Kulttuuri

HS:n kriitikot arvioivat 18 syyskauden dekkaria – Rujo brexit-kuvaus toi viisi tähteä

Peräti seitsemän kirjaa saa neljä tähteä.

Älä ikinä luota pukumiehiin

Kate Atkinson: Liian kirkas taivas (Big Sky). Suom. Kaisa Kattelus. S&S. 381 s. ★★★★★

Yksityisetsivä
Jackson Brodie on palannut, ja britti­kirjailija Kate Atkinsonin liki kymmenen vuoden tauko dekkareista näkyy: kerronnan tempo on entistä kiivaampi, tunnelma absurdimpi. Vai onko kyse vain siitä, miten maailma surullisen ex-poliisin ja ex-sotilaan ympärillä on muuttunut?

Merenrantakaupungissa asuvan Brodien elämä olisi rauhallista, ellei hän tapansa mukaan huolestuisi kanssaihmisistään ja sotkeutuisi heidän elämäänsä. Vaikka miljöö on soma, sitä värittävät eriarvoisuus, brexit ja yleinen petollisuus: pahimpia rikollisia ovat siistit, kunnolliset pukumiehet.

Taidokkaassa rakennelmassa erillisten ihmisryhmien polut risteävät ja johtavat lopulta pimeyteen, josta löytyy ihmiskauppaa, pedofiliaa ja murhia. Ei voi mitään, Liian kirkas taivas on vihaisempi ja armottomampi kuin mikään edeltävistä neljästä Brodie-romaanista.

Suvi Ahola

 

Vaarallista peliä Ahvenanmaalla

Ilkka Remes: Kremlin nyrkki. WSOY. 428 s. ★★★

Ilkka Remes
haluaa trillereillään paitsi viihdyttää lukija­kuntaansa, myös lähettää varoituksen Suomen valtio­johdolle, ehkä jopa Natolle. Venäjän suhteen ei pidä olla sinisilmäinen, sillä sen sotilaallinen uhka on todellinen.

Remeksen toisessa amerikkalais-suomalaisesta CIA-agentista Robert Forstenista kertovassa kirjassa Kremlin nyrkki Venäjä valtaa Suomen ilmatilan ja miehittää Ahvenanmaan. Taustalla on juoni, jolla koetellaan Natoa.

Forsten apureineen ryhtyy vastarintaan, mutta onko kiinalaisilla vielä venäläisiäkin kierompia suunnitelmia?

Remes pohjaa yltiöpäisimmätkin juonenkäänteensä maailman nykypoliittiseen todellisuuteen, mikä toimii hyvin. Sen sijaan kirjan juoni rönsyilee hiukan liikaa, henkilöhahmoja on valtavasti ja päähenkilötkin jäävät aika pahvisiksi kuten Remeksellä usein.

Vasta Ahvenanmaalla tapahtuvissa loppuvaiheissa Kremlin nyrkkiin kehittyy aitoa jännitystä. Remeksen loppupäätelmä on kyyninen, mutta maailmanpoliittisesti realistinen. USA:n ja Venäjän hengenvaarallisen nokkapokan varjoissa vaanii vuoroaan kärsivällisesti odottava Kiina.

Pertti Avola

 

Seikkailijakokki saapuu Kiotoon

Heikki Valkama: Tulikukka. Tammi. 282 s. ★★★

Toimittaja
Heikki Valkaman viihdyttävät gastro­dekkarit ovat edenneet jo kolmanteen osaan. Pallo­kala (2017) on kirjoista dramaattisin, Lase­rjuuri (2018) loppu­ratkaisultaan nokkelin, ja Tulikukka vakiinnuttaa kerrontatavat.

Sarja kertoo Michelin-kokki Riku Mäen uudesta elämästä Japanissa. Tyyli muistuttaa Sujata Masseyn kepeää Rei Shimura -dekkarisarjaa. Molempien sarjojen päähenkilöt elävät läntisen ja japanilaisen kulttuurin ristipaineissa. Japanissa asunut Valkama hallitsee kielen ja ruokakulttuurin, joten taustoitus on kunnossa.

