Talvisodan viimeinen vauva

Legendaarisen Underground-rock-albumin viisikymppisiä juhlitaan keikoilla ja erikoisvinyylillä. Valtaosin M. A. Nummisen sanoittama levy aiheutti ilmestyessään pahennusta, mutta sai myös tukea arvovaltaiselta taholta.

Julkaistu: , Päivitetty:

Maaliskuun 12. päivänä vuonna 1940 Suomi oli niin sanotusti kovan paikan edessä.

Neuvostoliiton pommikoneet kaartelivat kaupunkien yllä, Suomen joukot olivat murtumassa, ja neuvostosotilaat partioivat jo Viipurin esikaupungeissa.

Samaan aikaan Varsinais-Suomessa Somerolla Nummisen perheeseen syntyi poikavauva, joka sai nimen Mauri Antero.

Seuraavana päivänä tuli voimaan Moskovan rauha.

Talvisota oli päättynyt.

Nyt M. A. Numminen, 79, istuu kantapöydässään ravintola Kosmoksessa Helsingissä. Nytkin aiheena on Suomen Talvisota, sota siis isolla alkukirjaimella kirjoitettuna.

Puhe on Suomen Talvisota 1939–40 -nimisen ryhmän albumista Underground-rock, joka täyttää tammikuun alussa 50 vuotta. Juhlapäivää juhlistetaan maanantaina keikalla Tavastialla.

Lisäksi albumista on juuri julkaistu 300 kappaleen erä mustia ja 200 kappaleen erä valkoisia vinyylilevyjä. Kappaleiden nimet kertovat paljon yli kymmenen soittajan yhteistyönä syntyneestä albumista; niitä ovat muun muassa Edistyksen voima, Talvisota-rock, Tehtaan vahtimestarit ja Kasvoton kuolema.

Nykyään levy kuulostaa hajanaiselta, raa´alta – ja radikaalilta.


Mauri Antero varttui suhteellisen vakavaraisessa somerolaisperheessä. Hänen isänsä oli edistysmielistä osuustoimintaa edustaneen Osuusliike Oraksen toimitusjohtaja ja äiti tekstiiliosaston hoitaja samassa paikassa.

Pojan syntymän aikaan isä oli kotosalla eikä rintamalla. Paavo Numminen oli sotaan iäkäs, yli nelikymppinen, ja jalkavaivainen. Sotimisen sijaan hän pyöritti Someron kansanhuoltoa, joka muun muassa vastasi elintarvikesäännöstelystä.

Nummisen mukaan hänen isänsä oli innokas osuustoimintaliikkeen kannattaja ja halusi, että kaikki voivat ostaa tuotteita kohtuuhinnalla. Hän ei kuitenkaan halunnut että Suomi sosialisoidaan.”

”Isäni teki kaikkensa, että kommunisteilla ei ollut osuusliikkeen hallintoneuvostossa liikaa edustajia.”

”Kommunismin vastustaminen olikin luonteva osa vanhempiemme osuustoiminnallista arkea”, Numminen sanoo kirjakielelliseen tyyliinsä.

Vastustamista riitti, sillä 1940-luvulla Somero oli touhukas maalaispitäjä pienviljelijöineen ja teollisuusduunareineen, ja SKDL:llä oli kaupungissa vankka kannattajakuntansa.

Siinä määrin kiihkeä demari Paavo Numminen oli, että poikansa syntymäpäivän muistamiseen hänellä oli aivan erityinen syy.

”Myös Väinö Tanner oli syntynyt samana päivänä, ja isä tunsi Tannerin. Hän siis piti huolta siitä, että 12. maaliskuuta muistetaan.”

Sen sijaan Suomen historian kipeimmistä vaiheista ei kotona juurikaan keskusteltu.

”Meillä ei talvisodasta puhuttu mitään” Numminen sanoo vakavana.

Tarjoilija ottaa tilauksen.

Numminen tilaa kuhaa.

Keskustelu jatkuu ruokaillessa. Kansakunnan kohtalonhetket ovat Nummiselle mieluinen aihe, sillä historia on kuulunut hänen mieliaineisiinsa kansakouluajoista asti.

Tai kuten hän itse muotoilee:

”Suomen vaiheet ovat olleet minulle tärkeät niin kauan kuin olen saanut oppisivistystä itselleni.”

