Kulttuuri

Valokuvaaja Timo Kirves sai aivoinfarktin ja vapautui kuolemanpelostaan: ”Elämä alkaa 80-vuotiaana”

Timo Kirves on kuudenkymmenen vuoden uransa aikana kuvannut ihmisiä ympäri maailmaa. Yhden merkittävimmistä kuvistaan hän otti kuitenkin Inarissa.

On jännittävä ajatella kuinka monta kertaa valokuvaaja Timo Kirveksen kädet ovat kohottaneet kameraa kuvaa varten.

Kirves on kuvannut noin kuudenkymmenen vuoden ajan, mikä tarkoittaa yli 20  000 päivää. Joukossa on varmasti paljon kuvattomiakin päiviä, mutta sitten toisaalta on niitä jolloin kamera on noussut hänen silmälleen useampikin sata kertaa.

Jos hän on jokaisena päivänä toistanut liikkeen keskimäärin kymmenestikin, hän on tehnyt sen elämänsä aikana 200 000 kertaa.

Nyt kuvia on julkaistu Timo Kirves: Arjen valo -kirjassa runsas sata kappaletta.

Kirves istuu kahvila Strindbergin pöydässä hieman kumarassa. Hän myöntää, että 80 vuotta tuntuu kehossa. Selkä on kipeä, ja reuma on koukistanut kuvaajan sormia lievästi, mutta tärkein eli etusormi toimii vielä. Sillä painetaan laukaisinta.

Kuuteenkymmeneen vuoteen mahtuu paljon kuvia, ja jokaisen kuvausmatkaan liittyy jokin tarina. Esimerkiksi vuonna 1966 Kirves oli kuvaamassa muotijuttua arvostettuun suomalaislehteen, ja matka suuntautui Egyptiin asti.

Mukana ollut naistoimittaja kuitenkin katosi ensimmäisenä iltana. Tilanne oli ikävä, sillä matka oli maksanut reippaasti, ja paikalle saapui pian mallikin kuvauksia varten.

Muutaman päivän odoteltuaan kuvaaja ja malli päättivät ryhtyä töihin omin päin.

”Kuvattiin kaduilla ja basaareissa”, Kirves kertoo.

Kuvaukset sujuivat hyvin ilman toimittajaa, joka saapui paikalle puolitoista päivää ennen lähtöä räjähtäneen näköisenä ja umpihumalassa.

”Hän sai siinä sitten raivokohtauksen, ja tivasi, että miksi olimme tehneet jutun ilman häntä.”

Toimittaja hiljeni, kun Kirves tähdensi, että paluu ilman kuvia olisi tuskin tehnyt hyvää kenenkään urakehitykselle. Myöhemmin selvisi, että toimittajan syy oli inhimillinen: Tämä oli rakastunut kohtaamaansa egyptiläiseen hävittäjälentäjään ja lempi oli voittanut työmoraalin.

1960-luvun lopulla Kirves teki töitä kuvaajaosuuskunta Finnsevenissä, kunnes rahantarve ajoi hänet töihin mainostoimistoon. Kahdeksan vuoden aikana hän kuvasi muun muassa Nokian Hai-saappaiden kuulut mainoskuvat, mutta vähitellen työt mainostoimistossa alkoivat tökkiä kuvaajaa.

Kirves piti kuvia keinotekoisina, ja osin valheellisinakin.

”Suurin riita tuli siitä, kun piti tehdä metsurikuva jollekin metsäyhtiölle”, hän muistelee. ”AD oli sitten laittanut siihen metsurin sarkatakissa ja kippurakärkisaappaissa. Lankoni oli metsuri, ja tiesin, etteivät he enää käytä sellaisia vaatteita. Kieltäydyin sitten joistakin työtehtävistä, ja sain potkut yhteistyökyvyttömyyden takia.”

Potkujen jälkeen Kirves suuntautui yhä enemmän kuvajournalismin pariin. Hän haki töitä Suomen Kuvalehdestä, ja hänet päätettiin laittaa reportaasimatkalle todistamaan kykynsä.

Matka suuntautui Inariin. Kullankaivajien keskuudessa oli tuolloin suruaika, sillä eräs heistä, Pellervo Kankainen oli ollut kokemassa verkkoja Muttusjärvellä ja pudonnut hyiseen veteen. Hän oli hyvänä uimarina päässyt rantaan asti, mutta ei ollut kyennyt nousemaan jäistä pengertä pitkin kuivalle maalle, ja hukkui.