Riku Mäen komeudesta ja ”seikkailijakokin” maineesta kerrotaan entistä monisanaisemmin. Naispäähenkilö näyttää vaihtuvan kirja kirjalta. Nyt vuorossa on ruotsalainen dokumentaristi, jonka kanssa päädytään tietysti Love hotel -tuntihotelliin.

Rikollinen puhuu Valkaman kirjojen väliluvuissa minä-muodossa ja paljastuu dekkarien tapaan lopuksi. Nyt eksoottinen tausta saadaan Kioton temppelien tuhopoltoista ja buddhalaismunkkien herkullisista kasvisruokaresepteistä, joille toivotaan rahakkaita sovellusmahdollisuuksia.

Valkama kuljettaa tekstiä ammattitoimittajan sujuvuudella. Myös Tulikukan jälkeen tekee heti mieli lähteä japanilaiseen ravintolaan, mieluiten tietysti Japanissa.

Vesa Sirén

 

Taiteessa tapahtuu, viehättävästi

Nuotio & Soininen. Punainen vaate. Bazar. 287 s. ★★★★

Työpari
Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen osaa laatia viihdyttäviä taide­trippejä. Konsepti on yksin­kertainen: dokumentti­ohjaaja Salome Virta törmää taideteokseen, johon liittyy salaisuus. Hän selvittää sen kaoottisesti ja epäammattimaisesti mutta hurmaavasti.

Punainen vaate on kaksikon kolmas taidedekkari. Jälleen ovat mukana Arvo Joenmaa ja hänen poikansa Tuomas. Aiemmissa osissa solmitut suhteet tiivistyvät.

Uusimmassa liikutaan kahdella aikatasolla. Elin Danielson-Gambogin omakuva paljastuu väärennökseksi 2010-luvulla. Samalla maalaus vie lukijan 1800-luvun lopun taiteilijoiden maailmaan, Pariisiin ja Firenzeen.

Puolet sivuista täyttyvät Elinin, tämän italiaisen taidemaalarimiehen ja taiteilija Dora Wahlroosin välisestä kolmiodraamasta. Kirjeet lienevät sepitettyjä – niiden kieli ja ajatusmaailma ovat tätä päivää. Eikä lähteitä mainita.

Siitä huolimatta Nuotio ja Soininen punovat nykyisyyden ja menneen viehättäväksi arvoitukseksi.

Helena Ruuska

 

Kauhallinen kauhua perinteen päälle

Heine Bakkeid: Meren aaveet (Jeg skal savne deg i morgen). Suom. Jonna Joskitt-Pöyry. Into. 335 s. ★★★★

Kylläpä
yllätyin! Tällaista tarinaa en osannut odottaa. Luulin tarttuneeni johonkin aika lailla perinteiseen dekkariin, mutta norjalainen Heine Bakkeid oli lisännyt siihen kauhallisen kauhua. Monissa kohdin tuli todella paljon mieleen suomalainen kauhukirjailija Marko Hautala.

Meren aaveet on Bakkeidin debyytti rikoskirjailijana. Romaani ilmestyi jo 2016, mutta vasta nyt suomennettuna. Kirjan päähenkilö on syvää syyllisyyttä poteva, itsemurhaa yrittänyt entinen poliisi Thorkild Aske, joka on saanut tuomio kuolemantuottamuksesta. Kirjan alussa hän vapautuu vankilasta ja lähtee tuttavapariskunnan pyynnöstä Pohjois-Norjaan etsimään heidän kadonnutta poikaansa.

Asken hahmosta tulee hieman mieleen toinen angstinen norjalainen poliisihahmo, Jo Nesbøn Harry Hole. Aske kamppailee omien traumojensa, ahdistustensa ja näkyjensä kanssa samaan aikaan kun hän itsepintaisesti päättää selvittää majakalla tapahtuneet mysteerit muiden poliisien häntä kohtaan osoittamasta halveksunnasta huolimatta.

Bakkeid yhdistää onnistuneesti jännitystä, kauhua, mysteeriä ja rikostarinaa. Lukija uppoaa sulavasti kirjailijan luomiin synkkiin mielenmaisemiin ja tiheä tunnelma pitää otteessaan.

