Kulttuuri
Suomalaista omakustanne-elokuvaa kuvattiin 30 maassa – perheenisä Matti löytää itsensä milloin mistäkin maailm
Scifi
Poissa. Ohjaus Arttu Haglund. Pääosissa Panu Tuomikko, Eeva Putro, Julia Hemmilä. 91 min. K 12. ★★★
Kotimainen omakustanteinen elokuva voi olla mitä vain, joskus jopa valtavirtaelokuvaa yllättävämpää ja raikkaampaa.
Lukuisia lyhytelokuvia aiemmin ohjanneen, Kaikkikuvaa.fi -elokuvakasvatussivuston tuottajana toimivan Arttu Haglundinhttps://www.hs.fi/haku/?query=arttu+haglundin esikoispitkä Poissa tuntuu pitkitetyltä lyhytelokuvalta, mutta sillä on puolensa. Yhdeksän vuotta tuotannossa olleella ja 30 maassa kuvatulla elokuvalla on ainakin selkeä pointti.
Matti (Panu Tuomikkohttps://www.hs.fi/haku/?query=panu+tuomikko) on Kiteellä asuva kolmikymppinen perheenisä, joka työskentelee paikallisessa liimatehtaassa. Matti on turhautunut, masentunut ja väsynyt mies, joka ei osaa välittää tunteitaan rakastavalle vaimolleen Teijalle (Eeva Putrohttps://www.hs.fi/haku/?query=eeva+putro) tai pienelle Emma-tyttärelleen (Julia Hemmilähttps://www.hs.fi/haku/?query=julia+hemmila). Matti raahautuu päivästä toiseen apeana ja puhumattomana psyykenlääkkeiden voimin.
Kunnes hän eräänä päivänä katoaa autonsa ratista ja löytää itsensä järvestä kymmenien kilometrien päästä. Scifi-tarinoista tuttu teleportaatio-ilmiö on iskenyt Mattiin. Jatkossa hän katoaa tuon tuostakin perheensä luota ja löytää itsensä milloin mistäkin maailmankolkasta.
Aluksi pelottavalta vaikuttanut ilmiö alkaa viimein tuntua Matista vapauttavalta. Hän rupeaa nauttimaan maailmanmatkoistaan ja varustautumaan niihin asianmukaisin kamppein. Samalla ajat kotona ja perheen parissa muuttuvat yhä lyhyemmiksi ja pakollinen vieraantuminen alkaa.
Selitystä teleportaatiolle ei löydy, eikä Matti itse pysty mitenkään vaikuttamaan siihen. Ennen pitkää vaivattomat ulkomaanreissut muuttuvat painajaiseksi, josta ei ole ulospääsyä.
Metafora on hieman liiankin ilmeinen, vaikka pointti onkin tärkeä. Teleportaatio saa toimia vertauskuvana Matin paolle ongelmistaan: kyvyttömyydestä kommunikoida sekä ahdistuksesta, masennuksesta ja vapaudenkaipuusta, miehen levottomuudesta, kun hän alkaa pohtia ovatko tehdyt ratkaisut olleetkaan oikeita. Pulmaksi muodostuu lopulta se, että jos vieraantuu läheisistään liikaa, ei tietä takaisin heidän luokseen enää ehkä löydy.
Alun perin käsikirjoittaja Avi Heikkisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=avi+heikkisen sarjakuvaideaan perustuva Poissa pysyy melko hyvin kasassa, kunnes loppupuolella elokuvan idea alkaa hieman harsiutua ja hajoilla. Tarinan päätös vuosia myöhemmin on omalla tavallaan ironisen tehokas.
Uudet elokuvakasvot Tuomikko ja Putro selviävät rooleistaan hyvin. Sivuosissa käväisevät tunnetummat Minka Kuustonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=minka+kuustonen, Tommi Korpelahttps://www.hs.fi/haku/?query=tommi+korpela ja Jarkko Niemihttps://www.hs.fi/haku/?query=jarkko+niemi.