Toinen kuolemantapaus osoittautui Kirveksen uran kannalta merkitykselliseksi. Hän otti kuvan Jaakko Isolan hautajaisista.

”Voi sanoa, että sain työpaikan tuolla kuvalla”, hän sanoo.

Toveriaan hautaan kuljettava kullankaivajasaattue oli toki vaikuttava näky, muttei aiheuttanut kuvaajan mielessä sen suurempia mullistuksia.

”Tuohon aikaan suhteeni kuolemaan oli hyvin etäinen. Ei sen ikäinen vielä kuolemaa ajattele.”

Aikaa myöten kuvien aiheiksi vakiintuivat juuri ihmiset, ja usein muusikot. Kuvaamisen ohella musiikki kuuluu Sibeliuksen tyttärentyttärenpojan suuriin rakkauksiin, ja hän on ystävystynyt kuvaamiensa artistien kanssa.

Parhaissa tapauksissa intohimot ovatkin ovat yhdistyneet. J. Karjalaista hän kuvannut jo 30 vuoden ajan niin lehtiin kuin levynkansiinkin.

”Jollain tavoin meidän päämme toimivat yhteen. Jukalla on tosi vahva visuaalinen näkemys, ja häntä on helppo ymmärtää.”

Kirjassa on myös poikkeuksellinen kuva Pepe Willbergistä tyttärensä kanssa. Siinä introvertti laulaja on poikkeuksellisen vapautuneen oloinen.

Nykyisin Kirves soittaa pianohaitaria ja viulua Tore Johanssonin kanssa Tore ja Timppa -duossa, joka on tuttu näky ulkosaariston juhlissa ja laituritansseissa.

Hän myöntää harkinneensa soittamista aikoinaan ammatikseenkin.

”Päädyin sitten kuitenkin valokuvaukseen. Ja nyt täytyy sanoa, että tein oikean valinnan.”

Yksi merkittävimmistä käännekohdista elämään tuli vuonna 2007, kun Kirves oli opettamassa kuvankäsittelyä työpajassa Taideteollisessa korkeakoulussa. Tuolloin hän tunsi huomasi sormien temppuilevan.

Kannettava tietokone putosi lattialle, ja paikalle tullut opiskelija soitti taksin.

Sairaalassa selvisi, että kysessä oli aivoinfarkti, ja Kirves kiidätettiin teho-osastolle.

”Katselin siinä sitten kun kaikki hääräsivät letkuineen ympärillä. Silti minulla ei ollut hetkeäkään sellaista oloa, että tämä oli sitten tässä. Kaiken aikaa luotin siihen, että selviän.”

Sairaalassa viettämiensä viikkojen aikana Kirves joutui kuitenkin kohtaamaan karut tosiasiat. Tupakkaa oli elämän aikana oli kulunut mielettömiä määriä.

Kirjassa veljenpoika Antti Kirves kertoo kuinka he lapsena katselivat ”Timpantupakaksi” kutsumaansa performanssia. Siinä Kirveksen punainen Marlboro paloi etu- ja keskisormen välissä, kunnes jäljellä oli vain filtteri ja kaareutuva tuhkatorni.

Lopulta setä karisti tuhkan juuri ennen tornin vääjäämätöntä sortumista.

”Sairaalassa hoitaja poimi taskusta askin ja totesi, että kun sinä lopetat tämän, niin me hoidetaan loput”, Kirves sanoo. ”Siihen se tupakointi sitten loppui.”

”Paras seuraus aivoinfarktista oli silti se, että minulta hävisi kuolemanpelko kokonaan. Ilmeisesti se poistuu, kun sitä käy tarpeeksi lähellä.”

Nyt kuvaaja nauttii elämästään intohimoisesti. Vuosikymmenien aikana hän on tehnyt töitä tehnyt töitä muun muassa Helsingin Sanomille, Ilta-Sanomille, Hufvudstadsbladetille ja monelle muulle lehdelle. Kuvaamisen riemu ei ole vieläkään hiipunut.

Ja nyt silmätkin ovat entistä tarkemmassa terässä. Ne leikattiin viime talvena, ja muutos oli vuosien sumeuden jälkeen melkoinen.

”Kun ensimmäisen kerran sain laput pois silmien päältä, ulkona paistoi aurinko, ja oli kuin olisin nähnyt maailman ensimmäisen kerran täysissä väreissä”, hän kuvailee.