Riitta Koivuranta

 

Rintalasta auki, roistot kiinni

Kari Levola: LiveEvil. Robustos. 176 s. ★★

Kotikutoisuus
nousee nopeasti päällim­mäiseksi määreeksi jo kuutisen­kymmentä teosta julkaisseen Kari Levolan (s. 1957) ensimmäisen aikuisten dekkarin parissa. Sekä sanan viehättävässä että hoopossa merkityksessä.

Iäkäs ja huohottava poliisimies kuukahtaa kesken työpäivän sydänleikkaukseen, ja siitä toipuminen kasvaa kiinnostavammaksi kuin onnahteleva kansainvälisen tason terrori-isku maailmanpolitiikan huippukokoukseen Suomen Turuus. Siellä kulisseissa LiveEvilin patu kuitenkin painii oikeuden ja inhimillisyyden puolesta, vaikka hänen rintalastansa halkaisseesta avaamisesta on vain kuukausi.

Kirjan stoori on kertakaikkisen epäuskottava, mutta jotenkin hymyilyttävällä tavalla. Sen epäsankarillinen sankari sen sijaan vallan mainiosti kuvattu hahmo, mistä kiitos.

Antti Majander

 

Toisessa elämässä

Clare Mackintosh: Lopun jälkeen (After the End). Suom. Päivi Pouttu-Delière. Gummerus. 426 s. ★★

Clare Mackintosh
tuli ryminällä myynti­listojen kärkeen esikois­teoksellaan Annoin sinun mennä vuonna 2017. Entinen poliisi osasi yhdistää jännärin ja ihmis­suhde­romaanin tuoreella tavalla, joka upposi laajaan lukijakuntaan. Nopeasti hänet tituleerattiinkin psykologisen trillerin kuningattareksi.

Lopun jälkeen kallistuu enemmän lukuromaanin suuntaan kuin Mackintoshin kolme aiempaa suomennosta, mutta puhuttellee kirjailijan faneja koskettavalla tarinallaan ja kokeilevalla rakenteellaan.

Kun Maxin ja Pipin poika Dylan sairastuu vakavasti, vanhemmat joutuvat hirvittävän valinnan eteen. He ovat eri mieltä poikansa tulevaisuudesta, mutta kukaan ei voi tietää, mikä on oikea päätös. Elämässä toivoo usein, että pääsisi näkemään, mihin eri polut johtavat. Fiktiossa se on mahdollista: Mackintosh kertoo lomittain kaksi eri tarinaa ja mahdollista tulevaisuutta. Rakenne kuitenkin kompuroi omaan nokkeluuteensa, sillä tarinasta toiseen poukkoileminen alkaa nopeasti puuduttaa lukijaa.

Susanna Laari

 

Taas yksi kadonnut lapsi

Alex North: Kuiskaaja (The Whisper Man). Suom. Irmeli Ruuska. Otava. 396 s. ★★★

Brittiläisen
Alex Northin dekkarissa kirjailija Tom Kennedy muuttaa 7-vuotiaan poikansa kanssa Featherbankin pikku­kaupunkiin uutta elämää aloittamaan. Sekä isä että poika ovat henkisesti rikki, sillä perheen äiti on kuollut hiljattain, eivätkä he ole pystyneet sen enempää puhumaan kuin itkemäänkään suruaan pois.

Luonnollisestikaan Featherbankissa asiat eivät ole kunnossa. Parikymmentä vuotta aiemmin kylää on piinannut lastensieppaaja, ja nyt vaarassa on myös kirjailijan oma poika, Jake.

Koskettavimmillaan teos ei kuitenkaan ole silloin, kun Tom pelkää Jaken sieppaamista, vaan silloin kun hän on huolissaan herkän pojan mielenterveydestä. Sarjapedofiilia arkisempi huoli monelle vanhemmalle kun lienee lapsen psyykkinen kestävyys.

Kuiskaaja on varmalla otteella kirjoitettu persoonaton dekkari. On kuin North olisi ottanut pohjakseen Uhrilampaat, sekoittanut joukkoon vähän Kuudetta aistia ja koristellut kaiken ripauksella omia kokemuksiaan. Omaa ääntä hänellä ei ole.

