Kulttuuri    |   Kirja-arvostelu

George Eliotin suurteos Daniel Deronda suomennettiin vihdoin – liittää huikeasti romantiikan ja yhteiskuntakritiikin

1800-luvun Britannian aikuisin, vakavin ja vaikein naiskirjailija George Eliot arvosti juutalaista kulttuuria silloin, kun se oli harvinaista.

Romaani

George Eliot: Daniel Deronda. Suomennos, jälkisanat ja selitykset Alice Martin. WSOY. 928 s.

George Eliotin suurteos Daniel Deronda (1876) taitaa olla tärkein 1800-luvun englannin­kielinen romaani, jota ei ollut aikaisem­min suomen­nettu. Suomennos saapuukin sopivasti kirjailijan (oikealta nimeltään Mary Ann Evans) syntymän 200-vuotisjuhliin.

Tämä on tervetullutta siksikin, että viimeisin painos minkään Eliotin romaanin suomennoksesta näyttäisi olevan 1970-luvun alusta.

Yksi syy taukoon on uskoakseni se, että George Eliot on aikuisempi, vakavampi, arkisempi, vaikeampi, älyllisempi ja syvällisempi kirjailija kuin Charles Dickens, Jane Austen, Emily Brontë ja muut laajempaa suosiota nauttivat 1800-luvun kirjailijat.

Yli 900-sivuinen Daniel Deronda on huikea, välillä hengästyttäväkin yhdistelmä romantiikkaa ja yhteiskuntakriittisyyttä, aatehistoriaa ja satiirisuutta, optimismia ja pessimismiä.

Romaanin nimihenkilö Daniel Deronda, on hyvin koulutettu ja viehättävä nuorimies, joka etsii vielä elämälleen päämäärää tai kutsumusta. Hänessä on idealismia, empaattisuutta ja moraalista vakavuutta. Hänellä ei ole varmaa tietoa omista vanhemmistaan, mikä tekee hänen merkitysten etsimisestään hankalampaa.

Kirja vuorottelee kahden juonen välillä.

Toinen kertoo Gwendolen Harlethista, kauniista, sarkasmiin mieltyneestä ja miesten ihailemasta nuoresta naisesta. Hänen perheensä menettää äkisti omaisuutensa, ja Gwendolen joutuu vaikeiden ratkaisujen eteen. Gwendolen ja Daniel kohtaavat kirjan alussa, ja heidän välilleen muodostuu side.

Toinen juoni alkaa siitä, kun Daniel pelastaa hukkumiselta nuoren juutalaisnaisen Mirah Lapidothin. Daniel alkaa selvitellä masentuneen Mirahin taustoja ja huomaa pian viehättyvänsä juutalaisesta kulttuurista. Hän tapaa myös uskonnollisen visionäärin Mordecain, jonka ajatukset tekevät häneen suuren vaikutuksen.

Gwendolen-puoli tarinasta kertoo vallasta, rahasta, seurapiireistä, rooleista ja erityisesti vaikenemisen pakosta. Tarina on täynnä upeita psykologisia yksityiskohtia. Siinä on huikeaa satiiria ja lempeää ironiaa mutta samalla myös kylmäävyyttä ja traagisuutta.

Se kuvaa erityisen tarkasti naisille avoinna olevien mahdollisuuksien kapeutta. Eliot käsitteli teemaa muuallakin tuotannossaan, erityisesti suositussa romaanissaan Mylly joen rannalla (1860).

Juutalaispuoli kirjasta taas kertoo yhteisöstä, aatteista ja asioiden selville saamisen voimasta. Se on kirjan lämpimämpi puoli. Osiossa on romantiikkaa, optimismia ja utopistisuutta – kirjaan kriittisesti suhtautuvien mielestä liikaakin.

Vuonna 2002 romaanista tehtiin verevä brittiläinen minisarja, joka on nähty Suomen televisiossa useampaan otteeseen. Se sai molemmat puolet toimimaan.

Juonta arvokkaampaa ovat romaanin kertojan jatkuvasti esittämät pienet huomiot ihmisistä ja heidän tavoistaan. Tässä Gwendolen odottaa innolla Daniel Derondan tapaamista:

”Noustessaan pöydästä ja asettaessaan runsain koruin varustetut kätensä kaulan kahta puolta, kuten hänellä oli tapana, hän ei osannut kätkeä sitä odotuksen riemua, joka usein tekee nykyhetken tavallista helpommaksi kestää; aivan kuten miehestä, joka on lähdössä ulos, on helpompi olla herttainen perheelleen, kun lähtöön on enää varttitunti.”

