Kulttuuri

Vuosi 2019 oli vahvojen naisten levyvuosi – HS:n kriitikot valitsivat suosikkinsa vuoden levyistä, joista yksi oli yli muiden

HS.n kriitikot valitsivat vuoden parhaat levyt.

Mikko Aaltonen:

Pop. Lana Del Rey: Norman Fucking Rockwell! Interscope.

Poptähden uran voi aloittaa myös laulunkirjoittajana. Tämä vanhanaikainen tie huipulle on jalostanut Lana Del Reystä yhden Amerikan kiinnostavimmista lauluntekijöistä, joka seisoo kuudennella albumillaan ylväästi menneen, tulevan ja ajattoman muodostaman kolmion keskellä olevassa jäätymispisteessä.

Blues / R&B. Jo’ Buddy’s Trio Riot: Rhythm’n’Roll Rumble. Ram-Bam.

Trio-kokoonpanossa Jo’ Buddy eli Jussi Raulamo pääsee entistä lähemmäksi rakastamansa New Orleans -soundin riemukkaalla tavalla primitiivistä perinnettä. Poikkeuksia perusväritykseen tarjoavat ska-hyppyytys Poppin’ Up Over The Top sekä rujo Link Wray -pastissi Bullhead.

Lue levyn arvio täältä.

Jukka Isopuro:

Klassinen. Schumann: Viulusonaatit 1–3. Eriikka Maalismaa, Emil Holmström. Alba.

Eriikka Maalismaan suolikielinen viulu ja Emil Holmströmin vuoden 1863 Érard-flyygeli hellivät Robert Schumannin maanisia ja intiimisti tarinoivia viulusonaatteja. Duo tavoittaa sydämeen käyvästi musiikin haavoittuvuuden ja levottomuuden.

Lue levyn arvio täältä.

Klassinen. Reto Bieri and Meta4: Quasi morendo. ECM.

Kahden modernin klarinettiteoksen ympäröimän Brahmsin klarinettikvinteton tulkintaan yhtyy vaikutteita monesta eri suunnasta. Teosta kuuntelee uusin korvin. Reto Bierin väräjävä klarinetti yhdistää ilot ja surut. Meta4 luo tunteen hyvin intensiivisestä läsnäolosta.

Lue levyn arvio täältä.

Aleksi Kinnunen:

Pop. Lana Del Rey: Norman Fucking Rockwell! Polydor.

Amerikka-popin päättyvän vuosikymmenen femme fatale konmarittaa koko garderobinsa – ylenpalttisen kohtalokkuuden, Lolita-lasit, hiphop- ja David Lynch -tallenteet. Tilalla soi reilun tunnin ajan musertavan kaunista, visionääristä ja rohkean riisuttua lauluntekijämusiikkia. Ajaton mestariteos.

Pop. Billie Eilish: When We All Fall Asleep, Where Do We Go? Darkroom.

Väheksymättä debyyttialbumin paikoin fantastista lumovoimaa, 18-vuotias amerikkalaiskomeetta on alaa, ikäluokkia ja genrejä lävistävänä ilmiönä parasta mitä popmusiikille on tapahtunut päättyvänä vuonna. Järisyttävän kauniin lannistunut tuore single Everything I Wanted johdattaa suureen tulevaisuuteen, joka on nyt.

Lue levyn arvio täältä.

Mari Koppinen:

Folk. Viitasen Piia: Meidän jälkeemme hiljaisuus. Texicalli.

Folkyhtye Viitasen Piian neloslevy Meidän jälkeemme hiljaisuus on vuoden kantaa-ottavimpia levyjä ja musiikillisesti upean monikerroksinen kokonaisuus. Kansanmusiikillinen akustinen soitto ja Piia Viitasen herkkä laulu nivoutuvat tyylikkäästi elektroniseen, pauhaavaan maailmaan. Meidät pakotetaan ajattelemaan ja tuntemaan, melkein kuin huomaamatta.

Lue levyn arvio täältä.

Kansan­musiikki. Pauanne: Pauanne. Nordic Notes.

Pauanne toi vuonna 2019 suomalaiseen kansanmusiikkiin jotain ihan uutta. Musiikillisesti se yhdistää tarttuvat kansanlaulut ehtaan progeen, kansanmusiikkiviulun sointi ja poljento taas yhdisteltiin eri tavalla groovaaviin hammondiin ja rumpusettiin. Tähän vielä arkistonauhojen karjankutsujamummoja ja kiehtovia tarinoita menneisyydestä – kekseliästä ja komeaa.

Lue Pauanteesta enemmän tästä artikkelista.