Jussi Lehmusvesi

 

Oman käden oikeus jatkuu

Pekka Hiltunen: Syvyys. WSOY. 374 s. ★★★

Syvyys
on toimittaja-kirjailija Pekka Hiltusen Studio-sarjan neljäs osa. Se jatkaa Marin ja Lian, Lontooseen muuttaneiden suomalais­naisten, oman käden oikeudella käytyä taistelua pahaa vastaan. Tällä kertaa suuri vastustettava paha on kaivosyhtiö ja sen palkkaama hakkua heiluttava tappaja, jonka kynsistä Marin johtama Studio pelastaa kaltoin kohdeltuja afrikkalaisia työntekijöitä.

Lisäjännitettä tuo Lontoon päässä populististen poliitikkojen nousu, mutta myös Marin ja Lian menneisyyden salaisuuksien kiristämät välit.

Juonikuviot eivät erityisemmin yllätä ja etenkin Marin hahmo jää sarjan tässäkin osassa supersankarin karikatyyriksi, mutta Hiltusen kerronta on sujuvaa ja tarina jännittävä. Kokonaisuutena Syvyys on ammattitaidolla koottu, vauhdikas viihdepaketti.

Arla Kanerva

 

Koukuttava mutta teennäinen psykologinen trilleri

Alex Michaelides: Hiljainen potilas (The Silent Patient). Suom. Antti Autio. Gummerus. 454 s. ★★★

”Matkalla
Holly­woodiin”, ”Agatha Christien mysteerien veroinen loppu” – näin lontoolaisen Alex Michaelidesin psykologista trilleriä hehkutetaan kansiliepeissä. Se vaikuttaakin olevan sukua viime vuosien menestysjännäreille, kuten Paula Hawkinsin Nainen junassa -trillerille.

Menestynyt ja kaunis taidemaalari on ampunut miehensä ja lopettanut puhumisen. Hän on vahvasti lääkittynä hoidettavana oikeuspsykiatrisessa laitoksessa, jonne psykoterapeutti Theo Faber hakeutuu töihin selvittääkseen tämän kiehtovan tapauksen.

Juoni on koukuttava ja loppuratkaisu onnistui yllättämään, eli sinänsä lupaukset täyttyvät. Tarinan näkee helposti mielessään elokuvana, mikä siitä on ilmeisesti myös tekeillä. Jokin kirjassa, sen jäykähkössä kielessä ja taiteellisessa henkilökaartissa kuitenkin tuntuu teennäisemmältä kuin vaikkapa Kiltti tyttö -kirjasta tunnetun Gillian Flynnin tuotannossa.

Psykoanalyyttisia teorioita ja lääkkeiden sivuvaikutuksia on ripoteltu sinne tänne, mutta kun samalla kerrotaan, miten ”asiaa on vaikea selittää, mutta psykoterapeutit pystyvät havaitsemaan henkisen ahdistuksen -- katseen vivahteista” viittaukset eivät onnistu luomaan uskottavuutta.

Aino Miikkulainen

 

Sarjamurhaaja listii romanikerjäläisiä

Sofie Sarenbrant: Kerjäläinen (Tiggaren). Suom. Helana Bützow. WSOY. 404 s. ★★★★

Ei mitään
haaleaa kaakaota tai tuppeen sahattua metri­tavaraa. Brommassa asuvan Sofie Sarenbrantin kolmas suomennettu teos Kerjäläinen jatkaa komeasti siitä, mihin edellinen rikos­poliisi Emma Sköldistä kertova dekkari Osasto 73 jäi. Lähtötilanne on hämmentävä tai kutkuttava, näkökulmasta riippuen.

Kerjäläisen alussa vietetään sairaalassa murhatun Emma Sköldin hautajaisia. Yksi elämä on päättynyt? Vai onko sittenkään. Samaan aikanaan Tukholman puistoissa murhataan romanikerjäläisiä sellaisella tahdilla, että rikollinen vaikuttaa sairaalta sarjamurhaajalta. Poliisin ylin johto kuitenkin tietää murhista paljon enemmän kuin haluaa paljastaa.

Mikä osuus poliisilla on Sköldin kohtaloon?

Juonellisesti Sarenbrant pärjää Kerjäläisessä paljon paremmin kuin skandinaaviset keskivertokollegansa. Suurin ansio kuitenkin piilee siinä, että hän tuo selvästi oman äänensä pohjoismaiseen rikoskirjallisuuteen.

