Kulttuuri

Serbian rajalla pakolaisnainen pyysi Jussi Lehtosta ottamaan lapsensa mukaan – Sen jälkeen ohjaaja halusi kertoa paperittomien ihmisten elämästä Suomessa

Suomi ei ole yksin maailmassa. Jos täällä rikotaan ihmisoikeuksia, heijastuu se myös muualle. Ohjaaja Jussi Lehtonen tekee taidetta, jotta yhä useampi ihminen katsoisi rohkeasti kohti sitä, mikä ensin voi tuntua vieraalta.

Serbialainen vastaanottokeskus oli 1970-lukulainen motelli valtatien varressa keskellä ei mitään.

Siellä, jonkinlaisessa kabinetissa kahden tulkin välityksellä (ensin farsista serbiaksi ja sitten serbiasta englanniksi) iranilainen nainen esitti ohjaaja, näyttelijä Jussi Lehtoselle pyynnön.

Voisiko Lehtonen ottaa hänen lapsensa ja viedä heidät Sveitsiin?

”Perhe oli joutunut eroon toisistaan Serbian rajalla: isä ja osa lapsista oli päässyt Sveitsiin, äiti ja kaksi lasta eivät olleet päässeet rajan yli. Se oli todella kuumottava tilanne. En osannut sanoa muuta kuin että en voi ottaa sun lapsia: olen vain taiteilija, minulla ei ole juridista eikä poliittista valtaa. Se oli epätoivoinen tunne ja tilanne.”

Lehtonen kertoo Serbian-vierailusta harjoitusten jälkeen Kansallisteatterin Omapohjan salin mustalla permannolla. Salissa ovat juuri päättyneet Lehtosen ohjaaman esityksen Undocumented love harjoitukset.

Samanlaisia kohtaamisia Lehtosella on viime vuosina ollut eri puolilla Eurooppaa. Rankkoja, vaikeita, monimutkaisia.

Lehtonen on esitystä varten vieraillut vastaanottokeskuksissa ja tavannut paperittomia Suomessa, Englannissa, Serbiassa, Turkissa ja Libanonissa.

Suomi – maailma

Undocumented love (Paperiton rakkaus) on syntynyt halusta katsoa maailmaa avoimesti, ilman vastakkainasetteluja.

Yhteiskunnallinen keskustelu esimerkiksi homoseksuaalisista ihmisistä, turvapaikanhakijoista tai maahanmuuttajista muuttuu helposti mustavalkoiseksi. Tämä hyvä, tuo paha.

Sitä vastaan Lehtonen haluaa käydä, taiteen keinoin.

Esityksen pääkieli on englanti, mikä on suomalaisella teatterikentällä varsin harvinaista.

Etenkin Kansallisteatteri on lähtökohtaisesti paikka, jossa vaalitaan suomen kieltä ja suomalaista näytelmäkirjallisuutta.

Samalla Suomessa asuu yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät puhu suomea.

”Arvostan todella paljon sitä, että Undocumented loven kaltaisia tuotantoja tehdään. Se on riski, mutta taide tarvitsee riskinottoa. Jos haluamme elävän taiteen tähän maahan, sen pitäisi heijastella koko yhteiskuntaa. Myös niitä ihmisiä, jotka eivät ole suomenkielisiä.”

Rakkaus

Marraskuussa 2017 tuli ensi-iltaan Jussi Lehtosen edellinen ohjaus Toinen koti. Viisi tähteä Helsingin Sanomien kriitikolta saaneen esityksen keskiössä olivat ammattitaiteilijoiden turvapaikkaprosessit. Näyttämöllä nähtiin kaikkiaan 15 pakolaistaustaista ihmistä.

Kaksi vuotta valmisteltu Undocumented love on tietyllä lailla jatkumoa Toiselle kodille. Uuden esityksen alkupisteessä oli ajatus paperittomista ihmisistä. Mutta vain aluksi.

”Tajusimme käsikirjoittaja Kati Kaartisen kanssa aika pian, että raja paperittomien ihmisten ja turvapaikanhakijoiden välillä on tosi epämääräinen. Ja että ihminen voi olla paperiton, vaikka hänellä ei olisi turvapaikanhakijataustaa. Paperittoman käsite alkoi tuntua liian epämääräiseltä, jotta sen kautta voisi tehdä dokumenttiteatteriesitystä.”