Ehkä jokin tulevista kuvausmatkoista suuntautuu jälleen tropiikkiin. Siellä valo on kaikkein mielenkiintoisin.

”Se tulee ihan eri suunnasta kuin täällä ja sitä on niin helvetisti. Kuvaamisen kannalta se ei ole aina mitenkään helppoa, mutta alan vähitellen hanskata sen”, Kirves sanoo.

Valo kimmeltää lusikassa kahvilanpöydässä. Monta kuvaa on vielä ottamatta.

”Luin tässä jostain paikallislehdestä 104-vuotiaan naisen haastattelun. Lopuksi nuori toimittaja kysyi, että miltä tuntuu olla 104-vuotias, ja se mimmi vastasi, että hyvältä: elämä alkaa sadasta.”

”Silloin päätin, että mun elämäni alkaa nyt kahdeksankymppisenä.”

Oikaisu 12.1. kello 16.40: Toisin kuin jutussa aiemmin luki, valokuvan hautajaiset Inarissa eivät olleet Pellervo Kankaisen vaan Jaakko Isolan. Oikaisu 20.1 kello 10.15: Jutussa oli laskettu 60 vuoden aikana otetut kuvamäärät väärin. Niitä on kertynyt arviolta 200 000 kappaletta, ei miljoona kuten jutussa luki. 60 vuodessa on noin 22 000 päivää.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Tämä oli mahdollista vielä 1974: Liikemiehet katsoivat strippareita ja nielivät sinisiä enkeleitä – Kuvat näyttävät yöelämän keskuksen, jonne vaellettiin kaukaa

    2. 2

      Työikäinen nainen sai tartunnan Milanosta, kaksi altistunutta pysyttelee kotonaan – Tämä Helsingin korona­virus­tapauksesta tiedetään

    3. 3

      Influenssaan kuolee Suomessakin joka vuosi satoja ihmisiä – Onko koronavirus influenssaa tappavampi?

    4. 4

      ”Mutta entäs kommunismi?” nyt kysytään – tämän viikon fasismikuohuissa moni yritti muistuttaa kommunismin kauheuksista, syntyi hulvaton meemi

    5. 5

      Lääkärit avautuvat rajusti Apotti-järjestelmästä, kokemuksista raportoinut Twitter-tili suljettiin – HS kerää kommentteja Husin tietojärjestelmästä

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Influenssaan kuolee Suomessakin joka vuosi satoja ihmisiä – Onko koronavirus influenssaa tappavampi?

    2. 2

      Jari Sillanpään syytteestä uutta tietoa: Tilasi hierojan kotiinsa ja harrasti tämän kanssa seksiä, paikalla ollut lapsi otti kuvia tilanteesta

    3. 3

      Koronaviruksen hillitsemiseksi on olemassa yli­voimainen keino, joka on jokaisen ulottuvilla – Kokeile, läpäisetkö käsi­hygienian testin

    4. 4

      Työikäinen nainen sai tartunnan Milanosta, kaksi altistunutta pysyttelee kotonaan – Tämä Helsingin korona­virus­tapauksesta tiedetään

    5. 5

      Tämä oli mahdollista vielä 1974: Liikemiehet katsoivat strippareita ja nielivät sinisiä enkeleitä – Kuvat näyttävät yöelämän keskuksen, jonne vaellettiin kaukaa

    6. Näytä lisää
    1. 1

      ”Elämäni hirveimpiä kokemuksia” – Katariina Souri kertoo HS:lle, mitä hänelle tapahtui miljonääri Peter Nygårdin huvilalla

    2. 2

      Helsingin keskustassa sijaitsevan ruokakaupan paistopisteelle ilmestyy siististi pukeutunut rouva, sitten tapahtuu jotain inhottavaa – HS valvoi paistopisteiden hygieniaa

    3. 3

      Tampereen keskustassa on kommuuni, jossa tyhjät pullot jaetaan painimalla

      Tilaajille
    4. 4

      Lähes joka toinen kiinalainen on nyt karanteenissa: HS:n kuvakooste näyttää aavekaupungeiksi muuttuneet metropolit

      Tilaajille
    5. 5

      Koronaviruksen hillitsemiseksi on olemassa yli­voimainen keino, joka on jokaisen ulottuvilla – Kokeile, läpäisetkö käsi­hygienian testin

    6. Näytä lisää