Kulttuuri
”Se vaatii tiettyä luovaa hulluutta”, sanoo pianisti Risto Lauriala, 70, musiikin tekemisestä
”Se vaatii tiettyä luovaa hulluutta.”
Näin vastaa pianisti Risto Laurialahttps://www.hs.fi/haku/?query=risto+lauriala, kun häneltä kysyy, miksi hän soittaa.
Lauriala täyttää 70 vuotta torstaina 21. marraskuuta ja on nykyisin jo eläkeläinen tehtyään vuosikymmenten uran pianistina. Mutta eläkeläisenäkin soitto jatkuu.
”Tässä iässä ei halua vielä antaa periksi. Mikäpä olisi sen parempaa taistelua dementiaa ja Alzheimeria vastaan kuin soittaminen, ja varsinkin uusien teoksien opetteleminen ulkoa.”
Pianonsoiton Lauriala aloitti jo 1950-luvun puolivälissä, joten hänen sormensa ovat hakeutuneet mustille ja valkoisille koskettimille jo reilusti yli 60 vuoden ajan.
Mikä sai kuusivuotiaan oululaispojan kiinnostumaan pianosta? Ja mikä sai hänet lukioikäisenä matkustamaan Haapajärveltä joka viikonloppu lähes kahdensadan kilometrin matkan pianotunneille Ouluun? Sitä ei kotonakaan aina ymmärretty.
”Yhtenä lauantaiaamuna olin taas lähdössä lättähatulla, kun äiti sanoi, ettei hän voi ymmärtää, miten jaksan viikonloppuna lähteä Ouluun asti tunneille”, Lauriala kertoo.
”Ja vastasin hänelle juuri tuon: että se vaatii tiettyä hulluutta. On vaikea selittää, mistä se tulee. Vaikka toisissa perheissä olisi paremmatkin valmiudet musiikin tekemiselle, välttämättä innostusta soittamiseen ei tule”, Lauriala sanoo.
Laurialan kotona oli kyllä piano. Se hankittiin varsinaisesti hänen vanhemmalle veljelleen Joukollehttps://www.hs.fi/haku/?query=joukolle, mutta tämä oli jo 17-vuotias. Paras soitonoppimisikä oli mennyt ohi, eikä hänestä tullut muusikkoa. Hän opiskeli papiksi.
Kuusivuotiasta Ristoa piano kuitenkin alkoi kiehtoa. Pianon mukana taloon tuli Thompsonin pianokouluvihko, jonka ääressä Risto Lauriala alkoi viettää illan toisensa perään.
Oulun yksityistuntien ja musiikkiopiston jälkeen Lauriala pääsi Sibelius-Akatemiaan ja diplomin suoritettuaan täydensi opintojaan Wienissä ja Lontoossa. Ura alkoi varsinaisesti jo vuonna 1970, jolloin hän voitti Maj Lind -pianokilpailun – tuolloin se oli vielä kansallinen kilpailu, ei suurimuotoinen kansainvälinen kilpailu kuten nykyisin.
Pitkän uransa aikana Lauriala on työskennellyt solistina, resitalistina ja kamarimuusikkona ja levyttänyt suurimuotoisia teoksia, esimerkiksi Bachiahttps://www.hs.fi/haku/?query=bachia ja Beethoveniahttps://www.hs.fi/haku/?query=beethovenia. Hänet onkin opittu tuntemaan esimerkiksi Beethovenin pianokonserttojen ja Schubertinhttps://www.hs.fi/haku/?query=schubertin sonaattien tulkitsijana.
”Jollain laillahan se tulkitsemansa musiikki täytyy pystyä analysoimaan, mutta sen lisäksi täytyy löytää se jokin, jota ei pysty selittämään”, Lauriala sanoo. ”Teoksen muoto on aina vaikein löytää. Siihen kietoutuu myös ennen kaikkea musiikin metafyysinen ulottuvuus, tuon ulottuvuuden välittäminen kuulijalle.”
Toisin kuin moni muu muusikko, Lauriala ei ole profiloitunut opettajaksi.
”Minähän olin opettajana vain kaksi vuotta ja sain Sibelius-Akatemiasta vakipaikankin vuonna 1981. Mutta huomasin heti, ettei opettaminen ole minun hommaani. Opettaminen vie niin paljon voimia, että sen jälkeen ei riitä kapasiteettia harjoitella omaa konserttitoimintaa.”