Esiin alkoivat nousta perheet, jotka ovat hajonneet tilanteissa, joissa ihmiset lähtevät pakoon.

”Miten ihmiset pitävät yhteyttä perheenjäseniinsä? Tai mitä kantavat sisällään lapset, jotka ovat eläneen koko elämänsä sotatilassa, kuten monet irakilaiset?”

Undocumented love -esitys on prosessimuotoinen draama. Se tarkoittaa, että olemassa olevaa käsikirjoitusta testataan ja tuotetaan harjoituksissa yhdessä työryhmän kanssa aina ensi-iltaan asti.

Haastattelupäivän harjoitukset olivat vasta viidennet, joissa ohjaaja Lehtosella oli koko työryhmä kasassa.

”Tosi viime hetkeen asti jouduin olemaan siinä pelossa, että harjoitukset alkavat, mutta minulla ei ole kaikkia esiintyjiä. Se olisi ollut vähän kuin ajaisi autolla, josta puuttuu rengas.”

Eniten piti jännittää syyrialaisen tanssijan Angela al Debsin pääsyä Suomeen. Al Debs löytyi moninaisten kontaktien kautta ja kutsuttiin hankkeeseen osana Artists at Risk -järjestön turvaresidenssitoimintaa.

Kymmenen päivää Suomessa ollut al Debs kertoo nauttineensa harjoituksista. ”Tämä on minulle uusi kokemus. En ole aiemmin saanut tehdä näin pitkään työtä samassa produktiossa. Kehittyä ja vaihtaa ideoita.”

Damaskoksesta kotoisin olevan 24-vuotiaan al Debsin äiti ja isä lähtivät Syyriasta 2014 ja asuvat nyt Sveitsissä. Al Debs ei ole nähnyt vanhempiaan moneen vuoteen.

”Syyriasta on lähes mahdotonta saada viisumia Sveitsiin, mutta nyt Suomesta voin mennä tapaamaan heitä”, al Debs iloitsee.

Sekä esityksen tekotapa että sen teemat sitovat näyttelijöiden omat tunteet vahvasti mukaan esitykseen. Love, rakkaus, on välillä harjoituksissa läsnä hyvin konkreettisesti, Lehtonen kertoo.

”Voi olla, että työryhmän jäsenet eivät esimerkiksi saa päiväkausiin lainkaan yhteyttä läheisiinsä Irakissa. Sitten kesken harjoitusten soi puhelin. On pakko keskeyttää. Ja sitten: no niin, ne on vielä hengissä.”

Undocumented lovessa esiintyvät al Debsin lisäksi irakilaistaustainen näyttelijä Bakr Hasan, sirkustaiteilija Kalle Lehto, Syyriasta kotoisin oleva klovni Mohammad Manla ja Kansallisteatterin näyttelijä Marja Salo.

Esityksen ensi-ilta on 30. tammikuuta.


Vastuu

Eettiset kysymykset ovat jatkuvasti läsnä silloin, kun työskennellään pakolaisten, paperittomien tai turvapaikanhakijoiden kanssa.

Jussi Lehtonen on muodostanut suomalaisista ja pakolaistaustaisista taiteilijoista yhtei­sön, ja siihen liittyy väistämättä vastuuta.

”Jokainen meistä suomalaisista taiteilijoista on joutunut sen eettisen dilemman eteen, että miten laittaa itsensä peliin. Työ- ja siviiliminän välinen raja menee heti sumuun, samoin taiteilijaminä ja aktivistiminä. Kun tekee töitä ihmisten kanssa, joilla ei ole oleskelulupaa, niin sehän ei ole millään lailla tasa-arvoista. Minulla on kaikki mahdollisuudet ja toisella ei juuri mitään.”

Käytännön tasolla jokainen voi ratkaista asian vain omasta puolestaan.

”Joku ryhtyy yksityiselämässä kaveriksi. Tukee, ehkä majoittaa tai kerää rahaa. Toinen ajattelee, että toimin tässä yhdessä kontekstissa, enkä anna omia yhteystietoja.”

