Hectorin viimeinen kiertue huipentui Hartwall-areenalle, ja 6 000 suomalaista lauloi yhdessä, kuinka isä lähti Ruotsiin ja äiti lensi taivaaseen

Rock

Hector Hartwall-areenalla torstaina 12. joulukuuta.

Torstain ja perjantain välisenä yönä selvisi, että britannialaiset olivat äänestäneet maansa parlamenttivaaleissa Boris Johnsonin johtaman konservatiivipuolueen ylivoimaiseen voittoon. Vaalitulos tarkoittaa sitä, että ikuisuudelta tuntuvan ajan käymistilassa olleen brexit-prosessin pitäisi nyt päättyä Johnsonin toiveiden mukaisesti. Johnson johdattaa Britannian pois Euroopan unionista.

Tätä vaalitulosta ennakoiden suomirockin legendaarisimpiin nimiin kuuluva 72-vuotias Hector, oikealta nimeltään Heikki Harma, huipensi Hexit-nimisen minikiertueensa esiintymällä 6 000 ihmiselle paria tuntia aiemmin Hartwall-areenalla.

Konsertin avanneen Kaikki tahtoo rakastaa -kappaleen jälkeen Hector sanoi yleisölle suoraan sen, mikä oli varsin suoraan pääteltävissä kiertueen nimestä: tämä kiertue jää hänen uransa viimeiseksi.

Toki heti perään Hector muisti todeta, että tämä ei suinkaan ole hänen ensimmäinen jäähyväiskiertueensa. Jo vuonna 2007 hän kiersi ympäri Suomea jäähyväiskiertueen nimissä. Sitten Hector omien sanojensa mukaan ”tuli katumapäälle”. Paluu oli edessä jo vuonna 2008.

Mutta nyt Hector vakuutti useaan otteeseen konsertin aikana, että uutta kiertuetta ei ole luvassa. Kaiken muun hän jätti tietenkin auki. Yksittäiset keikathan eivät ole kiertueita.

Loppujen lopuksi on yhdentekevää, kuinka monta keikkaa Heikki Harma tekee vielä elämänsä aikana tämän jäähyväiskiertueen jälkeen.

Hector on kiistatta yksi suomalaisen rock-musiikin merkittävimpiä nimiä, ja erityisesti sanankäyttäjänä hän on monin paikoin ylivertainen. Jos laulajan kunto vain kestää, minkään ei pitäisi estää häntä keikkailemasta jatkossakin.

Viime vuoden kiertue jouduttiin perumaan terveyssyistä, mutta torstaina Hartwall-areenalla Hector vaikutti olevan hyvässä kunnossa. Laulu kuulosti vaikuttavalta, ja kokonaisuutta toki auttoivat hyvät taustalaulajat. Esimerkiksi Kuunnellaan vaan taivasta -kappaleen aikana Hector intoutui revittelemään äänellään.

Toki lonkkaoperaatiossa käynyt laulaja istui suurimman osan keikasta jakkaralla, mihin Hector kertoi saaneensa ohjeistuksen itseään vanhemmalta Vesa-Matti Loirilta jo vuosia sitten. ”Heikki, sinulla on jakkara. Käytä sitä”, Loiri oli sanonut.

Elämme aikaa, jolloin konsertit Hartwall-areenalla ovat isolle osalle suomalaisartisteja merkittäviä virstanpylväitä, eräänlaisia merkintöjä cv:hen siitä, että on virallisesti yksi Suomen ykkösrivin artisteista. Tulevaisuudessa Olympiastadionilla esiintymisestä tullee samanlainen statussymboli.

Hector on tässäkin edelläkävijä. Yhdessä Kirkan, Pave Maijasen ja Pepe Willbergin kanssa hän esiintyi ensin loppuunmyydyllä Hartwall-areenalla ja sitten kymmeniätuhansia ihmisiä keränneellä Olympiastadionilla vuosina 1998–1999, jolloin uuden ajan areenakeikkailmiön aloittajaksi noussut Cheek oli vielä teinipoika.

Hartwall-areena on Hectorille vain yksi keikkapaikka, ja niinpä konsertin tunnelmaa ei latistanut se, että areena ei tällä kertaa ollut lähellekään loppuunmyyty. Yläkatsomot olivat kokonaan tyhjänä, ja myös päätykatsomossa oli paljon väljää tilaa.

Torstai-iltana paikalle saapunut yleisö sai nauttia valtaisasta annoksesta nostalgiaa, merkittävimmistä kappaleista Hectorin uran varrelta. Mukana oli pari ilahduttavaa yllätystä.

