Kitarasankari sai aivan uudet aseet: Katso videolta, kun Petri Kumela soittaa erikoisvalmisteista kitaraansa maidonvaahdottajalla

Klassinen

Petri Kumela, kitara, Alma Rajala, nukketeatteri, ja Perttu Haapanen, elektroniikka Nyrjähtänyt kitara -konsertissa Musiikkitalon Camerata-salissa torstaina. – Hilli, Haapanen.

Kitaristi näppäilee espanjalaista melodiaa kuin The Doorsin Robbie Kriegerhttps://www.hs.fi/haku/?query=robbie+krieger Spanish Caravanin introssa. Pian hän on soittaa kitaraa jousella kuin Led Zeppelinin Jimmy Pagehttps://www.hs.fi/haku/?query=jimmy+page.

Kitara mouruaa ja örisee. Samalla toinen esiintyjä ryhtyy sahaamaan oman kitaran kieliä.

Siis sahalla. Oikealla sahalla.

Lopulta kitara nostetaan pään päälle. Sen sisälmykset valuvat sahanpuruna lavalle.

Tämä ei ole The Doorsin, Led Zeppelinin, Jimi Hendrixinhttps://www.hs.fi/haku/?query=jimi+hendrixin eikä Einstürzende Neubautenin konserttitaltiointi, vaan taidemusiikin kitarataiturin Petri Kumelanhttps://www.hs.fi/haku/?query=petri+kumelan torstai-iltana soittama Perttu Haapasenhttps://www.hs.fi/haku/?query=perttu+haapasen sävellyksen kantaesitys Musiikkitalon Camerata-salissa.

Erkaantumisia 1–7 käsittelee kitaristin erkaantumisia mukavuusalueeltaan eli espanjalaissävytteisestä musiikista.

Mukana on musiikkiteatteria, josta vastaa lähinnä nukketeatteritaiteilija Alma Rajalahttps://www.hs.fi/haku/?query=alma+rajala. Hän laittoi heti alkuun luistimet käsiinsä ja sivalsi Kumelan kädet irti rakkaasta kitarasta.

Haapanen vastasi teoksen elektroniikasta tietokoneen äärestä. Parhaimmillaan ennalta määritelty musiikki oli suvannossa, jonka aikana lava oli pimennetty ja Rajala pääsi tekemään valaisimellaan valomaalauksia.

Teos on syntynyt kollektiivina. Mitään ei ole nuotinnettu, mutta kaikki on tarkasti sovittu, vähän kuin monen popyhtyeen treeneissä.

Kumela soitti Haapasen teoksen aktiiviakustisella kitaralla, jota hän on ollut kehittämässä Suomen Akatemian tutkijan Otso Lähdeojanhttps://www.hs.fi/haku/?query=otso+lahdeojan johtamassa yhteispohjoismaisessa projektissa.

Lopputuloksessa klassisen konserttikitaran sisälle on asennettu mikrofoneja ja runkovahvistimia, jolloin se toimii yhä akustisena konserttisoittimena, mutta laajennetuin ominaisuuksin.

Kun kitaran yhdistää tietokoneeseen, säveltäjä Haapanen pystyy käsittelemään ja muuntamaan sen ääntä lähes rajattomasti, mutta kaikki kuuluu edelleen kitaran sisältä normaalisti, ilman ylimääräisiä kaiuttimia.

Erkaantumisia 1–7 on välivaihe, sillä kolmikolla on tekeillä koko illan esitys vuodeksi 2021.

Sahakohtaus, pimeä suvanto ja lopun kitarauhri tuntuivat jo nyt onnistuneilta. Musiikkiteatterin osalta irtojalkojen tepastelu ja päähineiden vaihtelu saadaan varmasti tätäkin kiinnostavammaksi.

Konsertin avasi Sebastian Hillinhttps://www.hs.fi/haku/?query=sebastian+hillin The Tempered Suite for microtonal guitar. Sen soitin on akustinen mikrotonaalinen kitara, jossa portaattomasti siirreltävät nauhat mahdollistivat myös version Rousseaunhttps://www.hs.fi/haku/?query=rousseaun nimellä kulkevasta tempérament ordinaire -virityksestä. Hilli käytti mikrointervalleja aluksi kuitenkin hillitymmin kuin vaikkapa Juhani Nuorvalahttps://www.hs.fi/haku/?query=juhani+nuorvala tai Sampo Haapamäki.https://www.hs.fi/haku/?query=sampo+haapamaki.

Muotonsa teos otti eräästä luuttusarjasta, ja osien nimistä monet ovat tuttuja barokkimusiikista: Allemande, Courante, Sarabande ja Gigue.

Ensimmäinen osa Trance alkoi kuitenkin pimeällä lavalla yhden sävelen hypnoottisella toistolla. Populaarimusiikkiin viittasivat myös perin funkisti soiva osa nimeltä disco sekä house-osa.

Kumela oli elementissään ja soitti loistavasti Hillin sekoitusta tanssimusiikista ja barokkimusiikin muistumista. Tulimme taas muistutetuiksi, että myös barokkimusiikki perustui osaltaan hovitansseihin ja niiden taustalta löytyviin kansantansseihin.

Erilaisia mikrotonaalisia ja aktiiviakustisia kitaraprojekteja on toki tehty ennenkin, mutta tässä konsertissa käytetyt erikoisvalmisteiset soittimet antoivat osaltaan uskoa myös kokeellisen kitararakennuksen nykytilaan.

Piristävä ja onnistunut konsertti oli samalla sulka hattuun keskipolven kokeellisten säveltäjien huipullemme Haapaselle (s. 1972), nuorelle menestyjälle Sebastian Hillille (s. 1990) ja huippukitaristi Kumelalle.