Jukka Petäjä

 

Tappajaa ei pysäytä pyörätuolikaan

Simone Buchholz: Krokotiiliyö (Blaue Nacht). Suom. Anne Kilpi. Kustantamo Huippu. 296 s. ★★★★

Suomentaja
Anne Kilven pien­kustantamo Ylö­järvellä julkaisee saksalaisia rikos­romaaneja, ja ensi kohtaaminen on positiivinen. Saksan dekkaripalkinnon 2017 saanut Krokotiiliyö jatkaa Simone Buchholzin (s. 1972) sarjaa, mutta mukaan voi lähteä keskenkin.

Nyt tapahtumat käynnistää tuntemattoman miehen pahoinpitely, ja jäljet johtavat huumekauppaan. Sen selvittely Hampurissa on kansainvälistä: itäeurooppalaiset myyvät aasialaista superhuumetta, monet poliisit ovat siirtolaisia Etelä-Euroopasta ja päähenkilö eli syyttäjä Chastity Riley saanut nimensä jenkkisotilas-isältään.

Hänen kovaksikeitetty tyylinsä muistuttaa Sara Paretskyn romaaneista ja tuntuu välillä hieman teennäiseltäkin. Kyyti on vuoroon kylmää, väliin sydämellistä. Sekä rosvojen että poliisien takaumina aukeava elämä on hauska, palkitseva kerrontajippo.

Suvi Ahola

 

Los Angelesin Ritari Nuhteeton

Michael Connelly: Kaksi totuutta (Two Kinds of Truth). Suom. Raimo Salminen. Gummerus. 424 s. ★★★★

Entinen
rikos­toimittaja Michael Connelly on kirjoittanut Harry Bosch -sarjaansa jo 19 romaania, joiden taso­ero on hyvin vähäinen. Sarjan 18. osassa ikääntyvä losangelesilainen rikosetsivä Hieronymus ”Harry” Bosch soluttautuu laittomaan opioidikauppaan ja joutuu samalla taistelemaan virkarikossyytettä vastaan yli 30 vuotta vanhassa jutussa. Eikä Bosch olisi Bosch jos ei hän siinä sivussa auttaisi opioidiriippuvaista naisparkaa kuiville.

Connellyn kerronta on asiantuntevaa, suvereenia ja ekonomista. Yhdysvalloissa on nykyään totuutta ja vaihtoehtoista totuutta, ja ikään kuin näiden eroa korostaakseen Connelly painottaa entistä enemmän Harry Boschia ehdottoman oikeamielisenä ja rehtinä poliisina, eräänlaisena nykypäivän nuhteettomana ritarina. Vastapainona on sitten Boschin velipuoli, omankin kirjasarjansa Connellyltä saanut asianajaja Mickey Haller, joka ei kaihda pikku kepulitemppuja päästäkseen – toki kunnialliseen – päämääräänsä.

Ehkä molemmat kirjan tapaukset ratkeavat hiukan turhan nopeasti ja helposti jännityksen rakentelun kannalta, mutta muuta moitteen sijaa ei Kahdessa totuudessa ole.

Pertti Avola

 

Isä etsii narkkaritytärtään

Harlan Coben: Verenperintö (Run Away). Suom. Saana Rusi. Minerva. 400 s. ★★★

Tartuin
uusimpaan Harlan Cobenin romaaniin hieman vastentahtoisesti, koska suurin Coben-innostukseni on ehtinyt jo vähän hiipua. Luin takakannen juonikuvailun, eikä sekään saanut sydäntäni väpättämään. Cobenin perusmateriaaliin kuuluu, että joku katoaa, ja joku alkaa häntä jäljittää, usein lähiomainen. Tässä tapauksessa isä Simon alkaa etsiä huumekoukkuun jäänyttä tytärtään Paigea.

