30-vuotiaan Xavier Dolanin kahdeksas pitkä elokuva on kypsä ja herkkä kuvaus miehuuden ahtaista raameista

Draama

Matthias & Maxime, ohjaus Xavier Dolan. Pääosissa Gabriel D’Almeida Freitas, Xavier Dolan, Pier-Luc Funk. 120 min. K12. ★★★★

Viime vuodet ovat olleet vaikeita kanadalaiselle Xavier Dolanille.https://www.hs.fi/haku/?query=xavier+dolanille. Dolan nousi ranskankielisen elokuvan kultakerhoon jo kaksikymppisenä esikoisohjauksellaan I Killed My Mother (2009) ja kriitikot kysyivät Laurence Anywaysin (2012) sekä Mommyn (2014) yhteydessä kilvan: kuinka näin nuori voi tehdä näin valmiita ja hallittuja elokuvia?

Ranskalaisia supertähtiä vilissyt Vain maailmanloppu (2016) oli laimea, englanninkielinen The Death and Life of John F. Donovan (2018) revittiin kriitikoiden toimesta niin kappaleiksihttps://www.rottentomatoes.com/m/the_death_and_life_of_john_f_donovan, ettei sitä nähty esimerkiksi Suomessa lainkaan.

Näitä vasten Matthias & Maximea voi melkein kutsua paluuksi. Se muistuttaa siitä, kuinka herkkä ote Dolanilla on ihmisyyden keskeisiin kipukohtiin: rakkauteen, häpeään, nuoruuden kuohuihin. Tuo ote on vuosien varrella vain kiristynyt.

Matthias & Maxime sijoittuu ohjaaja-käsikirjoittajan kotikaupunkiin Montrealiin. Miljöö tuo mieleen Dolanin toisen elokuvan Kangastuksia (2010), ja tuon elokuvan tapaan ohjaaja näyttelee itse yhden pääosista.

Teematkin ovat aiemmasta tuttuja. Matthias & Maxime käsittelee ystävyyttä, identiteettiä ja miehuuden ahtaita raameja.

Nuori ja vakava Matthias (Gabriel D’Almeida Freitashttps://www.hs.fi/haku/?query=gabriel+dalmeida+freitas) tekee uraa juristina ja elää näennäisen onnellisessa heterosuhteessa. Maxime (Dolan) hoitaa hankalaa äitiään (Mommysta tuttu Anne Dorvalhttps://www.hs.fi/haku/?query=anne+dorval) ja virittelee lähtöä Australiaan.

Nuorten miesten välillä on jotain. Kotibileissä Matthiasin pikkusisko suostuttelee miehet suutelemaan lyhytelokuvaansa varten, ja tuo jokin alkaa saada muotoa.

Samalla sen sanoittaminen tuntuu mahdottomalta eritoten Matthiasille, jonka valitsema polku on kuvankauniine puolisoineen ja keikarikulttuuria vaalivine pukujannuineen melkein liioitellun heteronormatiivinen.

Esteettisesti Matthias & Maxime on kypsä, hillitty ja eloisa. Kamera pysyttelee lähellä nuoria, joiden keskustelut polveilevat ja aaltoilevat itsensä ylle. Puheenparsi on väliin nokkelaa, väliin totaalisen dorkaa.

Kaksikielisyys tuo elokuvaan kiehtovan kulttuurisen lisän. Nuorempi z-sukupolvi sekoittaa ranskaansa sujuvasti ja ennakkoluulottomasti englantia. Heille seksuaalisuus on liukuva käsite ja maailma osteri.

Aikuisten maailmaan astuvilla kolmekymppisillä on vaikeampaa kaiken kanssa. Paljastava on kohtaus, jossa Maxime yrittää anoa suosittelukirjettä Australiaan englanniksi.

Vaikka Mathias & Maxime kuvaa millenniaalien sukupolvea, etäännyttävä itsetietoisuus ja happamuus loistavat poissaolollaan. Ehkä voisi puhua uusvilpittömyydestä?

Dolanin aiemmat elokuvat ovat myös paikoin sortuneet melodraamaan, mutta nyt joka tunne tuntuu aidolta. Enempää ei voisi kolmekymppisen ex-ihmelapsen ohjaamalta queer-draamalta toivoa.

Kaiken hyvän päälle musiikkia käytetään taas ennakkoluulotta. Jos Mommy muistutti Céline Dioninhttps://www.hs.fi/haku/?query=celine+dionin hienoudesta, soivat Matthias & Maximessa oivasti niin Pet Shop Boys (Always On My Mind) kuin Britney Spearskin (Work Bitch).

Ikonisen popin lomassa ikimuistoinen on pitkä uintikohtaus, jota säestää kanadalaisen Jean-Michel Blais’nhttps://www.hs.fi/haku/?query=jean-michel+blais%E2%80%99n pianoetydi.