Vertaus riittäisi monelle kirjailijalle, mutta Eliot jatkaa:

”Ei ole mahdotonta, että terrieri, jonka hauskanpitoa asia koskisi, tunnistaisi tuon herttaisuuden ja tietäisi, mitä se tarkoittaa – tietäisi, miksi isäntä seisoo tietyllä tavalla, juttelee vilkkaasti ja katselee jopa erityinen kiilto silmissään, niin että heti, kun tämä tekee eleenkin kohti ovea, terrieri kipittää sinne ehtiäkseen varmasti mukaan.”

Tällaisia pieniä psykologisia jaksoja kirja on täynnä, ja ne sulostuttavat ja älyllistävät romaanin kerrontaa. Toki edelliset virkkeet ovat myös pitkiä ja eleganttiudestaan huolimatta hieman kiemuraisia. Niinpä Daniel Deronda on välillä hidasta luettavaa ja epäilemättä senkin takia vähemmän luettu ja rakastettu kuin 1800-luvun kirjallisuuden kuuluisammat klassikot.

Daniel Derondan (ja George Eliotin) kiinnostus ja arvostus juutalaisuutta kohtaan oli tuon ajan Englannissa erittäin harvinaista. Daniel Deronda saattaa olla ensimmäinen merkittävä romaani, jossa ihaillaan juutalaista kulttuuria.

Juutalaisteeman kautta teos on myös ideoiden ja aatteiden romaani. George Eliot olikin aikansa älykkökirjailija. Hän käänsi englanniksi Spinozaa, toimitti edistyksellistä Westminster Review -lehteä ja kirjoitti yhteiskuntakriittisiä tekstejä. Hän myös tunsi hyvin oman aikansa brittiläistä älymystöä.

1800-luvun suurten romaani­kirjailijoiden joukossa Eliot oli ehdottomasti sivisty­neimpiä ja lukeneimpia. Kirjallisuuden­tutkija Avrom Fleishmanin mukaan aikalaisista ainoastaan Fjodor Dostojevskiä voi verrata Eliotiin intellektuellin ja kirjailijan roolien yhdistämisessä. Tässäkin Eliot on lähempänä 1900-lukua kuin omaa aikaansa.

Daniel Deronda on täynnä pieniä kulttuuriviittauksia, joita onneksi selitetään teoksen lopun kommentaariosiossa. Erityinen kiitos tuleekin antaa teoksen suomentaja Alice Martinin kirjoittamille sivistyneille jälkisanoille ja antoisalle selitys­osastolle, jollaisia klassikkosuomennoksissa tulisi olla huomattavasti useammin.

Virginia Woolfin usein siteeratun kommentin mukaan – sitä siteerataan myös suomennoksen jälkisanoissa – Middlemarch (1871–1872), George Eliotin merkittävimpänä pidetty teos, on ”yksi harvoista englantilaisista romaaneista, jotka on kirjoitettu aikuisille”.

Uskon Woolfin ajatelleen ainakin Middlemarchin ymmärrystä elämän monimutkaisuudesta ja surumielisyydestä. Daniel Derondassa on, joskin vähemmän, samaa henkeä.

Pureva lausunto esitettiin vuonna 1919, jonka jälkeen aikuisille kirjoitettua englantilaista romaanikirjallisuutta on tietysti julkaistu valtavasti lisää. Tässä on taas yksi niistä asioista, joissa Eliot oli aikaansa edellä.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kuka?

George Eliot


 Englantilainen kirjailija ja toimittaja (1819–1880). Kirjoitti viktoriaanisella aikakaudella.

 Oikealta nimeltään Mary Ann Evans. Käytti salanimeä muun muassa naiskirjailijoihin kohdistuneiden ennakkoluulojen vuoksi.

 Kirjoitti seitsemän romaania. Usein ne edustavat realismia, sijoittuvat maaseudulle ja ovat psykologisesti ja yhteiskunnallisesti tarkkanäköisiä. Kertoja esittää kommentteja henkilöistä ja maailmanmenosta ylipäänsä.

