Pirkka-Pekka Peteliuksesta tuli joidenkin silmissä petturi, kun hän pyysi saamelaisilta anteeksi vanhoja sketsejään – miksi?

Pirkka-Pekka Peteliushttps://www.hs.fi/haku/?query=pirkka-pekka+petelius, näyttelijä ja nykyinen vihreiden kansan­edustaja, aiheutti torstaina monissa suomalai­sissa mieli­pahaa ja itkun­sekaista someraivoa.

Syy: Petelius pyysi tiedotteella anteeksihttps://www.hs.fi/politiikka/art-2000006315885.html vanhoja sketsejään, joissa oli pilkattu saamelaisia.

Kyse on tietysti nunnuka-sketseistä, joita Petelius teki 1980- ja 1990-luvuilla Aake Kallialanhttps://www.hs.fi/haku/?query=aake+kallialan kanssa Hymyhuulet-, Pulttibois- ja Manitbois-sarjoihin. Niissä kaksikko esitti harvahampaisia, sottaisia ja rapajuoppoja saamelaisukkoja.

”Pyydän anteeksi sitä haitallista vaikutusta, joka sketseillä on ollut. Ymmärrän vastuuni kansanedustajana ja kulttuurin tekijänä”, Petelius sanoi.

Jotkut kysyivät Twitterissä, miksei Petelius pyydä anteeksi myös romaneilta. Samojen sarjojen sketseissä hän ja Kalliala esittivät myös stereotyyppisiä romanimiehiä.

Petelius vastasi olevansa valmis keskustelemaan myös muiden vähemmistöryhmien kanssa, ja kertoi lähettäneensä Romaniasiain neuvottelukunnalle tapaamispyynnön.https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006316061.html

Sosiaalisessa mediassa Petelius sai jonkin verran kiitosta ulostulostaan.

Mutta lukuisista kommenteistahttps://twitter.com/hashtag/petelius?lang=en päätellen Petelius teki virheen. Ties kuinka monet suomalaiset ovat nyt valtavan pettyneitä ja vihaisia Peteliukselle. Siitä, että hän meni pyytämään saamen kansalta anteeksi heidän loukkaamistaan.

Mistä tämä taas kertoo?

Esimerkiksi siitä, kuinka vaikeaa monien valkoihoiseen valtaväestöön kuuluvien – yleensä keski-ikäisten, yleensä miesten – on ymmärtää muiden kansan- ja vähemmistöryhmien asemaa.

Useat saamelaiset ovat puhuneet julkisesti siitä, kuinka he ovat joutuneet lapsena kärsimään sketsien vuoksi.

”Oli sellainen vitsi, että nunnukanunnukalailaa, kaikki saamelaiset ovat juoppoja eikä teistä ole mihinkään”, muistelee saamelaisaktivisti Jenni Laitihttps://www.hs.fi/haku/?query=jenni+laiti ala-aste-aikojaan Ivalossa tässä Nyt.fi:n jutussa.https://www.hs.fi/nyt/art-2000002782408.html

Ohjaaja Suvi Westhttps://www.hs.fi/haku/?query=suvi+west kertoo tässä HS-jutussahttps://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000002631864.html nunnuka-sketsihahmojen loukanneen häntä koko hänen elämänsä. ”Siitä oikeasti on näyttöä, että yksi sketsisarja voi pilata koko kansan maineen kymmeniksi vuosiksi”, hän sanoi myös Sylvi-nettilehden haastattelussa 2013.

Saamen kielen ja kulttuurin lehtori Outi Länsmanhttps://www.hs.fi/haku/?query=outi+lansman kertoo tässä Nyt.fi:n jutussa,https://www.hs.fi/nyt/art-2000005169416.html että lapsena häntä kiusasivat Hymyhuulten sketsien vuoksi toiset lapset ja nuoret, nykyään keski-ikäiset, jotka muistavat sketsit omasta lapsuudestaan.

”Kyllä se on iskostunut suomalaisiin. Ihan sama missä Etelä-Suomessa on saamenpuku päällä, niin ensimmäinen kommentti on se nunnuka. ’Kato, tuolla on nunnuka’ tai vastaavaa”, Länsman kertoi.

Tällä ei ole vielä useammalle suomalaisen valkoisen valtaväestön edustajalle mitään väliä. Heidän mielestään he ovat tärkein auktoriteetti päättämään, onko johonkin vähemmistöryhmään kohdistuva huumori loukkaavaa vai ei.

Jos vähemmistöryhmä itse antaa asiasta kritiikkiä, heidät voi leimata mielensäpahoittajiksi tai yrittää hiljentää muutoin. Jos vähemmistöryhmä ei hiljene, heidän voi sanoa loukkaavan suomalaisen valkoisen valtaväestön sananvapautta.

