Kulttuuri    |   Lauantaiessee

Talvipäivänä 50 vuotta sitten pommi tappoi 17 ihmistä milanolaispankissa – Iskun selvittäminen kesti kymmeniä vuosia ja jätti jäljen Italian kansalliseen muistiin

Piazza Fontanan tuhoisasta pommi-iskusta Milanossa on kulunut 50 vuotta. Traaginen verilöyly synnytti puheet valtioterrorismista.

Pankkisalissa oli tavallisia asiakkaita, pääosin virkailijoita ja paikallisia maatalous­yrittäjiä. Oli myöhäinen iltapäivä tuiki tavallisena perjantaina 12. joulukuuta 1969 Banca Nazionale dell’Agricolturan eli paikallisen osuuspankin konttorissa lähellä Milanon tuomiokirkkoa.

Ison kupolin alla aukeavan pyöreän salin kahdeksankulmaisen pöydän alle oli piilotettu musta laukku, jossa oli pommi. Se räjähti kello 16.37.

Seitsemän kiloa trotyyliä paiskasi ikkunat ja seinät laastisateena kadulle ja teki pahaa jälkeä pankkisalissa.

Piazza Fontanan pommi-iskuna tunnetun terrorihyökkäyksen saldo oli karu. Kuolleita oli 16 ja haavoittuneita 88, joista yksi kuoli vammoihinsa.

Vain 18 minuuttia iskun jälkeen Roomassa alkoi kolmen pommi-iskun sarja, joissa haavoittui 18 ihmistä. Illansuussa poliisi sai nimettömän ilmiantosoiton.

Milanossa löydettiin suutariksi jäänyt pommi hotellista vastapäätä Banca Commercialea piazza della Scalalla.

Piazza Fontanan verilöyly merkitsi kulminaatiopistettä syksyn 1969 aikana liekkeihin roihahtaneelle kierteelle, jota sävyttivät väkivalta, lakot, mielenosoitukset sekä poliisien, opiskelijoiden ja työläisten yhteenotot. Samalla se aloitti kymmeniä vuosia kestäneen synkän ja repivän vaiheen Italian historiassa ja politiikassa.

Tähän ajanjaksoon osuvat lähes 500 ihmishenkeä vaatineet lyijyn vuodet, anni di piombo ja niihin niveltyvä Italian yhteiskuntarakenteita rapauttanut jännityksen strategia, strategia della tensione, jolle kuusi isoa pommiattentaattia eri puolilla Italiaa vuosina 1969–1980 antoivat sytykkeen.

Piazza Fontanan verilöyly on yhä edelleen Italiassa iso kansallinen trauma. Se on luonnollisesti mittaamaton yksittäinen tragedia, mutta lähes 40 vuotta eri oikeusistumissa käsitelty tapaus paljasti viranomaisten harhaanjohtavan toiminnan, jolla haluttiin pimittää totuus piazza Fontanan verilöylystä.

Italian oikeusministeri Alfonso Bonafede (M5S) totesi terrori-iskun vuosipäivän aattona Rai Unon ajankohtaisohjelmassa Porta a Porta, että pommiattentaatti on tänäkin päivänä häpeä Italialle ja Italian oikeuslaitokselle.

Se toi myös pelon kaduille.

”Onneksi Italiassa poliittisväritteinen väkivalta ei ole ollut lähellekään sitä tasoa kuin joitakin vuosikymmeniä sitten, mutta toki tilanne voi huonontua”, Anton Monti kirjoitti syksyllä 2019 ilmestyneessä kirjassa Minne menet, Italia?

”Italiassa ei siis enää ole toivoa siitä, että maan tilanne voisi muuttua parempaan suuntaan. Italiassa ei enää uskota siihen, että perinteisellä yhteiskunnallisella ja poliittisella toiminnalla olisi muutoksen kannalta mitään merkitystä”, hän jatkoi.

