Kulttuuri    |   Elokuva-arvostelu

Helene Schjerfbeckin elämäkertaelokuva on niin vakava, että se on jo puiseva

Antti J. Jokisen ohjaama Helene on vakava ja juhlallinen muotokuva, ei vetävää elokuvaa.

Draama

Helene. Ohjaus Antti J. Jokinen. Pääosissa Laura Birn, Johannes Holopainen, Pirkko Saisio, Krista Kosonen. 122 min. K7. ★★

Ei epäilystäkään, etteikö taidemaalari Helene Schjerfbeck (1862–1946) ansaitsisi omaa elämäkertaelokuvaansa. Naispuolisista taiteilijasuuruuksista ei ole Suomessa liikaa elokuvia tehty, miehistä kyllä.

Helene-elokuva on juuri sellainen kuin suomalaiset historialliset epookit ja taiteilijamuotokuvat tuppaavat olemaan. Se on läpeensä vakava ja asiallinen, arvokkuutta tavoitteleva.

Katsojalle se näyttäytyy, ikävä kyllä, jähmeytenä ja puisevuutena.

Ohjaaja Antti J. Jokinen on käsikirjoittanut Helenen yhdessä Marko Leinon kanssa. Elokuva perustuu osittain Rakel Liehun vuonna 2003 julkaistuun fiktioromaaniin, jossa Schjerfbeckin elämästä kerrotaan tämän kuvitellun monologin kautta.

Helene alkaa 1910-luvun puolenvälin paikkeilta, kun Schjerfbeck (Laura Birn) asuu Hyvinkäällä vanhasta äidistään Olgasta (Pirkko Saisio) huolehtien.

Viisikymppinen Schjerfbeck uskoo uransa olevan jo ohi, kunnes vieraaksi saapuu taidekauppias Gösta Stenman (Jarkko Lahti), joka tarjoutuu ostamaan Schjerfbeckin teoksia. Stenmanin mukana Schjerfbeckiä saapuu tapaamaan myös metsänhoitaja ja taideharrastaja Einar Reuter (Johannes Holopainen).

Reuter ihailee Schjerfbeckin taidetta ja haaveilee itsekin taidemaalarin urasta. Schjerfbeck lämpenee nuoren miehen innokkuudelle. Hän opettaa Reuteria maalaamaan ja heidän välilleen kehittyy läheinen ystävyys.

Stenmanin kautta Schjerfbeckin teokset alkavat saada uutta huomiota ja arvostusta. Taiteilijalle aletaan puuhata uutta yksityisnäyttelyä Helsinkiin vuosien tauon jälkeen. Uran uutta nostetta varjostavat Schjerfbeckin henkilökohtaisen elämän vaikeudet, päällimmäisenä mutkistuva suhde Reuteriin.

On hyvä ratkaisu, että Jokisen elokuva kuvaa vain yhtä tarkkaan rajattua ajanjaksoa Schjerfbeckin elämässä. Sellaiset elämäkertaelokuvat, jotka pyrkivät seuraamaan päähenkilöään lapsuudesta kuolinvuoteelle ja puristamaan kaiken pariin tuntiin, toimivat usein heikosti.

Jos Schjerfbeckin vaiheista ei etukäteen tiedä mitään, voi elokuva olla aluksi hankalaakin seurattavaa. Se ei esimerkiksi valota taiteilijan aiempaa elämää takautumilla tai vastaavilla filmaattisilla keinoilla. Itse pidin siitäkin, ettei liikoja selitellä.

Eri teemoja, kuten naisten heikkoa asemaa viime vuosisadan alun yhteiskunnassa, tuodaan siellä täällä esille luontevasti ja liikoja alleviivaamatta.

Taustatutkimus on tehty huolella. Kaikella elokuvassa tapahtuvalla on pohjansa todellisuudessa. Ei ainakaan voi väittää, että elokuvaan olisi lisätty liikaa sepitettyjä draamaelementtejä, mistä itsekin elämäkertafilmejä usein kritisoin.

