Islantilaispianisti Sunna Gunnlaugsin konsertin koskettavin kappale oli omistettu levykauppias Emu Lehtiselle

Jazz

Sunna Gunnlaugs Trio ja Verneri Pohjola 16.1. G Livelabissa.

Islantilainen pianisti ja säveltäjä Sunna Gunnlaugs https://www.hs.fi/haku/?query=sunna+gunnlaugsnäyttää suosivan musiikkinsa kuvittajana kauniita luontokuvia. Mutta ei kuitenkaan niistä kaikkein tyypillisimmistä kotimaansa kohteista – kuten tulivuorista, kuumista lähteistä, laavakentistä, jäätiköistä.

Hänen levyjensä kansissa on enimmäkseen pelkistettyjä lähikuvia aluskasveista ja herkistä kukinnoista, jotka voisivat olla kasvitiedettä tuntemattomalle melkein mistä tahansa maailmankolkasta.

Maantieteellinen paikallistamattomuus kuuluu myös Gunnlaugsin, 49, suosimassa miellyttävän melodisessa musiikissa, jota esitettiin torstaina ensimmäistä kertaa livenä Helsingissä. Ja oikeastaan oli aikakin, sillä Islannin keskeisimpiin ja kansainvälisimpiin jazzmuusikkoihin kuuluva Gunnlaugs on tehnyt erilaisilla kokoonpanoillaan jo kymmenen omaa albumia.

Todelliseksi tammikuun jazztapaukseksi konsertin korotti kuitenkin Suomen ihmisäänisin ja tunneälyisin trumpetisti Verneri Pohjolahttps://www.hs.fi/haku/?query=verneri+pohjola, joka sai soittaa lähes täydessä G Livelabissa koko rahan edestä. Ja vähän enemmänkin.

Pitkään toisensa tunteneet Gunnlaugs ja Pohjola esiintyivät ensi kerran yhdessä marraskuussa 2017 Tampere Jazz Happeningissa, mutta silloin Pohjola oli Gunnlaugsin monivuotisen trion vierailija. Nyt hänen roolinsa oli solistisesti sekä täysimittainen että keskeinen, alun yllättävän valoisasta Februarysta lopun yllättävän räväkkään Icelandic Bluesiin.

Keskimäärin Gunnlaugs ei synkistellytkään melko perinnetietoisissa sävellyksissään, jotka olivat jazzeiksi aika usein ”kaksikulttuurisia” – eivät tyypitellyn pohjoiseurooppalaisia tai skandinaavisia, mutta eivät sen paremmin tyypillisen pohjoisamerikkalaisia.

Siis vähän sekä että, ja siihen tapaan niin kuin konsertin hitaimmassa herkistelyssä, kehtolaulumaisessa Atlantic Lullabyssa. Vaikka sen säveltäjä olikin kokoonpanon rumpali, Gunnlaugsin amerikkalainen aviomies Scott McLemorehttps://www.hs.fi/haku/?query=scott+mclemore.

Kaikilla Gunnlaugsin levyillä soittava McLemore kunnostautui myös toisella Tricycle-kappaleellaan, jossa edesmenneen trumpetistin Kenny Wheelerin https://www.hs.fi/haku/?query=kenny+wheelerinmusiikilliseen maailmaan neljäntenä pyöränä eläytyi tietysti Verneri Pohjola.

Paikallisesti liikuttavin kappale oli takuuvarmasti Pohjolan oma Emu The Birdwatcher, jonka hän oli säveltänyt levykauppias Emu Lehtisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=emu+lehtisen muistolle. Se esitettiin ensimmäisen kerran Tampere Jazz Happeningissa marraskuussa 2017, jolloin Lehtisen odottamattomasta kuolemasta oli vasta kaksi viikkoa.

Emu The Birdwatcher päätyi myös Gunnlaugsin trion tuoreimmalle ja edustavimmalle Ancestry-albumille, joka taltioitiin heti kantaesityksen jälkeen Järvenpäässä. Ja nyt tämä levyn modernein sävellys nousi jälleen siivilleen, kohti korkeuksia.