Ilkka Mattila:

Pop. Stinako: Ikuisuus. Soliti

Ensimmäisellä soololevyllään Stina Koistinen osoittaa, miten vähistä ainesosista voi tehdä musiikkia, joka on toisesta päästä hauraan unenomaista ja toisesta verta tihkuvan raakaa, välillä jopa yhden kappaleen sisällä. Koistinen ei kikkaile, vaan soittaa pianoa ja laulaa lyhyitä tarinoita, joissa on vanhojen elokuvien tunnelmaa: pehmeän pinnan alla on piilossa jotain mustaa, painavaa ja teräväreunaista.

Lue Stina Koistisen levystä ja Koistisesta enemmän täältä.

Pop. Håkan Hellström: Illusioner. Warner

Vanhemmiten Håkan Hellström alkaa kuulostaa Ruotsin Tom Waitsilta, varsinkin tällä balladilevyllä, joka on sovitettu Göteborgin sinfoniaorkesterille. Rehevä sointi ja Hellströmin mutina ja ähinä sulautuvat yhteen ja tekevät tarinoista ja kielikuvista entistä karheampia ja kauniimpia. Nordhemsgatan leder rakt in i himlen -kappaleessa Göteborg on taianomainen paikka, jonka rinnalla jopa nuoren Bruce Springsteenin New York kuulostaa vain Espoon Isolta omenalta.

Veijo Murtomäki:

Klassinen. Risto-Matti Marin: Hidden Treasures. Alba.

Ilmari Hannikaisen pianosonaatti on valtava saavutus oloissamme, kypsä ja hallittu teos, jonka rakenne on vankka, melodiat tarttuvia, soinnunkäyttö kekseliästä ja karakterisointi rikasta. Risto-Matti Marin yltää poikkeuksellisen vivahteikkaalla, soinnikkaalla ja virtuoosisella soitollaan pianotaiteemme eturiviin.

Lue levyn arvio täältä.

Klassinen. Janne Oksanen: Toivo Kuula. Complete Piano Works. Alba.

Janne Oksanen soittaa Toivo Kuulan pianoteokset tarkasti ja selkeästi, seuraa säveltäjän ohjeita ja antaa näytteen monipuolisesta sointikulttuuristaan, joka ulottuu hauraista hiljaisista sävyistä syvään ja täyteläiseen sointiin. Vain 25-vuotias Oksanen tekee Kuulasta täysverisen klassikon harvinaisen lupaavalla debyyttilevyllään.

Lue levyn arvio täältä.

Juuso Määttänen:

Pop. Chisu: Momentum 123. Warner.

Tämän vuoden paras kotimainen albumi on hyvin lähellä täydellistä pop-kokonaisuutta. Chisu hyödyntää nykymusiikin ykkösilmiötä elektronisuutta täydellisesti ja kertoo kolmiosaisella kokonaisuudellaan niin hienon tarinan, että vastaavaan pystytään musiikissa aivan liian harvoin.

Lue levyn arvio täältä.

Pop. Ariana Grande: Thank U, Next. Republic.

Musiikillisilla ansioilla Ariana Granden uusin albumi häviää Lana Del Reyn Norman Fucking Rockwellille, mutta kun katson vuoden musiikinkuunteluani, Grande hallitsee listaa. Granden levy on paitsi upea kevyen popin albumi, myös loistava ajankuva 2010-luvun lopusta.

Oskari Onninen

Elektroninen. FKA twigs: Magdalene. Young Turks.

FKA twigsin toinen levy on symbolinen päätös vuosikymmenelle, jolloin jos ei tulevaisuudenusko niin ainakin tulevaisuus palasi pop-musiikkiin. Twigs ja hänen pitkä tuottajalistansa ovat ahtaneet kaikki kymmenen vuoden jännät soundit samalle levylle, joka on pohjimmiltaan kuitenkin perinteinen, brittiläinen taidepop-albumi.

Lue levyn arvio täältä.

r&b. IBE: Ibelius. Skorpioni.

Toisista levyistä kuulee, että ne ainakin löytävät yleisönsä, mutta ehkä myös kasvavat nopeasti klassikoiksi. Vielä tammikuussa Ibe oli altavastaaja, mutta muuten kehnon kotimaisen pop-vuoden päättyessä hän on esiintynyt Flow’n isossa teltassa ja saanut vakavasti otettavan kategorian Emma-ehdokkuuden. Se on täysin ansaittua: toistaiseksi kukaan Suomessa ei ole hälventänyt popin ja räpin ja nössöilyn ja uhoamisen rajoja albumimitassa yhtä onnistuneesti.

Lue levyn arvio täältä.

Eleonoora Riihinen:

FKA Twigs: Magdalene. Young Turks.