Laurialalle paremmin onkin sopinut hieman toisenlainen opetustyö.
Hän on toiminut Sibelius-Akatemiassa säestäjänä, tai kamaripianistina, kuten tehtävän virallinen nimi kuuluu. Tässä työssä hän on säestänyt viulisteja, sellistejä ja muita musiikinopiskelijoita näiden tutkinnoissa. Kamaripianistina hän toimi 1970-luvun lopusta vuoteen 2016, jolloin hän jäi eläkkeelle.
Tämän työrupeaman aikana Lauriala on huomannut nuorten muusikoiden tason suuren nousun.
”Tuossa 1980–90-luvun taitteessa alkoi nähdä varsinkin jousisoittajien tason huiman kohoamisen. Onhan se toki ollut jatkuvaa nousua 1980-luvun alusta tähän päivään.”
Kamaripianistin tehtävät pitävät Laurialaa kiinni Sibelius-Akatemiassa vielä eläkevuosinakin. Hän soittaa pianotriossa viulisti Tero Latvalanhttps://www.hs.fi/haku/?query=tero+latvalan ja sellisti Marko Ylösenhttps://www.hs.fi/haku/?query=marko+ylosen kanssa, ja heidän soitto-oppilaidensa kanssa Lauriala tekee edelleen myös säestyskeikkoja.
Pianotrion merkeissä Lauriala myös juhlii 70-vuotispäiväänsä.
Sunnuntaina 24. marraskuuta pianotrio konsertoi Imatran Konserttihovissa, jossa Lauriala on vuosien varrella esiintynyt säännöllisesti.
Näin vastaa pianisti Risto Laurialahttps://www.hs.fi/haku/?query=risto+lauriala, kun häneltä kysyy, miksi hän soittaa.
Lauriala täyttää 70 vuotta torstaina 21. marraskuuta ja on nykyisin jo eläkeläinen tehtyään vuosikymmenten uran pianistina. Mutta eläkeläisenäkin soitto jatkuu.
”Tässä iässä ei halua vielä antaa periksi. Mikäpä olisi sen parempaa taistelua dementiaa ja Alzheimeria vastaan kuin soittaminen, ja varsinkin uusien teoksien opetteleminen ulkoa.”
Pianonsoiton Lauriala aloitti jo 1950-luvun puolivälissä, joten hänen sormensa ovat hakeutuneet mustille ja valkoisille koskettimille jo reilusti yli 60 vuoden ajan.
Mikä sai kuusivuotiaan oululaispojan kiinnostumaan pianosta? Ja mikä sai hänet lukioikäisenä matkustamaan Haapajärveltä joka viikonloppu lähes kahdensadan kilometrin matkan pianotunneille Ouluun? Sitä ei kotonakaan aina ymmärretty.
”Yhtenä lauantaiaamuna olin taas lähdössä lättähatulla, kun äiti sanoi, ettei hän voi ymmärtää, miten jaksan viikonloppuna lähteä Ouluun asti tunneille”, Lauriala kertoo.
”Ja vastasin hänelle juuri tuon: että se vaatii tiettyä hulluutta. On vaikea selittää, mistä se tulee. Vaikka toisissa perheissä olisi paremmatkin valmiudet musiikin tekemiselle, välttämättä innostusta soittamiseen ei tule”, Lauriala sanoo.
Laurialan kotona oli kyllä piano. Se hankittiin varsinaisesti hänen vanhemmalle veljelleen Joukollehttps://www.hs.fi/haku/?query=joukolle, mutta tämä oli jo 17-vuotias. Paras soitonoppimisikä oli mennyt ohi, eikä hänestä tullut muusikkoa. Hän opiskeli papiksi.
Kuusivuotiasta Ristoa piano kuitenkin alkoi kiehtoa. Pianon mukana taloon tuli Thompsonin pianokouluvihko, jonka ääressä Risto Lauriala alkoi viettää illan toisensa perään.
Oulun yksityistuntien ja musiikkiopiston jälkeen Lauriala pääsi Sibelius-Akatemiaan ja diplomin suoritettuaan täydensi opintojaan Wienissä ja Lontoossa. Ura alkoi varsinaisesti jo vuonna 1970, jolloin hän voitti Maj Lind -pianokilpailun – tuolloin se oli vielä kansallinen kilpailu, ei suurimuotoinen kansainvälinen kilpailu kuten nykyisin.