Ja mieluisa on haastattelupaikkakin. Numminen on käynyt Kosmoksessa 1960-luvun lopulta lähtien. Melkein siitä asti kun Helsingin yliopiston ylioppilaskunta poisti taiteilijat omistamastaan Hansa-ravintolasta, ja nämä siirtyivät Pentti Saarikosken johdolla Kosmokseen.

”Siihen aikaan tämä oli varsin vireä taiteilijaravintola”, Numminen kehuu.

Lähtölaukauksensa Underground-rock sai kuitenkin pääkaupungin sijasta Turussa, jossa Numminen tapasi mieltään kuohuttavan kaksikon. Markku Into ja Jarkko Laine olivat perustaneet Aamurusko-nimisen monistetun lehden Turussa, ja Numminen oli innoissaan.

”Siinä oli niin railakasta yhteiskunnan ja sovinnaisen ajattelun tuuletusta, että riemastuin heti, ja halusin liittyä joukkoon”, hän sanoo.

”He pystyivät proosarunoissaan esittämään provokatiivista tekstiä, jossa oli kuitenkin korkea kirjallinen taso. Minä ajattelin, että kyllä minäkin tuohon pystyn, ja otin vastuulleni lauluntekstit.”

Aatteellista paloa siivitti myös Kansan uutiset, joka aikaan edusti Nummisen mukaan ”todella avantgardistista ajattelua” sekä kulttuurissa että politiikassa.

”Se oli 1960-luvun loppupuolella mielenkiintoisin kulttuurijulkaisu, jota porvarienkin piti lukea, jos halusivat pysyä asioista kärryillä. Esimerkiksi Helsingin Sanomat suhtautui siihen aikaan populaarimusiikkiin vieroksuvasti.”

Nimen performanssiryhmälle Numminen keksi matkalla Turusta Helsinkiin.

”Pysäytimme amerikanrautani Salossa nakkikioskilla ja siinä sanoin muille: Tämän ryhmämme nimi on Suomen Talvisota 1939–1940. Muut sitten hyväksyivät sen.”

Siinä vaiheessa ryhmän jäsenistä kukaan tuskin arvasi millaista pahennusta he tulisivat Suomessa vielä aiheuttamaan.

Haarukka kilisee. Hummerikastikkeella kuorrutettu kuha hupenee lautasella. Annos oli ennen nimeltään Aki Kaurismäen tai Matti Pellonpään kuha, mutta nykyään sitä on hieman tuunattu.

Numminen ei muista, että siinä olisi alunperin ollut fenkolia.

Taiteilija jatkaa puhettaan täsmällisin lausein. Puhujanlahjoistaan hän saa ainakin osin kiittää isäänsä, joka opetti pojalleen puheenpidon taitoa jo kolmetoistavuotiaasta lähtien.

Lukioiässä Numminen sitten seisoi koulun juhlasalin lavalla suvereenina esiintyjänä, ja voitti useita koulujenvälisiä kilpailuja.

Yhden kilpailupuheenkin Numminen muistaa. Se käsitteli englanninkielen merkitystä Suomessa myönteiseen sävyyn.

”Se ei miellyttänyt meidän rehtoriamme, joka oli suuri esperantisti”, Numminen toteaa.


Maalaispojan maailmankuva laajeni myös hänen matkustellessaan isän kanssa Suomen kaupungeissa. Samalla keskusteltiin politiikasta ja taloudestakin.

”Liike-elämään isä minua toivoi. Ei ehkä niinkään liikemieheksi kuin esimerkiksi taloustieteen tutkijaksi. Oma unelmani taas oli, että minusta olisi tullut sosiaalilingvistiikan professori.”

Kuten myöhempi historia todistaa, kumpikaan urapolku ei toteutunut.

Sen sijaan Nummisesta tuli hätkähdyttäjä. Suomen Talvisota 1939–40 suoritti ”häppeninkejä” eri puolilla Suomea, ja maine kasvoi.

Marraskuun lopulla 1968 ryhmä esiintyi Oulussa ja sai sen seurauksena ikuisen porttikiellon kaupunkiin. Osasyynä lienee se, että paikallinen ylioppilaskunta oli vastoin Nummisen ohjetta mainostanut tapahtumaa hänen nimellään.

”Minulla oli siihen aikaan jo joitain lapsienkin suosimia kappaleita, ja yleisössä oli sitten myös pahaa aavistamattomia lapsiperheitä”, Numminen muistelee.