Tämä logiikkahan on sama kuin siinä, että puolustaisi koulukiusaajaa: sillä argumentilla, että kiusattu nyt vain kestäköön, kiusaaja on se joka sanelee säännöt.

Entä jos kansanedustaja tunnustaisi olevansa entinen koulukiusaaja ja pyytäisi entisiltä uhreiltaan anteeksi. Hän sanoisi muuttuneensa ihmisenä, kuten ihmiset usein aikuisiksi kasvaessaan tekevät, mutta sanoisi myös tiedostavansa, että lapsena koettu kiusaaminen voi jättää elinikäiset jäljet.

Kuinka moni pahoittaisi mielensä tällaisesta ulostulosta samaan tapaan kuin Peteliuksen anteeksipyynnöstä? Veikkaan, ettei kovin moni, ainakaan julkisesti.

Mutta jos lapsetkin osaavat perustella kiusaamista ”huumorilla”, niin erityisen hyvin sen osaavat aikuiset.

Petelius-gaten myötä jotkut myös argumentoivat, kuinka saamelaissketsien tarkoitus ei alun perin ollut pilkata ollenkaan saamelaisia, vaan suomalaisten ennakkoluuloja saamelaisista. Näin on haastatteluissa sketsejä perustellut esimerkiksi Hymyhuulien käsikirjoittaja-ohjaaja Kari Kyrönseppähttps://www.hs.fi/haku/?query=kari+kyronseppa.

Se voikin hyvin pitää paikkansa. Mutta kuinkahan moni katsojista sketsit noin tulkitsi? En ainakaan itse tulkinnut, kun saamelaissketseille lapsena hihittelin, eikä kukaan muukaan tuntemani ihminen.

Luonnollisesti Petelius-gate nosti esiin myös iänikuisen itkun ”poliittisesta korrektiudesta”, jonka vuoksi ”mitään ei saa enää sanoa” eikä huumorissa saa enää satirisoida mitään.

Paitsi että saa. Petelius sanoi puheenvuorossa toivovansa, ettei ongelmallisia sketsejä enää tietoisesti esitettäisi, muttei vaatinut esimerkiksi niiden kieltämistä lailla.

Hymyhuulet-sketsejä löytyy tälläkin hetkellä Ylen Elävästä arkistosta, Pulttiboisin kaikki kaudet näkyvät C More -palvelussa, Huuto.net on täynnä dvd-bokseja kaikista kolmesta mainitusta sarjasta.

STT uutisoi perjantaina,https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006317206.html että Helsingin poliisille on tehty tutkintapyyntöjä, jotka koskevat julkaisuajankohdaltaan vanhoja tv-sarjoja. Niissä pyydetään tutkimaan mahdollista kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Mikäli nämä tutkintapyynnöt johtavat epäilyihin tai syytteisiin, niin sitten voi jostain huolestua. Itse epäilen pyyntöjen olevan silkkaa trollausta ja viranomaisten suhtautuvan niihin sen mukaisesti.

Englannin kielessä on jo pitkään ollut käsite ”punching down”, alaspäin lyöminen. Sillä tarkoitetaan vitsejä, joilla vahvemmassa asemassa oleva pilkkaa itseään heikommassa asemassa olevaa.

Saamelaissketsit ovat malliesimerkkejä alaspäin lyömisestä. Niitä ei voi verrata esimerkiksi sketseihin, joissa pilkataan ministereitä tai muita vallanpitäjiä.

Tai ei enää. Peteliuksen mukaan sketsit ovat oman aikansa tuotteita. Sekin olisi jo edistystä, jos mahdollisimman moni ymmärtäisi asian samalla tavalla.

Petelius-gaten ytimessä taitaa lopulta olla se, että monet haluaisivat niiden olevan yhä tätä päivää. Peteliuksen sketsejä katsoessa he ovat voineet haaveilla ”paremmista” ajoista, jolloin vähemmistöryhmiä ei tarvinnut kuunnella, ja valtaväestö saattoi sanoa mitä vain ilman pelkoa kritiikistä.

Nyt Peteliuksesta tuli heille petturi.

Peteliukseen pettyneiden uudeksi sankariksi nousi Aake Kallialahttps://www.hs.fi/haku/?query=aake+kalliala, Peteliuksen koomikkopari Hymyhuulet-, Pulttibois- ja Manitbois-ajoilta.

Kalliala sanoi IS:n haastattelussahttps://www.is.fi/politiikka/art-2000006315894.html pitävänsä Peteliuksen anteeksipyyntöä ”älyttömänä”. Tosin Kallialakin totesi, ettei enää tänä päivänä saamelaissketsejä tekisi.

Voi olla, että siitäkin joku pahoitti mielensä. Mutta ainakaan se Kalliala ei pyytänyt anteeksi!