FKA twigsin kauan odotettu toinen pitkä albumi on vuoden tunteikkain poplevy. Se on rakkauden julmalla puolella, täynnä menetystä, vihaa ja haikeutta. Se kerää särkyneen itsetunnon palaset lattialta ja rakentaa uuden minän. Elektronisena säksättävä tausta luo kirkkaan laulun ympärille ilmavia tiloja ja kerroksia, jotka eivät kulu kovallakaan kuuntelulla.

Lana Del Rey: Norman Fucking Rockwell! Polydor.

Lana Del Reyn tuorein albumi on jälleen ihanaa melankolista americanaa mutta itsevarmalla twistillä. Rey on siirtynyt sad girl -estetiikasta kohti folk-vivahteista tarinankerrontaa. Albumin nostalginen sävy saa ikävöimään paikkoja, joissa ei ole koskaan käynyt ja aikaa, jota ei ole elänyt. Samalla se on amerikkalainen unelma vereen tahriutuneena.

Heikki Romppainen:



Folk rock. Liila Jokelin: Kaamos on huono esileikki. Helmi Levyt.

Liila Jokelinin soolodebyytillä viehättävän vanhahtava teatraalisuus soi freesillä tavalla. Risto Ylihärsilän tuotanto korostaa sanoitusten ja sävellysten dramatiikkaa hienosti.

Pop/rock. Litku Klemetti: Ding ding dong. Luova Records.

Litku Klemetin luovuus ei osoita ehtymisen merkkejä. Hänen kirpputoriunderground-rockinsa yhdistää popin, progen ja iskelmän kuin maailman luontevin huoltoasemakokoelma. Tarkkanäköiset tekstit kruunaavat kokonaisuuden.

Lue levyn arvio täältä.

Arttu Seppänen:

Pop. Lana Del Rey: Norman Fucking Rockwell! Polydor.

Vielä vuosikymmenen alussa Lana Del Reytä pilkattiin. Enää kukaan ei voi kyseenalaistaa hänen taitoaan lauluntekijänä, ja Norman Fucking Rockwell! -levyllä Del Reyn Yhdysvaltain lippuun kiedottu hahmo on terävämpi kuin koskaan aiemmin. Jokainen hänen laulamansa melankolinen tavu saa kuuntelijan näkemään tiskin päätyyn hajoavat shottilasit ja avoauton Sunset Boulevardilla.

Pop. Chisu: Momentum 123. Warner.

Vuoden paras kotimainen popalbumi on temaattisesti eheä, melodisesti rikas, tuotannollisesti kunnianhimoinen ja kokeellinen sekä sanoituksissaan suodattamaton. Myönnän katuvani, etten antanut arviossani levylle viittä tähteä. Lue arvio täältä.

Vesa Sirén:

Pop/rock. Litku Klemetti: Ding ding dong. Luova Records.

Musiikkitieteestä väitöskirjaa valmistelleen Sanna Klemetin Litku-sivupersoona on tehnyt kunnianhimoisimman levynsä. Levyn minäkertoja Hullu-Sanna kertoo maalle jääneen mielenterveysongelmaisen, mutta eroottisen elinvoimaisen naisen vaikeuksista ja voitoista. Tuntematon numero -yhtye yhdistää genret rockista iskelmään hienoisin progevaikutteiden entistä vastustamattomammin.

Klassinen. Kaija Saariaho: True Fire, Trans, Ciel d’hiver. RSO joht. Hannu Lintu. Ondine.

Kaija Saariaho valittiin taannoin BBC Music Magazinen säveltäjäkyselyssä maailman merkittävimmäksi eläväksi säveltäjäksi ja kaikkien aikojen listalla sijalle 17 Brahmsin ja Haydnin väliin. Radion sinfoniaorkesteri puolestaan on maailman kokenein Saariaho-orkesteri, kuten tämäkin Grammy- ja ICMA-palkintoehdokkuuksia saanut levy todistaa. Levyn huippuhetki Ciel d’hiver on vanhan Orion-sävellyksen (2002) toisen osan käytännöllinen orkesterisovitus, True Fire on konserttiesitys Gerald Finleyn laulamasta lähes puolen tunnin teoksesta ja vaatii meditoivaa luonteenlaatua kuulijalta. Trans on harppukonsertto, jossa solistin ja orkesterin osat liudentuvat toisiinsa saumattomasti.

Samuli Tiikkaja:

Klassinen. Einojuhani Rautavaara: Vigilia. Helsingin kamarikuoro, joht. Nils Schweckendiek. BIS.