Jussi Lehtonen kertoo itse pitävänsä yhteyttä Toisen kodin ihmisiin, mutta ei ole ryhtynyt esimerkiksi tukihenkilöksi kenellekään. ”Auttamisessa on aina valtavia kysymyksiä.”

Lehtonen mainitsee esimerkkinä sen, miten erään projektin yhteydessä autettiin turvapaikanhakijaperhettä. ”Vaikka toimittiin vilpittömästi ja niin hyvin kuin osattiin, joutui jälkeenpäin kuitenkin kysymään itseltään, oliko se näiden ihmisten eduksi. Kun väliaikaiseksi tuomittu oleskelu Suomessa venyi, perhe ehti integroitua. Lapset esimerkiksi aloittivat koulun ja tarhan. Ja sitten heidät kuitenkin vääjäämättä käännytettiin.”

Eettistä pohdintaa tarvitaan myös instituutiotasolla. ”Minusta on hienoa, että Kansallisteatteri oli niin rohkea, että otti Toisen kodin myötä työsuhteeseen ihmisiä, joilla ei ole oleskelulupaa. Se on iso riski.”

Riskillä Lehtonen ei tarkoita mitään laitonta: turvapaikanhakijat saavat tehdä Suomessa töitä. Riski on nimenomaan moraalinen.

”Toinen koti -esityksen viidestätoista ihmisestä enää yksi on ilman oleskelulupaa. Hänestä olemme tosi huolissamme. Tietenkin inhimillisistä syistä – mutta myös siksi, että hän esiintyy esityksen videolla ja markkinointimateriaaleissa. Ne ovat internetissä. Se, että ihminen esiintyy näyttämöllä Suomessa voi maksaa hengen, jos hänet pakkopalautetaan Irakiin.”

Moraalisen vastuun kantamista Lehtonen peräänkuuluttaa myös Suomen valtiolta.

”Suomi ei ihan tajua, mitä se tekee, jos ihmisen annetaan ilmaista itseään neljä vuotta täällä demokraattisessa yhteiskunnassa, ja sitten hänet palautetaan maahan, jossa itsensä ilmaiseminen ei ole sallittua.”

Lehtonen kertoo, että Toinen koti -projektissa oli mukana kolme tapausta, joissa Maahanmuuttovirasto (Migri) perusteli kielteisen turvapaikkapäätöksen sillä, että taiteilijuus ei ole sellainen osa identiteettiä, josta ei voisi luopua.

”Toimme Bakr Hasanin päätökseen silloin julkisuuteen. Migri ei tunnistanut, että hän oli tehnyt Bagdadissa Jumalan olemassaolon kyseenalaistavaa, kokeellista teatteria Samuel Beckettin teksteistä – ja että se ei ehkä ole ok Irakissa.”


Lehtonen pitää mahdollisena, että suhtautuminen taiteilijoihin kiristyi osana 2016 tehtyä ulkomaalaislain muutosta.

Kansainvälisen oikeuden professorit Martin Scheinin ja Martti Koskenniemi toivat Yleis­radion haastattelussa marraskuussa esiin huolensa siitä, että Suomi yrittää noudattaa YK:n pakolaissopimusta enää vähimmäistasolla.

Scheininin mukaan tiukka linja johtaa käytännössä siihen, että suojelua annetaan herkemmin silloin, kun turvapaikanhakija kuuluu vaikeassa asemassa olevaan ryhmään, kuten vainottuun uskonnolliseen vähemmistöön. Kun vainon syy on henkilökohtaisempi, vaaraa ei oteta niin vakavasti.

Professoreita haastateltiin sen jälkeen, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT tuomitsi Suomen ihmisoikeusrikkomuksesta 14. marraskuuta.

Tuomio koski hengenvaarassa ollutta irakilaismiestä, joka palautettiin Bagdadiin joulukuussa 2017. Siellä hänet surmattiin kolme viikkoa paluunsa jälkeen.

Stigmat

Jussi Lehtonen on tehnyt pitkään työtä yhteiskunnan marginaaliin kuluvien parissa: vanhusten, vankien, päihteidenkäyttäjien, kehitysvammaisten, mielenterveyskuntoutujien, pakolaisten, turvapaikanhakijoiden.