No, pian olin minäkin taas koukussa. Kun Paigen väkivaltainen poikaystävä murhataan, isää tai tytärtä epäillään syylliseksi. Tietenkin murhia tulee lisää ja uusia henkilöitä katoaa. Yhden hyvin ajankohtaisen tarinapolun romaanissa muodostaa geneettinen sukututkimus, joka on nykyään suosittua. Kyllähän Coben osaa kirjoittaa vetävää jännitystä, jossa mysteeri avautuu pala palalta. Juonikuvio olikin niin nokkelasti viritetty, että hotkaisin kirjan hetkessä.

Riitta Koivuranta

 

Rikosreportteri pistää parastaan

Tina Frennstedt: Lupaus (Försvunnen). Suom. Stella Vuoma ja Taina Rönkkö. Like. 454 s. ★★★★

Kööpen­haminaa
ja Malmötä piinaa raiskaaja, joka valitsee uhreikseen keski-ikäisiä pienten lasten äitejä ja iskee aikaisin aamulla. Kun rikos­paikalta löytyy dna-jälki, joka liittää sarja­murhaajan vuosien takaiseen koulutytön tapaukseen, cold case -ryhmää vetävä Therese Hjalmarsson kutsutaan mukaan tutkintaan.

Ruotsin tunnetuimpiin rikosreporttereihin kuuluvan Tina Frennstedtin esikoisdekkari lähtee vetämään heti ensimmäiseltä sivulta. Tarinalinjoja ja aikatasoja on useita, välillä hypätään tutkija Hjalmarssonin sänkyyn (jossa on ihan väärä nainen, sillä todellisuudessa hän haikailee eksänsä perään), mutta kertojalla pysyvät langat hyvin käsissään.

Naapurimaastamme ei tunnu jännityskirjailijoita puuttuvan. Lupaus pärjää pohjoismaisten dekkareiden joukossa hyvin, mutta erottuuko se riittävästi muista, se selviää, kun sarja saa jatkoa. Cold case -sarja on suunniteltu viisiosaiseksi.

Susanna Laari

 

Kuolonhuuto curling-kentällä

Louise Penny: Kylmän kosketus (Dead Cold). Suom. Raimo Salminen. Bazar. 416 s. ★★★★

Kanadalainen
dekkari­sarja on edennyt toiseen osaan, ja ote pitää. Louise Penny (s. 1958) yhdistelee estotta Miss Marple -romaanien maalais­tunnelmaa ja Fred Vargasin kylmä­verisyyttä. Kiehtova tunnelma alkaa siitä, että harva löytää tapahtumapaikkaa, idyllistä Three Pinesin pikkukylää, edes kartalta. Onko sitä siis olemassakaan?

Kylässä asuu omalaatuisia väkeä, kuten taiteilijapariskunta, bistroa pyörittävä miespari ja pahasuinen lyyrikko. Rikoksia selvittämään taas saapuu Montrealista yhtä luonteikas, eripurainen poliisiryhmä etunenässä syvällinen komisario Gamache. Kylmän kosketuksessa eletään joulun aikaa, ja öykkärimäinen elämäntaitoguru murhataan kesken curling-pelin. Potentiaalisia syyllisiä ovat liki kaikki naapurit.

Omaperäisintä Pennyn tekstissä on hengellinen pohjavire. Myös Kanadan englannin- ja ranskankielisten väestönosien suhteita käsitellään kiinnostavasti.

Suvi Ahola

 

Aina vaan murhien saarella

Mari Jungstedt: Näen sinut (Jag ser dig). Suom. Taina Rönkkö. Otava. 288 s. ★★★

Ihmisiä
on murhattu ja rikoksia ratkottu Gotlannin maisemissa jo 15 kirjan verran. Mutta mikäpä siinä. Mari Jungstedt taitaa juonen kuljetuksen, ja hänen päähenkilönsä ovat kaikkien näiden vuosien jälkeen lukijoille kuin vanhoja ystäviä. Heidän yksityiselämänsä käänteet ovatkin tässä genressä aivan yhtä tärkeitä kuin murhaajan kiinnisaaminen.

Tällä kertaa rikoskomisario Anders Knutas saa tehtäväkseen selvittää kolmen opiskelijan murhan. Ruumiit löytyvät syrjäiseltä saarelta, jonne ystäväporukka on lähtenyt viikonlopun viettoon. Kummalliseksi joukkosurman tekee se, että yksi porukasta on jäänyt henkiin. Kuten aina toimittaja Johan Berg ja kuvaaja Pia Lilja tekevät omia tutkimuksiaan ja ehtivät välillä poliisienkin edelle.