Oikaisu 28.11. kello 11.57: Avi Heikkisen nimi oli jutussa aiemmin virheellisesti Lavikainen.
Poissa. Ohjaus Arttu Haglund. Pääosissa Panu Tuomikko, Eeva Putro, Julia Hemmilä. 91 min. K 12. ★★★
Kotimainen omakustanteinen elokuva voi olla mitä vain, joskus jopa valtavirtaelokuvaa yllättävämpää ja raikkaampaa.
Lukuisia lyhytelokuvia aiemmin ohjanneen, Kaikkikuvaa.fi -elokuvakasvatussivuston tuottajana toimivan Arttu Haglundinhttps://www.hs.fi/haku/?query=arttu+haglundin esikoispitkä Poissa tuntuu pitkitetyltä lyhytelokuvalta, mutta sillä on puolensa. Yhdeksän vuotta tuotannossa olleella ja 30 maassa kuvatulla elokuvalla on ainakin selkeä pointti.
Matti (Panu Tuomikkohttps://www.hs.fi/haku/?query=panu+tuomikko) on Kiteellä asuva kolmikymppinen perheenisä, joka työskentelee paikallisessa liimatehtaassa. Matti on turhautunut, masentunut ja väsynyt mies, joka ei osaa välittää tunteitaan rakastavalle vaimolleen Teijalle (Eeva Putrohttps://www.hs.fi/haku/?query=eeva+putro) tai pienelle Emma-tyttärelleen (Julia Hemmilähttps://www.hs.fi/haku/?query=julia+hemmila). Matti raahautuu päivästä toiseen apeana ja puhumattomana psyykenlääkkeiden voimin.
Kunnes hän eräänä päivänä katoaa autonsa ratista ja löytää itsensä järvestä kymmenien kilometrien päästä. Scifi-tarinoista tuttu teleportaatio-ilmiö on iskenyt Mattiin. Jatkossa hän katoaa tuon tuostakin perheensä luota ja löytää itsensä milloin mistäkin maailmankolkasta.
Aluksi pelottavalta vaikuttanut ilmiö alkaa viimein tuntua Matista vapauttavalta. Hän rupeaa nauttimaan maailmanmatkoistaan ja varustautumaan niihin asianmukaisin kamppein. Samalla ajat kotona ja perheen parissa muuttuvat yhä lyhyemmiksi ja pakollinen vieraantuminen alkaa.
Selitystä teleportaatiolle ei löydy, eikä Matti itse pysty mitenkään vaikuttamaan siihen. Ennen pitkää vaivattomat ulkomaanreissut muuttuvat painajaiseksi, josta ei ole ulospääsyä.
Metafora on hieman liiankin ilmeinen, vaikka pointti onkin tärkeä. Teleportaatio saa toimia vertauskuvana Matin paolle ongelmistaan: kyvyttömyydestä kommunikoida sekä ahdistuksesta, masennuksesta ja vapaudenkaipuusta, miehen levottomuudesta, kun hän alkaa pohtia ovatko tehdyt ratkaisut olleetkaan oikeita. Pulmaksi muodostuu lopulta se, että jos vieraantuu läheisistään liikaa, ei tietä takaisin heidän luokseen enää ehkä löydy.
Alun perin käsikirjoittaja Avi Heikkisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=avi+heikkisen sarjakuvaideaan perustuva Poissa pysyy melko hyvin kasassa, kunnes loppupuolella elokuvan idea alkaa hieman harsiutua ja hajoilla. Tarinan päätös vuosia myöhemmin on omalla tavallaan ironisen tehokas.
Uudet elokuvakasvot Tuomikko ja Putro selviävät rooleistaan hyvin. Sivuosissa käväisevät tunnetummat Minka Kuustonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=minka+kuustonen, Tommi Korpelahttps://www.hs.fi/haku/?query=tommi+korpela ja Jarkko Niemihttps://www.hs.fi/haku/?query=jarkko+niemi.
Oikaisu 28.11. kello 11.57: Avi Heikkisen nimi oli jutussa aiemmin virheellisesti Lavikainen.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kommentit