 Pääteoksena pidetään nykyään Middlemarchia (1871–1872), joka on kaksiosainen panoraama maaseutukaupungin ihmisistä. Pohtii esimerkiksi, miksi maailman muuttaminen on niin vaikeaa. Middlemarch menestyy toistuvasti erilaisilla parhaiden ja tärkeiden romaanien listoilla. Omana aikanaan Daniel Deronda oli arvostetumpi.

 Eliot ei ole samalla tavalla fanitettu kuin esimerkiksi kolme häntä edeltänyttä 1800-luvun Britannian kirjailijaa, Jane Austen, Emily Brontë ja Charles Dickens, eikä hänen kirjoistaan tehdä yhtä usein tv-sarjoja eikä elokuvia.

 Suurin osa romaaneista suomennettu: Rehdin miehen rakkaus (Adam Bede, 1859, suom. 1946), Mylly joen rannalla (The Mill on the Floss, 1860, suom. 1944), Kankuri ja hänen aarteensa (Silas Marner, 1861, suom. 1869 ja 1925), Middlemarch (Middlemarch, 1871–72, suom. 1961), Daniel Deronda (Daniel Deronda, 1876 suom. 2019). Suomentamatta: Romola (1863) ja Felix Holt, the Radical (1866).

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Puiden takana on varjeltu salaisuus: Espoossa on Lego-taloilta näyttävä asuinalue, jonka vain paikalliset tietävät ja pitävät sitä ihmeenä

    2. 2

      37-vuotias Reetta Ek alkoi tuntea iltaisin olonsa oudoksi – Kun lääkäri kertoi syyn, Ek tunsi syöksyvänsä kohti vanhuutta

      Tilaajille
    3. 3

      Koronavirus voi Suomessakin sulkea kouluja ja päiväkoteja – tartuntatautilaki tarjoaa viranomaisille järeät keinot

    4. 4

      Työikäinen nainen sai tartunnan Milanosta, kaksi altistunutta pysyttelee kotonaan – Tämä Helsingin korona­virus­tapauksesta tiedetään

    5. 5

      Juha alkoi seurustella unelmiensa naisen kanssa, ja neljän päivän päästä hän kosi – Asiantuntijat kertovat, miksi osa ihmisistä rakastuu salamannopeasti

      Tilaajille
    6. Näytä lisää
    1. 1

      Influenssaan kuolee Suomessakin joka vuosi satoja ihmisiä – Onko koronavirus influenssaa tappavampi?

    2. 2

      Jari Sillanpään syytteestä uutta tietoa: Tilasi hierojan kotiinsa ja harrasti tämän kanssa seksiä, paikalla ollut lapsi otti kuvia tilanteesta

    3. 3

      Työikäinen nainen sai tartunnan Milanosta, kaksi altistunutta pysyttelee kotonaan – Tämä Helsingin korona­virus­tapauksesta tiedetään

    4. 4

      Koronaviruksen hillitsemiseksi on olemassa yli­voimainen keino, joka on jokaisen ulottuvilla – Kokeile, läpäisetkö käsi­hygienian testin

    5. 5

      Tämä oli mahdollista vielä 1974: Liikemiehet katsoivat strippareita ja nielivät sinisiä enkeleitä – Kuvat näyttävät yöelämän keskuksen, jonne vaellettiin kaukaa

    6. Näytä lisää
    1. 1

      ”Elämäni hirveimpiä kokemuksia” – Katariina Souri kertoo HS:lle, mitä hänelle tapahtui miljonääri Peter Nygårdin huvilalla

    2. 2

      Helsingin keskustassa sijaitsevan ruokakaupan paistopisteelle ilmestyy siististi pukeutunut rouva, sitten tapahtuu jotain inhottavaa – HS valvoi paistopisteiden hygieniaa

    3. 3

      Tampereen keskustassa on kommuuni, jossa tyhjät pullot jaetaan painimalla

      Tilaajille
    4. 4

      Koronaviruksen hillitsemiseksi on olemassa yli­voimainen keino, joka on jokaisen ulottuvilla – Kokeile, läpäisetkö käsi­hygienian testin

    5. 5

      ”Ovi avattiin, ja esiin työntyi pistin” – Toimittaja Jussi Konttisen isä joutui kuusi­vuotiaana venäläisten vanki­leirille, jolta moni lapsi ei selvinnyt

      Tilaajille
    6. Näytä lisää