Pitkän uransa aikana Lauriala on työskennellyt solistina, resitalistina ja kamarimuusikkona ja levyttänyt suurimuotoisia teoksia, esimerkiksi Bachiahttps://www.hs.fi/haku/?query=bachia ja Beethoveniahttps://www.hs.fi/haku/?query=beethovenia. Hänet onkin opittu tuntemaan esimerkiksi Beethovenin pianokonserttojen ja Schubertinhttps://www.hs.fi/haku/?query=schubertin sonaattien tulkitsijana.
”Jollain laillahan se tulkitsemansa musiikki täytyy pystyä analysoimaan, mutta sen lisäksi täytyy löytää se jokin, jota ei pysty selittämään”, Lauriala sanoo. ”Teoksen muoto on aina vaikein löytää. Siihen kietoutuu myös ennen kaikkea musiikin metafyysinen ulottuvuus, tuon ulottuvuuden välittäminen kuulijalle.”
Toisin kuin moni muu muusikko, Lauriala ei ole profiloitunut opettajaksi.
”Minähän olin opettajana vain kaksi vuotta ja sain Sibelius-Akatemiasta vakipaikankin vuonna 1981. Mutta huomasin heti, ettei opettaminen ole minun hommaani. Opettaminen vie niin paljon voimia, että sen jälkeen ei riitä kapasiteettia harjoitella omaa konserttitoimintaa.”
Laurialalle paremmin onkin sopinut hieman toisenlainen opetustyö.
Hän on toiminut Sibelius-Akatemiassa säestäjänä, tai kamaripianistina, kuten tehtävän virallinen nimi kuuluu. Tässä työssä hän on säestänyt viulisteja, sellistejä ja muita musiikinopiskelijoita näiden tutkinnoissa. Kamaripianistina hän toimi 1970-luvun lopusta vuoteen 2016, jolloin hän jäi eläkkeelle.
Tämän työrupeaman aikana Lauriala on huomannut nuorten muusikoiden tason suuren nousun.
”Tuossa 1980–90-luvun taitteessa alkoi nähdä varsinkin jousisoittajien tason huiman kohoamisen. Onhan se toki ollut jatkuvaa nousua 1980-luvun alusta tähän päivään.”
Kamaripianistin tehtävät pitävät Laurialaa kiinni Sibelius-Akatemiassa vielä eläkevuosinakin. Hän soittaa pianotriossa viulisti Tero Latvalanhttps://www.hs.fi/haku/?query=tero+latvalan ja sellisti Marko Ylösenhttps://www.hs.fi/haku/?query=marko+ylosen kanssa, ja heidän soitto-oppilaidensa kanssa Lauriala tekee edelleen myös säestyskeikkoja.
Pianotrion merkeissä Lauriala myös juhlii 70-vuotispäiväänsä.
Sunnuntaina 24. marraskuuta pianotrio konsertoi Imatran Konserttihovissa, jossa Lauriala on vuosien varrella esiintynyt säännöllisesti.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kuka?
Risto Lauriala
Syntyi 1949 Oulussa.
Opiskeli pianonsoittoa Oulussa ensin Helge Lückin yksityisoppilaana ja sen jälkeen Jussi Törnwallin oppilaana Oulun musiikkiopistossa.
Opiskeli Sibelius-Akatemiassa vuosina 1969–1972 Timo Mikkilän oppilaana.
Voitti Maj Lind -pianokilpailun 1970.
Jatko-opintoja Lontoossa Ilona Kabosin ja Maria Curcion johdolla, Wienissä Dieter Weberin johdolla.
Voitti Wienin musiikkikorkeakoulun Stepanow-kilpailun vuonna 1974.
Työskenteli Sibelius-Akatemian säestyksen lehtorina vuosina 1978–2016 sekä vuosina 1981–1982 pianon ja kamarimusiikin lehtorina.
Levyttänyt muun muassa J. S. Bachin Partitat, Goldberg-variaatiot ja Die Kunst der Fugen sekä lukuisia Sibeliuksen, Beethovenin ja Schubertin teoksia. Esiintynyt pianistina useissa maissa.
Täyttää 70 vuotta torstaina 21. marraskuuta.
- Syntymäpäivät Seuraa
- Klassinen musiikki Seuraa
- Kulttuuri Seuraa
- Musiikki Seuraa
- Samuli Tiikkaja Seuraa
Kommentit