”Olen tehnyt paljon töitä stigmatisoitujen ihmisten kanssa. Stigmojahan on meissä kaikissa.”

Stigmalla hän tarkoittaa sitä, miten ihminen määritellään vain yhden ominaisuuden kautta, ei kokonaisena.

Lehtonen epäilee, että se, että hän sai oman leimansa heti päästyään Teatterikorkeakouluun, on saanut hänet kiinnostumaan aiheesta.

”Pääsin ekalla yrittämällä sisään. Valintakokeiden jälkeen oli tilaisuus, jossa professori kertoi, miksi kukin oli valittu. Minulle hän sanoi, että sut valittiin, koska edustat epätyypillistä suomalaista mieskuvaa. Ja että koska olet kiinnostava näyttämöllä ja koska sä olet maaninen.”

Määre tarttui. Lehtonen kertoo sittemmin esittäneensä ”hullua hullun perään”. ”Se on ihanaa, annan mielelläni koko sydämeni ja kehoni heidän olemassaololleen. Mutta onhan se myös ihan älytöntä. En ole mikään epätyypillinen suomalainen mieskuva. Olen minä!”

Juuri teatterissa totuttuja identiteettejä ja maailmankuvia pitäisi kyseenalaistaa.

”Eikä tarjota sitä ilmeisintä suomalaista miestä suomalaisen miehen rooliin. On tärkeää, miten me teatterissakin asetumme toistemme asemaan, tutkimme kohtaa, jossa minä loppuu ja sinä alkaa.”

Uhka

Omassa työssään Lehtonen on kokenut konkreettisesti, miten toisten ihmisten kohtalot voivat olla uhka itselle.

”Jotkut tarinat menevät ihon alle pahasti. Puhutaan sijais­traumatisoitumisesta.”

Se tarkoittaa, että kun ihminen, joka ei ole kokenut sotaa eikä kidutusta, kuulee muiden traumaattisista kokemuksista, voivat ne siirtyä häneen tavalla, jota ei pysty hallitsemaan.

Teatterissa työryhmällä on mahdollisuus työnohjaukseen, jossa ammattilaisen kanssa käydään läpi asioita. ”Kirjoittaminenkin auttaa, se jäsentää. ­Kaoottinen kokemus saa muodon.”

Lehtonen katsoo myös maahanmuutosta käytävää yhteiskunnallista keskustelua usein sijaistraumatisoitumisen näkökulmasta. ”Keskustelun mustavalkoisuus on tietyllä tapaa ymmärrettävää. Kun ollaan perusturvallisuutta uhkaavien aiheiden kanssa tekemisissä, voivat ihmiset reagoida rajusti: tämä on pahaa, tämä hyvää.”

Mikään ei kuitenkaan koskaan ole mustavalkoista, Lehtonen muistuttaa.

”Elämässä on tuhat eri versiota, ja taiteessa on tärkeä tuoda esiin kaikki ne harmaan sävyt mustan ja valkoisen välissä. Ei voi sanoa, että näin toimii paperiton henkilö. Ei, kaikki ovat erilaisia. Se on tärkeää nähdä.”

Synti

Undocumented love -esityksen yksi iso teema on homoseksuaalien kohtelu. Esitykseen löydettiin tarina Helsingissä toimivasta seksuaalivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden ryhmästä.

”Tämä ihminen on kotoisin maasta, jossa homoseksuaalisuus on laitonta. Jos se käy ilmi, ihmiset – naapurit, kylänväki – voivat ottaa hänet kiinni ja tappaa kadulla. Hänellä on tällainen kokemus, josta hän on kuin ihmeen kaupalla päässyt pakenemaan ja saanut nyt turvapaikan Suomesta.”

Muualla maailmassa tapahtuva vähemmistöjen vainoaminen linkittyy suoraan Suomeen.

”Suomessa ei tällä hetkellä ehkä muisteta, että homosek­suaalit ovat maailmanlaajuisesti vainottu vähemmistö. Eri maissa eri tasoisesti vainottu.”

Siksi se, mitä tapahtuu Suomessa, vaikuttaa myös Suomen ulkopuolella.