Gotlannin jylhiin maisemiin sijoitetut murhamysteerit tarjoavat ihanaa pakoa arjesta. Jungstedtin dekkarin parissa voi herkkähermoinenkin viettää lokoisan viikonlopun, sillä väkivallalla ei mässäillä.

Susanna Laari

 

Raiskaaja, jolla on sakset

Denise Rudberg: Kun kello lyö viisi (När klockan slår fem). Suom. Anu Koivunen. Into. 278 s. ★★

Numero­dekkareita
on ennen ruotsalaista Denise Rudbergia (s. 1971) kirjoittanut ainakin yhdysvaltalainen Janet Evanovich, joka teki sen sujuvammin. Tai ehkä vain innostun enemmän rikoksista New Jerseyn Trentonissa kuin Tukholman Östermalmilla.

Sujuvastihan Rudberg kirjoittaa, ja naisnäkökulmaa ja huumoria on mukana siinä missä Evanovichillakin, vaikka kyse on lähinnä lempeästä cosy crimesta. Nyt etsitään sarjaraiskaajaa, joka aktivoituu vuosien tauon jälkeen ja häpäisee uhrejaan leikkaamalla näiltä hiukset.

Poliisien riveihin ujuttautunut ladylike syyttäjän sihteeri Marianne Jidhoff työryhmineen selvittää kyllä rikokset, kunhan tarpeeksi istutaan ja keskustellaan yhdessä. Liikaa huomiota uhrataan kuitenkin hänen rakkaushuoliinsa, seurapiirien metsästyskutsuihin ja samppanjanjuontiin.

Suvi Ahola

Oikaisu 8.12. klo 14.20. Toisin kuin jutussa aiemmin luki, Kerjäläinen ei ole Sofie Sarenbrantin kolmas dekkari, vaan kolmas Sarenbrantin teos joka on suomennettu. Juttuun korjattu myös Lopun jälkeen -kirjan arvion yhteyteen oikea kansikuva sekä Liian kirkas taivas -kirjan saama tähtimäärä. Kirja saa viisi tähteä, ei neljää.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Suomalaisyrityksen teknologia tappaa koronaviruksia ilmasta – nyt kiiretilaus Kiinaan laittoi työvuorot uusiksi

    2. 2

      Kirjeenvaihtajan kommentti: John Boltonin paljastus on uutis­pommi, joka voi muuttaa Trumpin oikeuden­käynnin kulkua

      Tilaajille
    3. 3

      Kobe Bryant oli risti­riitainen super­tähti, joka saavutti kaiken – roolinsa hän erotti itse itselleen antamallaan lempinimellä

    4. 4

      Moni suomalaislapsi on kasvatettu tavalla, joka murentaa itseluottamusta – Asiantuntijat kertovat, miksi tyyliä kannattaa muuttaa heti

      Tilaajille
    5. 5

      Lakkoilevien paperityöntekijöiden palkat ylittävät teollisuuden keskiansiot – Mistä se johtuu?

    6. 6

      Luisteluvalmentaja Mirjami Penttisen seuran hallitus erosi yllättäen: syynä seuran jakautuminen kahteen leiriin – Taitoluisteluliitto vaatii lisäselvityksiä epäkohtien korjaamiseksi

    7. 7

      Markus Tietäväinen jäi jumiin ”aavemaiseen” Wuhaniin ja kertoo, minkälaista on opiskelijan arki eristetyssä miljoona­kaupungissa

    8. 8

      Karamellisoidusta sipulista syntyy huiman hyvä pastakastike, ja nopeimmillaan se valmistuu kymmenessä minuutissa

    9. 9

      Fasismia tuli joka tuutista, joten Ilkka Malmberg vei poikansa katsomaan, mihin oikea fasismi johtaa – Kuukausiliitteen klassikko­juttu vie Auschwitziin

      Tilaajille
    10. 10

      ”Läksyt stressaavat”, nuori kertoi, mutta sitten paljastui todellisuus, joka veti ammattilaisenkin vakavaksi – HS vietti illan suositulla chat-kanavalla, jossa näkyy nuorten ahdistus ja hätä