Tapahtuman jatkoilla performanssi jatkui, ja kaksi mahdollisesti uskonnollista nuorta naista piti viedä ulos virvoitettavaksi, koska tekstit olivat tehneet liiankin väkevän vaikutuksen.


Voimallisen vaikutuksen ryhmä teki myös pari viikkoa myöhemmin alkaneessa radiosarjassaan Maanalaista menoa, joka levitti undergroundin ilosanomaa valtakunnanverkossa.

”Jos ette ymmärrä tätä ohjelmaa, se ei ole teidän vikanne, vaan systeemin vika”, Numminen määritteli radiosarjan asenteen.

Ohjelmassa suhtauduttiin ennakkoluulottomasti käytettävään materiaaliin. Esimerkiksi sarjan kakkososassa esitettiin kahden kuuntelijan lähettämä nauha, jossa porno-sanan toistelu kiihtyy simuloiduksi homoseksuaaliseksi aktiksi.

”Oli kutkuttavaa tehdä provokaatioita meidän, sen aikaisen nuorison mielestä täysin seisahtaneessa Suomessa”, Numminen sanoo.


Radiosarjan perintönä ryhmälle jäi käteen myös osa Underground-rock-levyn kappaleista. Loput niistä levytettiin salaa yöllä Kulttuuritalolla, jonne tuttu vahtimestari päästi talvisotalaiset sisään.

Yksi kappaleista on Jatkosota-rock, joka kertoo hämmentävän tarinan suomalaisesta sotahistoriasta. Kappaleen lopussa aletaan olla jo aika kyllästyneitä paukutteluun.

Perkele, äijää tulee kuin meren mutaa, vittu, ja sinä olet kuin tatti tuossa, perkele! Ota nyt jätkä kivääri käteen ja paina kk:lla Vittuun sotiminen, tämä äijä lähtee paskalle, perkele!

”Se taisi syntyä sillä tavalla, että tarvittiin yksi lisäkappale”, Numminen muistelee. ”Luultavasti sekä teksti että sävel ovat syntyneet vartissa, ja sitten olemme vain äänittäneet sen.”

Nummisen ohella levyn kappaleita esitti Rauli Somerjoki -niminen ujo nuorukainen, jonka Numminen oli tavannut kotikylillä viitisen vuotta aikaisemmin ja ehdottanut yhteistyötä.

Nummisen mukaan arka Badding ei ryhmässä ollessaan koskaan kieltäytynyt tarjotusta tekstistä, mutta avautui hänelle pari vuotta ennen kuolemaansa ravintolassa.

”Hän sanoi, että kuule Mauri, kun sinä toit niitä tekstejä mulle, niin kyllä mulla oli usein kylmä rinki perseen ympärillä, mutta en puhunut mitään. Mä vaan sävelsin ja lauloin.”


Presidentinlinnassa Underground-rock soi vapunaattona 1970. Tuolloin ryhmä äänitealan ammattilaisia oli pyytänyt Kekkoselta audienssia kertoakseen alan ahdingosta, ja ottanut tapaamiseen mukaan pahennusta herättäneen levyn.

Kekkosen adjutantti oli asentanut äänentoistolaitteet kuntoon, ja pian kaiuttimista kajahti Jarkko Laineen sanoittama Kekkonen-rock.

Reaktio oli yllätys.

”Kekkonen väitti pitäneensä kappaleesta, ja se viesti kulkeutui myös Yleisradioon. Sen takia Kekkonen-rockia sitten soitettiin radiossa, vaikka muu levy laitettiin soittokieltoon”, Numminen sanoo.

Perimätieto ei kerro, kuunteliko Kekkonen muita levyn kappaleita. Kieltämättä on kuitenkin hauska ajatella presidenttiä nyökkäilemässä Rock on rajaton riemu -kappaleen tahtiin.

Olepas viekas sieni, tosi boogaloo soi. Violetti virvatuli sieraimet avata voi.

Sydän hikoilee, kun ryömin luitteni yli. Kaaos tuottaa signaaleita, käärmeellä on syli.

Tarjoilija tulee ottamaan jälkiruokatilauksen. Numminen katsoo kelloaan. Hän ei halua juoda kahvia enää neljän jälkeen, sillä yhden aikaan yöllä pitäisi saada unenpäästä kiinni. Onneksi kello on vasta puoli neljä.