”Suomessa vaikutusvaltainen henkilö voi määritellä ihmisten elämän synniksi heidän sek­suaalisen suuntautumisensa perusteella. Se voi kuulostaa pikkujutulta täällä mutta voi vaikuttaa Venäjällä tai Afrikassa siihen, että ihmisiä tapetaan. Ei voi kuvitella, että täällä sanottu ei vaikuttaisi muualle.”

Esimerkiksi Afrikassa katolinen kirkko ja protestanttiset herätysliikkeet ovat usein vainon eturintamassa.

”Ihmiset kertovat, miten piispat ovat rajusti tuominneet homoseksuaalisuuden, ja se on johtanut ihmisten nimien julkaisemiseen lehdessä ja avoimiin lynkkauksiin.”

Jussi Lehtonen on ajatellut asiaa viime aikoina erityisesti suhteessa evankelisluterilaiseen kirkkoon.

”Sen sijaan, että meillä kirkko odottaa oikeusasteiden päättävän, tarvitseeko sen noudattaa lakia tasavertaisuudesta avioliittoasioissa, se voisi selkeästi tuoda esiin, että homoseksuaaliset teot eivät ole syntiä. Sillä olisi merkitystä. Nyt olisi hyvä hetki, varsinkin, kun ihmiset eroavat kirkosta myös näistä syistä. Minäkin erosin.”

Lehtosella itsellään on poikkeuksellisen korkeakirkollinen suku: isoisä Aleksi Lehtonen oli arkkipiispa ja yksi sedistä, Samuel Lehtonen, toimi Helsingin piispana. Kirkosta eroaminen oli iso askel.

”Minulle oli liikaa, kun piispainkokous päätti, että homoparin puolesta voi rukoilla mutta heitä ei voi siunata. Rukoileminen kuulostaa lähinnä käännytyshoidolta, kun taas siunaaminen on hyväksymistä. En ymmärrä, miten kaksituhatta vuotta vanha poliittinen teksti voi määrittää, miten ihmisiä kohdellaan tässä ajassa.”

Usko

”Itse uskon, että on tarinoita, joita pitää kertoa. Sillä on merkitystä. Jos se muuttaa jotain, vaikka vain yhden ihmisen ajatusta, siitä voi lähteä ketjureaktio liikkeelle.”
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kuka?

Jussi Lehtonen


  Syntynyt Turussa 1974, varttunut Kuopiossa.

  Valmistunut näyttelijäksi Teatterikorkeakoulusta 1999.

  Väitellyt teatteritaiteen tohtoriksi 2015 aiheenaan hoitolaitoksissa esiintyvän näyttelijän yleisökontakti.

  Kansallisteatterin kiertuenäyttämön taiteellinen suunnittelija.

  Mukana Suomen Akatemian rahoittamassa Arts­equal-hankkeessa, jossa tutkitaan taiteen mahdollisuutta edistää tasa-arvoa yhteiskunnassa.

  Näyttelee keväällä Kansallisteatterin Lokissa ja Espoon kaupunginteatterissa ensi-iltaan tulevassa Lehman-trilogiassa.

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Auto syöksyi pankin ikkunasta sisään Munkkivuoressa

    2. 2

      Poliitikot vaativat takaisin halpaa HSL-lippua Helsingin kantakaupunkiin

    3. 3

      Helsinkiläinen Toffe tarjoutuu siivoamaan alasti ”rouvien ja neitien” koteja: ”Mä haluan rahaa”

    4. 4

      Trivago ei nostanut esiin halvimpia hotelleja vaan sille eniten maksaneita – Hotellivertailusivusto johti käyttäjiä harhaan, linjasi oikeus Australiassa

    5. 5

      Suomen myydyin punaviini vaihtui vuosien jälkeen – Sen hyvä hinta-laatusuhde yllätti asiantuntijankin

    6. 6

      ”He ovat hyvin ovelia” – Tässä on Isisin viimeinen tukikohta

      Tilaajille
    7. 7

      Isisin uuden johtajan oikea henkilöllisyys selvisi: ”Professorilla” on yliopisto­tutkinto ja järjestön johto­hahmoksi harvinainen tausta, kertoo The Guardian

    8. 8

      Onko tässä Suomen uusi hävittäjä? Ranskalainen tuulenpuuska pystyy kantamaan jopa ydinasetta, Suomelle sitä myytiin Kalevalan säkein

