Teatteri Takomon ensi-illassa juostaan kuntosalilla kohti rakkautta, seksiä ja kuolemaa - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri

Teatteri Takomon ensi-illassa juostaan kuntosalilla kohti rakkautta, seksiä ja kuolemaa

Teatteri Takomon ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun yhteistyöensi-ilta Liikunnan ilot aloittaa teatterivuoden kuntosalilla. Käsikirjoittaja Ella Kähärä sanoo, että teos on autofiktiivinen. ”Olen viettänyt jonkin verran aikaa kuntosalilla viime vuosina. Tutkin millainen paikka sali oikein on ja mitä siellä voi tehdä”, Kähärä kertoo.

Rauta nousee. Milla Kuikka ja Joel Hirvonen Takomon Liikunnan iloissa.

Rauta nousee. Milla Kuikka ja Joel Hirvonen Takomon Liikunnan iloissa. Kuva: Mitro Härkönen

Julkaistu: 16.1. 2:00, Päivitetty 16.1. 14:08

Teatteri Takomon ensi-iltaesitys vie katsojat varsin yllättävään, mutta samalla hyvin ajalle ominaiseen paikkaan. Samaan, jonne moni suuntaa ainakin näin vuoden alussa ihan oikeastikin – kuntosalille.

Torstaina tammikuun 16. päivä ensi-iltansa saava Liikunnan ilot on esitys ”kuntosaliharjoittelusta, rakkaudesta ja ruumiista”.

Näyttämölle rakennetulla kuntosalilla tapahtuva näytelmä on Ella Kähärän taiteellinen opinnäytetyö Teatterikorkeakoulun dramaturgian ja näytelmänkirjoittamisen koulutusohjelmaan.

Ella Kähärä

Ella Kähärä Kuva: Janna Räsänen

Sen ohjaa Joel Härkönen. Esityksen aikana näyttelijät harjoittelevat lavalla oikeilla kuntosalilaitteilla, juoksevat juoksumatolla, nostelevat painoja ja hakkaavat nyrkkeilysäkkiä.

Joel Härkönen

Joel Härkönen Kuva: Veera Seppälä

Jos taide on elämän peili, on se peili heijastanut yllättävän harvoin nykyihmisen ruumiintemppelin rakennustyömaata. Lähinnä tulevat mieleen Jussi Parviaisen näytelmät Jumalan rakastaja (1984) ja Valtakunta (1985), joissa päähenkilö Juska Paarma bodasi itsestään Michelangelon Daavidin kuvaa.

Liikunnasta ja urheilusta on toki kirjoitettu teatteriin paljonkin, usein kuitenkin huippu-urheilijan näkökulmasta.

Esimerkiksi viime kevään hitti oli Helsingin kaupunginteatterin Tahto, Aina Bergrothin näytelmä hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisesta. Täysin liikuntapaikassa tapahtuva esitys oli Otso Kauton uimahalliin sijoittuva ja kilpauimareista kertova Kipukynnys (Kansallisteatteri 2007)

Miksi siis esitys juuri kuntosalista?

Kähärän, 28, lähtökohta on autofiktiivinen. Oma kuntosaliharjoittelu toimi tekstin inspiraationa.

”Olen viettänyt jonkin verran aikaa kuntosalilla viime vuosina ja iloinnut kehittymisestäni. Toisaalta sali ei välttämättä ole ihan se omin paikkani ja suhtaudun siihen tietyllä uteliaisuudella. Se uteliaisuus on näytelmässäkin olemassa. Tutkin millainen paikka sali oikein on ja mitä siellä voi tehdä”, Kähärä kertoo.

Hänestä oli mielenkiintoista sijoittaa kurinalaiseen, tavoitteelliseen ja tarkkarajaiseen ympäristöön asioita, jotka eivät ole kovin tarkkarajaisia, kuten rakkaus, seksi ja kuolema.

”Nähdä keho salilla pelkän objektin sijasta myös tuntevana ja oikukkaana subjektina”, Kähärä sanoo.

Esityksen tekotapa oli hyvin kollektiivinen ja työryhmälähtöinen. Näyttämöllä ovat kaikki tekijät lavastajasta ja puvustajasta ohjaajaan.

Vain itse kirjailija Kähärä ei lavalle kapua. Hän toimii päällekkäin esityksen harjoitusten kanssa Akse Petterssonin ohjausassistenttina Jeppe Niilonpojassa, jonka ensi-ilta on Tampereen Työväen Teatterissa 25. tammikuuta.

Ajankuvana kuntosali on paikka, jossa suoritetaan yksin äärimmäistä individualismin riittiä ja kilpajuoksua kuolemaa vastaan. ”Tuntuu, että meidän sukupolvellamme kaikilla on, tai pitäisi olla, jokin suhde kuntosaliin”, ohjaaja Joel Härkönen, 28, sanoo.

”Epävarmassa ajassa on ajatus siitä, että jos pitää huolta omasta kehostaan, niin ainakin se on jotain pysyvää, johon voi luottaa.”

Tunne on ohjaajaopiskelija Härköselle itsellekin tuttu.

Ohjaajan opinnot Teatterikorkeakoulussa 2015 aloittanut Härkönen on viimeksi toiminut isänsä, Paavo Westerbergin, ohjausassistenttina Kansallisteatterin Kolmessa sisaressa (2019) sekä Turun kaupunginteatterin Hamletissa (2019).

Selkeä iso näyttämöllinen konsepti, kuten Liikunnan iloissa kuntosali, tuntuu Härkösestä ohjaajana omimmalta.

”Perinteinen ajatus tekstilähtöisestä, esittävästä teatterista ja realismin kanssa pyöriminen on minulle vierasta. Olen ollut hyvin kiinnostunut näistä Ellan teksteistä. Muut tekstit eivät oikein minua juuri tällä hetkellä innosta”, kertoo Härkönen.

Hän on aiemmin Teakissa ohjannut jo kaksi Kähärän tekstiä.

Erityisen herkullinen on hänestä ristivalotus, jonka saa aikaan kuntosalin, ”maailman epäkollektiivisimman paikan”, tuominen perusytimeltään kollektiiviseen teatteriin.

”Kuntosalilla on sosiaalinen koodi, ettei muita saa missään nimessä katsoa. Teatterissa taas saa katsoa luvan kanssa toista ihmistä”, Härkönen pohtii.

”Teatterissahan voi oikeastaan käsitellä vain yhtä aihetta: sitä kuinka lähellä tai kaukana ihminen on toista ihmistä.”

Teatteri Takomo, ensi-ilta 16.1.

Seuraa uutisia tästä aiheesta