Helenen tapauksessa ongelma on vain siinä, ettei draamaa löydy oikein mistään. Keskiöön valittu Schjerfbeckin ja Reuterin yksipuolinen rakkaus on lopulta ohkainen aihe elokuvalle, niin paljon kuin se Schjerfbeckille aiheuttaakin sydänsuruja.

Elokuvassa myös maalataan paljon, mutta taiteilijan sisäinen tuska ei kuitenkaan välity katsojalle. Sellaiseen elokuvantekijällä olisi kyllä keinoja, joita muista taidemuodoista ei löydy. Nyt niitä ei käytetä. Kaikki on ulkokultaista ja etäistä.

Sitä korostaa, että vuorosanatkin esitetään aina jäykällä kirjakielellä. Näyttelijöiden ilmaisua se lähinnä rajoittaa. Kaikki tekevät silti rooleissaan niin hyvää työtä kuin mahdollista. Birn on taitava fyysisesti hauraana mutta henkisesti vahvana Schjerfbeckinä, samoin Holopainen Reuterina ja Saisio Olga-äitinä. Parhaasta suorituksesta vastaa Krista Kosonen Schjerfbeckin vanhan ystävän Helena Westermarckin eli ”Westerin” pienehkössä osassa.

Teknisesti elokuva on tietysti alusta loppuun laatutyötä. Jokisen ja kuvaaja Rauno Ronkaisen valkokankaalle luomat kuvat ovat harkitun kauniita kuin maalaukset, mikä onkin elokuvan aiheen huomioon ottaen sopivaa.

Helene päättyy nykypäivän Ateneumiin ja kollaasiin Schjerfbeckin teoksista. Antaa hänen taiteensa puhua puolestaan, Jokinen tuntuu sanovan. Helenen pitäisi kuitenkin olla elokuva – tällaisenaan se jää vain juhlalliseksi muotokuvaksi.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Katajanokan alta paljastui erikoinen rakennelma: Vedessä on piilossa sata metriä holvi­kaarta, joka on kuin suoraan keski­ajalta

    2. 2

      Demokraattien viimeöinen vaali­väittely oli brutaalia katsottavaa

    3. 3

      Saksan ampumisissa on kuollut ainakin 11 ihmistä, kuollut epäilty on lehtitietojen mukaan tunnistettu – Jätti äärioikeistolaisen viestin ja levitti salaliittoteorioita

    4. 4

      Millaista on päiväkodissa, jossa aikuisilla on aikaa ja lapset ovat ”keskivertoa ihanampia”? HS vietti päivän Majavien seurassa Lauttasaaressa

      Tilaajille
    5. 5

      Ihmiset ahdistuvat turhista asioista, sanoo professori Jyrki Korkeila – Asiantuntija kertoo, mitä on ”lillukanvarsiahdistus”

      Tilaajille
    6. Näytä lisää
    1. 1

      Katajanokan alta paljastui erikoinen rakennelma: Vedessä on piilossa sata metriä holvi­kaarta, joka on kuin suoraan keski­ajalta

    2. 2

      Osa ihmisistä kävelee ”istuma­kävelyä”, joka voi aiheuttaa kipuja niskassa asti – Fysio­terapeutti neuvoo kolme liikettä, joilla kävelystä tulee ryhdikästä ja sulavaa

      Tilaajille
    3. 3

      Millaista on päiväkodissa, jossa aikuisilla on aikaa ja lapset ovat ”keskivertoa ihanampia”? HS vietti päivän Majavien seurassa Lauttasaaressa

      Tilaajille
    4. 4

      Mies kasasi pihalleen romua, jätettä ja jopa puolikkaita junanvaunuja – Kuvat näyttävät, miten ympäristöä turmeltiin vuosien ajan

    5. 5

      Kimi Räikkönen teki sen taas: erottuu formulakuljettajien yhteiskuvassa hilpeästi edukseen

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      HS vietti vuorokauden Helsingin maineikkaimmalla huolto­asemalla, ja kello 1.06 pöytään nukahti työntekijöille tuttu mies

      Tilaajille
    3. 3

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    4. 4

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    5. 5

      Kuinka paljon pidemmälle kansanedustajat voivat väkivallan ihannoinnissa vielä mennä?

    6. Näytä lisää