Alkupuolella kuultiin esimerkiksi Herra Mirandos -levyn aikainen kappale Olet lehdetön puu, jota Hector ei omien sanojensa mukaan ole koskaan aikaisemmin esittänyt konserteissaan. Kappale kuulosti upealta, ja Hectorin mukana 11-henkinen bändi soitti hienosti niin siinä kuin koko keikallakin.

Toinen yllätys oli suomalaisesta kansanlaulusta Velisurmaajasta tehty jykevä rock-sovitus, joka kuulosti erityisesti Mirkka Paajasen ja Kukka Lehdon laulun ansiosta upealta.

Muuten keikalla ei kuultu mitään taiteellisia yllätyksiä, eikä niitä konkarilaulajalta kukaan varmasti odottanutkaan. Hectorin keikka oli vanhan liiton areenakonsertti ilman mitään erikoisuuksia, joten mistään musiikillisesti innovatiivisesta keikasta ei ollut kyse. Hector suoritti bändinsä kanssa sitä, mitä on vuosikymmenten ajan osannut.

Yksi keikan huippukohdista oli Hectorin versio Leonard Cohenin klassikkokappaleesta Hallelujah. Suomalaiset sanoitukset voivat ensikuulemalta tuntua hieman pateettisilta, mutta jotain todella osuvaa Hector on onnistunut kappaleesta tavoittamaan omalla versiollaan. Hartwall-areenalla se kuulosti jopa häkellyttävän hyvältä.

Sen sijaan Hallelujah-kappaleen perään kuultu Ensilumi tulee kuudelta lähes keikan lopussa tuntui turhahkolta. Ja vaikka Hectorin charmiin kuuluu se, että hän on koko uransa ajan seurannut suurella tarkkuudella kansainvälistä musiikkikenttää ja ottanut sieltä paljon vaikutteita, olisi pakollisena osuutena kuullun The Beatles -kappaleen Strawberry Fields Foreverin esittämistä voinut myös harkita.

Oleellista oli kuitenkin se, että lähes läpi keikan areenalla vallitsi harras jäähyväistunnelma. Siihen Hector oli taatusti pyrkinytkin. Suuri osa menevistä kappaleista, kuten Ake, Make, Pera ja mä ja Hannikaisen baari – puhumattakaan Juodaan viinaa -renkutuksesta – oli tällä keikalla jätetty sivuun.

Kappaleiden välissä Hector tarinoi pitkällisesti urastaan ja kappaleiden taustasta. Konsertti venyi puolen tunnin väliajan kanssa lähes kolmetuntiseksi, mikä alkoi loppuvaiheessa tuntua turhan pitkältä.

Kesto näkyi myös yleisössä: viimeisten biisien aikana porukka alkoi valua paikalta pois. Suurin osa jäi kuuntelemaan vielä encorena esitetyn Yhtenä iltana -vedon, mutta se ei ollut keikan kliimaksi.

Se nähtiin jo ennen encorea, kun Hector esitti uransa merkittävimmäksi lauluksi nousseen kappaleen Lumi teki enkelin eteiseen.

Hectorin ja bändin esityksen osalta se jäi selvästi esimerkiksi keikan ensimmäisen puoliskon päättäneen Jos sä tahdot niin -vedon jalkoihin. Mutta nostalgiannälkäiselle yleisölle itketyskappale oli juuri sitä, mitä he olivat halunneet.

Kun bändi alkoi soittaa ensitahteja, suuri osa Hartwall-areenan yleisöstä nousi seisomaan ilman erillistä ohjeistusta, kuin kirkossa konsanaan pyhän laulun hetkellä. Jotain perisuomalaista on tavoitettu siinä näyssä, kun kuutisentuhatta suomalaista seisoo pystyssä ja laulaa yhteen ääneen, kuinka isä lähti Ruotsiin ja äiti lensi taivaaseen.

Nämä kappaleet kuultiin:

1. Kaikki tahtoo rakastaa

2. Vanhan kirkon puisto

3. Kuningatar

4. Olet lehdetön puu

5. Kissojen yö

6. Mandoliinimies

7. Kuunnellaan vaan taivasta

8. Olen nielaissut kuun

9. Herra Mirandos

10. Jos sä tahdot niin

11. Palkkasoturi

12. Velisurmaaja

13. Strawberry Fields Forever

14. Nostalgia

15. Linnut, linnut

16. Neitoperho

17. Hallelujah

18. Ensilumi tulee kuudelta

19. Lumi teki enkelin eteiseen

20. Yhtenä iltana