Berndt Arell on ruskettunut, koska hän tuli juuri Kanarialta. Hän luovii Tukholman Fotografiskan näköalaravintolan penkkiin hyväntuulisena. Kahvi on laseissa, kuten Tukholmassa usein.
Siinä hän on: suomenruotsalainen Ruotsin valloittanut museojohtaja, kolmen lapsen isä, entinen kotiväkivallan uhri, ruotsalaisen miehen aviopuoliso, aktiivinen ortodoksi ja kohta myös kuusikymppinen.