
Sami Linna Quartet ja Oddarrang Ääniwallissa – We Jazzin ohjelmistoa.
Helsingin joulukuisen We Jazzin avajaiskonsertteja on järjestetty pääasiassa paikoissa, jotka hiljentävät jo patinoituneella arvokkuudellaan ja kulttuurisella sekä historiallisella hengellään.
Aleksanterin teatterissa tai Kansallisteatterissa ei tule todennäköisesti aloitettua jutustelua ainakaan soiton soidessa, kesken jazzyhtyeen esiintymisen.
Tänä vuonna kahdeksanpäiväinen, vähän myös Tampereella ja Tallinnaan levittäytynyt We Jazz avattiin poikkeuksellisesti Vallilan persoonattomammassa ja vaatimattomammassa Ääniwallissa.
Karun rouheaan betoniseen pienteollisuustilaan sijoitettu Ääniwalli ei mykistäne ketään ainakaan arkkitehtonisella olemuksellaan ja sen pienemmän ikkunallisen klubitilan jakava iso baaritiski suorastaan kannustaa seurusteluun. Eikä siinä ole mitään paheksuttavaa.
Mutta sunnuntai-iltana We Jazzin toinen yhtye vaimensi kuuntelijat silti täysin – pyytämättä, pelkällä soitinmusiikilla.
Rumpali Olavi Louhivuoren https://www.hs.fi/haku/?query=olavi+louhivuoren perustaman Oddarrang-kvintetin keikalla Ääniwallissa oli hiljaista kuin kirkossa ja tunnelmakin suurimman aikaa sen mukainen, harras.
Syyksi voi veikata vaikka sitä, että Oddarrangin uljaan melodinen, melankolinen ja meditatiivinen instrumentaalimusiikki ei taivu, antaudu ja katoa taustalle. Se ikään kuin kutsuu kuuntelemaan itseään – hienovaraisesti, vastaanottajalle vaatimuksia esittämättä.
Viisitoista vuotta vaikuttanut Oddarrang herätti alussa huomiota omintakeisella soitinnuksellaan ja soinnillaan, eikä viehätys ole haihtunut vieläkään.
Täsmälleen samana pysyneen kokonpanon soundia ja pitkien kaarten musiikkia määrittelevät päällimmäisenä edelleen Ilmari Pohjolan https://www.hs.fi/haku/?query=ilmari+pohjolanpasuuna sekä myös Sunrise Avenuessa soittavan Osmo Ikosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=osmo+ikosen sello – kitaristi Lasse Sakaranhttps://www.hs.fi/haku/?query=lasse+sakaran ja basisti-kosketinsoittaja Lasse Lindgrenin https://www.hs.fi/haku/?query=lasse+lindgreninoleellisia rooleja väheksymättä.
Oddarrang on ennen kaikkea viiden muusikon yhteinen yhtye, ilman eturivissä paistattelevia tähtisolisteja.
Ääniwallin konsertissa tämä tuntui korostuvan entisestään, sillä yhtye esitti kokonaan syyskuussa julkaistun viidennen Hypermetros-albumin, joka on aiempiin verrattuna vielä kiteytyneempi ja keskittyneempi.
Ei ehkä nimensä mukaisesti mittaamaton, mutta poikkeuksellisen poikkeuksellinen.
We Jazzin avajaiskonsertin virallisesti avannut kitaristi Sami Linnan https://www.hs.fi/haku/?query=sami+linnankvartetti soitti Oddarrangin tavoin kaikki kappaleet tuoreelta albumiltaan sekä myös samalla lailla albuminsa tunnelmissa, suuremmin muuntelematta. Musiikki oli kuitenkin toista maata, kirjaimellisestikin.
Ensi lauantaina jazzmusiikin tohtoriksi valmistuvaa Linnaa elähdyttää tässä yhtyeessä erityisesti kuusikymmenlukulainen, afroamerikkalainen jazz – viimeisiltä vuosilta, jolloin sitä saattoi vielä juuri ja juuri tanssia. Siihen kukaan ei tainnut heittäytyä Ääniwallissa, mutta Linnan yhtye otti vaateliaan tilan hienosti haltuun omalla tavallaan.
Kvartetin kesällä julkaistulta ensilevyltä huokuu huomattavan laaja perehtyneisyys, joka pääsee paremmin oikeuksiinsa livenä.
Klubin lavalla sen napakasti svengaava ja energisoiva musiikki kuulostaa motivoidummalta.
- Jazz Seuraa
- Arviot Seuraa
- Harri Uusitorppa Seuraa
- Konsertit Seuraa
- Musiikki Seuraa
Kommentit