Tilaus on ilmaisultaan tarkka, kuten aina: Numminen ei juo kahvia vaan nauttii espresson. Lisäksi tulee kotijäätelöä ja kuumaa suklaakastiketta.

”Oivallista.”

Nyt Suomi on taas niin sanotusti kovan paikan edessä. Toisaalta kovia kokeneesta maasta on onnistuttu sotien jälkeen rakentamaan menestynyt hyvinvointivaltio, mutta yhtenäisyys on särkymässä.

Se on Nummisen mielestä ikävää.

”Kansa suurena kokonaisuutena ei ole ymmärtänyt polarisaation vaarallisuutta. Siihen suhtaudutaan vääjäämättömänä asiana, joka pitää sietää, vaikka niin ei suinkaan tarvitsisi olla.”

”Olen kuunnellut nykyajan räppäreitä ja heidän viestinsä tuntuu liian kapealta ja yksilökohtaiselta. Ja niissäkin kappaleissa, joissa on yhteiskunnallinen sanoman, hyökätään vain, mutta ei ehdoteta mitään parempaa tilalle. Kuusikymmenlukulaisesta se tuntuu hieman vieraalta, sillä silloin pyrittiin esittämään myös vaihtoehtoja. ”

Talvisodan henki on muuttunut joillakin tahoilla nationalistiseksi öyhöttämiseksi, ja sosiaalisessa mediassa pyrkivät hätkähdyttämään niin poliitikot kuin tavallisetkin ihmiset.

”Kun heillä hätkähdyttämisen lisäksi olisi myös perusteet sanottavalleen, niin asiat olisivat hyvin”, Numminen sanoo. ”Ihmisten ajattelu on muuttunut nykyisin niin lyhytjänteiseksi, että tärkeintä on ilmaista se, mikä tulee ensimmäiseksi mieleen. Sitten vain provokaatio jää elämään.”


Kahvit on juotu. Numminen ottaa liinan sylistään.

Paavo-isä kuoli kolmanteen sydänveritulppaan liki kuusikymmentä vuotta sitten.

Numminen oli tuolloin 22-vuotias.

”Isä kuoli kiusallisen varhain. Varsinkin siinä vaiheessa, kun aloin lukea yliopistossa poliittista historiaa, olisin mielelläni keskustellut hänen kanssaan asioista”, Numminen sanoo.

Hän muistaa isässään kaksi erilaista hahmoa. Toisaalta tämä oli patriarkaalinen johtaja, jota osuusliikkeen jäsenet kunnioittivat niin, että harjoittelivat kumartamista oven takana ennen astumistaan huoneeseen.

Toisaalta hän oli ”kiva isä”, josta jäi vain lämpimiä muistikuvia.

”Jos olisi elänyt pidempään, niin todennäköisesti meille olisi tullut erimielisyyksiä joskus 1960-luvun loppupuolella. Hän olisi esimerkiksi ihmetellyt miksi kannatan Ele Aleniuksen linjaa.”

Todennäköisesti Paavolla olisi ollut sanomista myös Underground-rock-levystä. Hän olisi saattanut esimerkiksi ihmetellä, miksi tehtaan johtaja tapetaan myrkyttämällä.

”Varmaankin hän olisi pitänyt levyä rienauksena” Numminen epäilee. ”Eikä hän ehkä olisi ymmärtänyt, että väkivaltasymbolit ovat vertauskuvallisia, vaan olisi pitänyt tiettyjä tekstinkohtia raakoina.”

”Toisaalta minun isäni ei paljon musiikista välittänyt. Torvisoittokuntaa hän kuunteli mielellään.”


Isältä saamaansa puheenpidon lahjaa Numminen on käyttänyt ahkerasti, ja hän on vuosien aikana ollut kysytty puhuja julkisissa tilaisuuksissa.

Yhden tärkeimmistä puheistaan hän piti isänsä hautajaisissa. Siinä sota-ajan poika puhui isälleen läheisestä aiheesta: Osuustoiminnasta.

”Korostin hänen talousnäkemyksiään varsinkin sodanaikaisissa ja sen jälkeisissä oloissa. Hän pystyi pitämään E-liikkeensä, Osuusliike Oraksen, voitollisena niinkin hankalassa tilanteessa. Taisin mainita myös sen, että hän oli hyvä rohkaisija sekä sisarelleni Pirjolle että minulle, kun kyse oli elämässä eteenpäin pyrkimisessä.”