    9. 9

      Kymmenettuhannet suomalaiset kuuluvat joukkoon, jonka lihakset eivät kasva kuntosalilla: ”On vain yksi keino selvittää, mihin ryhmään itse kuuluu”, sanoo asiantuntija

      Tilaajille
    10. 10

      Haamuhuutajat nostivat Jari Aarnion talon hintaa huutokaupassa, lopullisesta kauppasummasta on sulamassa kolmannes

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Italialaisen neurokirurgin näkemys F1-legenda Michael Schumacherin tilasta: ”Hän on täysin eri henkilö”

    2. 2

      Suomi mainittu! Pääministeri Sanna Marin haastateltiin Time-lehteen, jossa halusi poseerata kuin miehet – kiinnitti huomiota tapaan kuvata naisia

    3. 3

      ”He ovat hyvin ovelia” – Tässä on Isisin viimeinen tukikohta

      Tilaajille
    4. 4

      Perinteinen kaurapuuro on kehno aamupala – ravitsemusterapeutti kehitti ravintoarvoiltaan ”täydellisen puuron”

      Tilaajille
    5. 5

      844 000 suomalaista harkitsee ”vakavasti” maalle muuttamista. Älkää muuttako

    6. 6

      Helsinkiläisseura vapautti Team Uniquen muodostelmaluistelun päävalmentajan tehtävistään toistaiseksi: ”Olemme järkyttyneitä”

    7. 7

      Kymmenettuhannet suomalaiset kuuluvat joukkoon, jonka lihakset eivät kasva kuntosalilla: ”On vain yksi keino selvittää, mihin ryhmään itse kuuluu”, sanoo asiantuntija

      Tilaajille
    8. 8

      Helsinkiläinen Toffe tarjoutuu siivoamaan alasti ”rouvien ja neitien” koteja: ”Mä haluan rahaa”

    9. 9

      Vähentääkö biopolttoaineen tankkaaminen liikenteen päästöjä? Kannattaako bensa-auto ajaa loppuun? HS etsi vastaukset kysymyksiin autoilun ilmasto­vaikutuksista

    10. 10

      Suomen myydyin punaviini vaihtui vuosien jälkeen – Sen hyvä hinta-laatusuhde yllätti asiantuntijankin

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Lentokapteeni Aleksi Aho kertoo ammattinsa glamour­vuosista ja niiden katoamisesta – HS seurasi, mitä lento­koneen ohjaamossa todella tapahtuu

      Tilaajille
    2. 2

      HS:n erikoisartikkeli vie Intian kaasu­kammioon: ”Hiljainen tappaja” uhkaa koko ihmis­kuntaa, ja Delhissä ongelma on äärimmäinen

      Tilaajille
    3. 3

      Perinteinen kaurapuuro on kehno aamupala – ravitsemusterapeutti kehitti ravintoarvoiltaan ”täydellisen puuron”

      Tilaajille
    4. 4

      Italialaisen neurokirurgin näkemys F1-legenda Michael Schumacherin tilasta: ”Hän on täysin eri henkilö”

    5. 5

      Töölöön valmistui pari vuotta sitten 30 000 neliön pysäköinti­luolasto, mutta nyt se seisoo tyhjänä

    6. 6

      Lapsisotilas Rajkumar Sabanadesan sai Suomesta turva­paikan, perusti perheen ja eteni urallaan – ja nyt hänellä on teräviä havaintoja suomalaisista

      Tilaajille
    7. 7

      Katin mies ei tiedä, mitä kouluja heidän lapsensa käyvät – Tyhjän liiton ainoa liima on raha

      Tilaajille
    8. 8

      Donald Trumpin hallinto laittoi Michelle Obaman laatimat kouluruoka­suositukset uusiksi

    9. 9

      Laiskuutta ei ole olemassakaan, sanoo amerikkalaisprofessori – Suomalaispsykologi on samaa mieltä ja listaa todelliset syyt laiskuuden takana

      Tilaajille
    10. 10

      Lentoemännän peukkumerkki bussinkuljettajalle johti yli kolmen metrin pudotukseen – näin Helsinki-Vantaan onnettomuus tapahtui

    11. Näytä lisää