimmäisen tärkeän tieteellisen apurin Josef Mengelelle.

Muistikirjassa Nyiszli ei ota suorasanaisesti moraalista kantaa Mengelen toimintaan, vaikka kuvaakin sen järjettömyyden ja säälimättömyyden rehellisesti. Kauppaakin käydään. Mengele edesauttoi Nyiszlin vaimon ja tyttären pelastumista. He pääsivät vapauteen Bergen-Belsenistä, jonne heidät oli siirretty Auschwitzistä.

Muutama yksityiskohta antaa osuvan kuvan Mengelen sairaalloisesta luonteesta. Mikään ei saanut häiritä hänen pseudotieteellisiä tutkimuksiaan ja ihmiskokeitaan. Silmääkään räpäyttämättä hän antaa määräyksen tuhota lähes viisi tuhatta romania, mutta heti tämän tuhoamiskäskyn annettuaan menettää malttinsa Nyiszlille, kun havaitsee kaksosten ruumiinavauskansiossa rasvaläikän.

”Miten voitte kohdella näin huolimattomasti näitä kansioita, jotka minä niin suurella rakkaudella olen koonnut”, hän sähähtää Nyiszlille.

Oikaisu 27.11. kello 16.15: Gideon Greifin kirja toimi Son of Saul -elokuvan yhtenä kimmokkeena. Tärkein kimmoke László Nemesin elokuvalle olivat kuitenkin ”Auschwitzin kääröt” eli sonderkommandojen metallisylintereissä maahan kätkemät kirjoitukset, joita löydettiin krematorioiden alueelta vuosien 1945 ja 1980 välillä.