Viimeisimmän juhlallisemman puheensa Numminen piti viitisen vuotta sitten Kaivohuoneella kunniatohtorien promootiotilaisuudessa. Siinä hän korosti, että opiskelijoiden tulisi seurata muitakin kuin oman oppiaineensa asioita.

”Ja että olivat opinnot miten raskaita tahansa, niin aikaa tulisi jäädä myös kulttuurin harrastamiseen.”

Numminen pitää tauon.

”Ja rillutteluun.”


Oikaisu 9. joulukuuta kello 10.30: Toisin kuin jutussa luki, Somero ei ollut vielä 1940-luvulla kaupunki. Somero on ollut kaupunki vasta vuodesta 1993.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kuka?

Mauri Antero Numminen


 Laaja-alainen taiteilija tunnetaan omaperäisestä lauluäänestään.

  Opiskellut muun muassa sosiologiaa, filosofiaa sekä bantu- ja eskimokieliä.

  Levyttänyt kymmeniä levyjä, kirjoittanut yli kymmenen kirjaa ja tehnyt radiokuunnelmia.

  Esiintynyt noin 30 elokuvassa.

  Åbo Akademin valtiotieteen kunniatohtori ja Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtori.

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Puiden takana on varjeltu salaisuus: Espoossa on Lego-taloilta näyttävä asuinalue, jonka vain paikalliset tietävät ja pitävät sitä ihmeenä

    2. 2

      37-vuotias Reetta Ek alkoi tuntea iltaisin olonsa oudoksi – Kun lääkäri kertoi syyn, Ek tunsi syöksyvänsä kohti vanhuutta

      Tilaajille
    3. 3

      Koronavirus voi Suomessakin sulkea kouluja ja päiväkoteja – tartuntatautilaki tarjoaa viranomaisille järeät keinot

    4. 4

      HS-analyysi: Hindut ja muslimit tappavat toisiaan Delhin kaduilla, ja siitä voi syyttää pääministeri Modin pyrkimystä tehdä Intiasta hinduvaltio

    5. 5

      Työikäinen nainen sai tartunnan Milanosta, kaksi altistunutta pysyttelee kotonaan – Tämä Helsingin korona­virus­tapauksesta tiedetään

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Influenssaan kuolee Suomessakin joka vuosi satoja ihmisiä – Onko koronavirus influenssaa tappavampi?

    2. 2

      Jari Sillanpään syytteestä uutta tietoa: Tilasi hierojan kotiinsa ja harrasti tämän kanssa seksiä, paikalla ollut lapsi otti kuvia tilanteesta

    3. 3

      Työikäinen nainen sai tartunnan Milanosta, kaksi altistunutta pysyttelee kotonaan – Tämä Helsingin korona­virus­tapauksesta tiedetään

    4. 4

      Koronaviruksen hillitsemiseksi on olemassa yli­voimainen keino, joka on jokaisen ulottuvilla – Kokeile, läpäisetkö käsi­hygienian testin

    5. 5

      Tämä oli mahdollista vielä 1974: Liikemiehet katsoivat strippareita ja nielivät sinisiä enkeleitä – Kuvat näyttävät yöelämän keskuksen, jonne vaellettiin kaukaa

    6. Näytä lisää
    1. 1

      ”Elämäni hirveimpiä kokemuksia” – Katariina Souri kertoo HS:lle, mitä hänelle tapahtui miljonääri Peter Nygårdin huvilalla

    2. 2

      Helsingin keskustassa sijaitsevan ruokakaupan paistopisteelle ilmestyy siististi pukeutunut rouva, sitten tapahtuu jotain inhottavaa – HS valvoi paistopisteiden hygieniaa

    3. 3

      Tampereen keskustassa on kommuuni, jossa tyhjät pullot jaetaan painimalla

      Tilaajille
    4. 4

      Koronaviruksen hillitsemiseksi on olemassa yli­voimainen keino, joka on jokaisen ulottuvilla – Kokeile, läpäisetkö käsi­hygienian testin

    5. 5

      ”Ovi avattiin, ja esiin työntyi pistin” – Toimittaja Jussi Konttisen isä joutui kuusi­vuotiaana venäläisten vanki­leirille, jolta moni lapsi ei selvinnyt

      Tilaajille
    6. Näytä lisää