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Moni suomalaislapsi on kasvatettu tavalla, joka murentaa itseluottamusta – Asiantuntijat kertovat, miksi tyyliä kannattaa muuttaa heti

      Tilaajille
    2. 2

      Fasismia tuli joka tuutista, joten Ilkka Malmberg vei poikansa katsomaan, mihin oikea fasismi johtaa – Kuukausiliitteen klassikko­juttu vie Auschwitziin

      Tilaajille
    3. 3

      Koripallolegenda Kobe Bryant on kuollut – yhdeksän henkeä vaatineessa helikopteriturmassa kuoli myös Bryantin tytär

    4. 4

      Uusi pysäköintihalli Töölössä seisoo lähes tyhjillään, emmekä me töölöläiset ihmettele sitä yhtään

    5. 5

      ”Läksyt stressaavat”, nuori kertoi, mutta sitten paljastui todellisuus, joka veti ammattilaisenkin vakavaksi – HS vietti illan suositulla chat-kanavalla, jossa näkyy nuorten ahdistus ja hätä

      Tilaajille
    6. 6

      Sata vuotta sitten New Yorkin yläluokkaa palveli oireeton kokki Mary Mallon, joka oli historian kenties pahin suurtartuttaja: isäntäperheet sairastuivat vuorotellen vaaralliseen tautiin

    7. 7

      HS-analyysi: Maailmassa on kaksi Sanna Marinia – yksi supersankari ja yksi kuilun partaalla horjuva pääministeri

      Tilaajille
    8. 8

      Kobe Bryant oli risti­riitainen super­tähti, joka saavutti kaiken – roolinsa hän erotti itse itselleen antamallaan lempinimellä

    9. 9

      Helsinkiä rakennetaan hurjaa vauhtia, mutta kaupunki ei saa palkattua rakennusalan työntekijöitä: ”Emme pysty maksamaan”

    10. 10

      Rajun näköisestä lihasvasarasta tuli treenaajien hittituote – Asiantuntija kertoo, mitä laite tekee lihaksille

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Perinteinen kaurapuuro on kehno aamupala – ravitsemusterapeutti kehitti ravintoarvoiltaan ”täydellisen puuron”

      Tilaajille
    2. 2

      Salamurha, jäätelöä ja Rick, jolla on ydinase – Tällainen on Donald Trumpin hämmentävä palatsi, jossa presidentti kestitsee valtiovieraita ja laukaisee ohjuksia

      Tilaajille
    3. 3

      Nelivuotias Michael Bornstein selvisi Auschwitzista opettelemalla olemaan näkymätön – Maanantaina hän palaa sinne peloistaan huolimatta

      Tilaajille
    4. 4

      Italialainen yöelämäntutkija käy ydinkeskustassa, Triplassa, Sörnäisissä ja Kontulassa, ja löytää yhden aidon ja monikulttuurisen paikan

      Tilaajille
    5. 5

      Kampissa kaupataan niin pientä asuntoa, ettei sellaisia saa Helsinkiin enää edes rakentaa

    6. 6

      Katri Kulmunin ihastuttava brittienglanti loksautti leuat somessa – kysyimme kielentutkijoilta, olisiko hän ylä- vai alaluokkainen britti

    7. 7

      Hyllytetty luisteluvalmentaja Mirjami Penttinen pyysi vanhempia allekirjoittamaan tukiadressin itselleen – HS:n haastattelussa hän kiistää lähes kaiken

    8. 8

      Ratkeaako ihmiskunnan kohtalo suomalaisilla keksinnöillä? Suomessa kehitetään nyt laitteita, joissa voi olla avain ilmaston kohtalon­kysymykseen

      Tilaajille
    9. 9

      Deittisovellukset tietävät käyttäjistään kaiken, ja näitä tietoja janoavat vaaralliset ihmiset – HS:n selvitys paljastaa, että massiiviseen tiedonkeruuseen liittyy suuria uhkia

      Tilaajille
    10. 10

      Italialaisen neurokirurgin näkemys F1-legenda Michael Schumacherin tilasta: ”Hän on täysin eri henkilö”

    11. Näytä lisää