Helsingin kamarikuoro on tätä ennen levyttänyt Rautavaaran kuoromonumentin Vigilian jo kertaalleen vuonna 1998, toimiessaan vielä Radion kamarikuorona. Kummallakin levytyksellä laulajien taito ja soinnin puhtaus ovat ihailtavia, mutta uudella levyllä sointi saa vielä enemmän tilaa äänitystilan antoisassa akustiikassa ja kuoronjohtaja Nils Schweckendiekin punnituissa tempovalinnoissa.

Rock. Flying Colors: Third Degree. Mascot Label Group.

Kolmannella levyllään Flying Colors jatkaa huikeaa nousukiitoaan progressiivisen rockin ja melodisemman rockin yhdistäjänä. Monimutkaisen progen ja suoraviivaisen rockin yhdistäminen ei ole helppo tehtävä, mutta asialla ovatkin alan parhaat voimat: virtuoosisoittajat Steve Morse, Neal Morse, Mike Portnoy ja Dave LaRue sekä laulaja-lauluntekijä Casey McPherson. Tuloksena on musiikkia, joka kutkuttaa sekä älyä että tunteita.

Harri Uusitorppa:

Jazz. Aki Rissanen Trio: Art In Motion. Edition.

Pianisti ja säveltäjä Aki Rissasen pitkäaikaisen jazztrion palaset ovat asettuneet jo paikoilleen, mutta sisäinen liike ei ole pysähtynyt – ei musiikin, eikä muusikkojen. Musiikillinen irtiotto jatkuukin nyt entistä enemmän kohti jotain omaleimaisen erottuvaa tyylien yhdistelmää. Eikä vain Pohjoismaissa, vaan koko Euroopassa.

Lue levyn arvio täältä.

Mikko Innanen Autonomus: I–XXX. Fiasko. Kolme levyä.

Musiikillisen maakuntauudistuksen parissa askarrellut saksofonisti Mikko Innanen ulottaa valinnanvapauden nyt uudella tavalla jazzin soittamiseen – graafisilla, jopa kantaaottavillla partituureillaan. Tuoreen kvartetin vapaamuotoisissa kappaleissa on silti kuuntelemista avittavia täkyjä, jopa tarttuvien melodisten teemojen poikasia.

Lue arvio täältä.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Katajanokan alta paljastui mysteerirakennelma: Vedessä on piilossa sata metriä holvikaarta, joka on kuin suoraan keskiajalta

    2. 2

      Haavisto-päätös on poliittisen järjestelmän voitto: Keskiöön nousi asia, joka kertoo Suomesta paljon

    3. 3

      Ihmiset ahdistuvat silloinkin, kun siinä ei ole järkeä, sanoo psykiatrian professori – Hän kertoo vastalääkkeen, joka auttaa, kun koronavirus tai terrori-iskut tunkeutuvat mieleen

      Tilaajille
    4. 4

      Lähes joka toinen kiinalainen on nyt karanteenissa: HS:n kuvakooste näyttää aavekaupungeiksi muuttuneet metropolit

      Tilaajille
    5. 5

      Kenenkään leikit eivät jää huomaamatta – Tällaista on lauttasaarelaisessa päiväkodissa, jossa osa ”erityisen ihanista” lapsista tarvitsee erityistä tukea

      Tilaajille
    6. Näytä lisää
    1. 1

      Osa ihmisistä kävelee ”istuma­kävelyä”, joka voi aiheuttaa kipuja niskassa asti – Fysio­terapeutti neuvoo kolme liikettä, joilla kävelystä tulee ryhdikästä ja sulavaa

      Tilaajille
    2. 2

      Lähes joka toinen kiinalainen on nyt karanteenissa: HS:n kuvakooste näyttää aavekaupungeiksi muuttuneet metropolit

      Tilaajille
    3. 3

      Mies kasasi pihalleen romua, jätettä ja jopa puolikkaita junanvaunuja – Kuvat näyttävät, miten ympäristöä turmeltiin vuosien ajan

    4. 4

      Kauniista kodista tuli elämää suurempi statusviesti, ja siksi moni sulkee ovensa vierailta – Tätä on kotihäpeä

      Tilaajille
    5. 5

      Kansallispuiston kokoinen riita: Espoo aikoo jyrätä 2 000 hehtaaria arvokasta metsää, tilalle pientaloja

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      HS vietti vuorokauden Helsingin maineikkaimmalla huolto­asemalla, ja kello 1.06 pöytään nukahti työntekijöille tuttu mies

      Tilaajille
    3. 3

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    4. 4

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    5. 5

      Kuinka paljon pidemmälle kansanedustajat voivat väkivallan ihannoinnissa vielä mennä?

    6. Näytä lisää