Kaikki palautuu piazza Fontanan verilöylyyn. Italia menetti 12. päivä joulukuuta 1969 viattomuuden, mutta ei kansallista muistia. Luottamus järjestelmään, sikäli kun sitä on edes ollutkaan, ei ole koskaan palautunut.

Monet uskovat, että pommiattentaatin tarkoitus oli haavoittaa Italian poliittista järjestelmää ja luoda maahan yhteiskunnallinen kaaos. Äärioikeisto ja armeija toivoivat, että yleisen ilmapiirin kiristyminen antaisi valtiolle avoimen valtakirjan rajoittaa vasemmiston ja kommunistien toimintaa Italiassa ja kaventaa kansalaisten demokraattisia oikeuksia.

Siksi poliisilla ja turvallisuudesta vastaavilla viranomaisilla oli kiire löytää syylliset nopeasti. Sopiviksi syyllisiksi kävivät vasemmistoradikaalit ja -anarkistit. Samoin tiedotusvälineet etsivät syyllisiä äärivasemmistosta.

Ensimmäiset pidätykset tapahtuivat nopeasti ja toivat viranomaisten toivoman ratkaisun. Kaksi päivää iskun jälkeen tunnettu vasemmistoanarkisti, valtion rautatieyhtiössä asentajana työskennellyt Giuseppe Pinelli tuotiin kuulusteltavaksi Milanon kvestuuran tiloihin neljänteen kerrokseen. Kun poliisit pitivät taukoa kuulusteluista, Pinelli putosi tai työnnettiin kuulusteluhuoneen ikkunasta kadulle.

Valtion poliittisella osastolla työskennellyttä poliisia Luigi Calabresia epäiltiin Pinellin murhasta, vaikka hän ei ollut tapahtumahetkellä edes huoneessa. Pinellia taas pidettiin syyllisenä piazza Fontanan verilöylyyn. Siitä poliisilla oli omien sanojensa mukaan vedenpitävä näyttö.

Tästä tapauksesta Dario Fo teki näytelmänsä Erään anarkistin tapaturmainen kuolema (1970).

Italian uusfasistien, erityisesti Ordine Nuovon toimintaa tutkinut Luigi Calabresi murhattiin toukokuussa 1972. Opiskelijoiden ja vasemmistoradikaalien sylkykupiksi joutunut Calabresi epäili myös radikalisoitunutta kustantajaa Giangiacomo Feltrinelliä hetken aikaa yhteyksistä Milanon osuuspankin pommiattentaattiin piazza Fontanalla.

Luigi Calabresi osoitettiin syyttömäksi vuosikymmeniä kestäneiden selvitysten jälkeen. Hänen murhaajansa pidätettiin vuonna 1988, lopullisen tuomion he saivat vasta 1997.

Kaiken kaikkiaan poliisi pidätti 84 epäiltyä. Pommi-iskun toiseksi syylliseksi löytyi kuumakallena vasemmistoanarkistina tunnettu tanssija Pietro Valpreda. Monet ihmettelivät, kuinka hän olisi pystynyt toteuttamaan monimutkaisen operaation, koska hänellä oli vaikeuksia jo kengännauhojen solmimisen kanssa.

Viranomaiset antoivat ymmärtää, että oikeus oli tapahtunut. Piazza Fontanan verilöylyn tekijät oli saatu kiinni ja tuomituksi – olkoonkin, että kuolema vapautti Pinellin kärsimästä tuomiotaan.

Korttitalo alkoi kuitenkin luhistua, kun julkisuuteen vuoti yhä enemmän tietoja poliisin, poliittisen eliitin ja armeijan sotilastiedustelun johdon harjoittamasta sumutuksesta ja väärien johtolankojen sirottelusta.

Kansa alkoi uskoa, että pommi-isku edusti valtiollista terrorismia. Kansa haluttiin pitää pimennossa.

Päättäväisimmin totuuden yritti paljastaa Francesca Dendena, jonka isä Pietro Dendena kuoli 45-vuotiaana piazza Fontanan pommiattentaatissa. Toisen maailmansodan aikana hän oli selvinnyt hengissä keskitysleiriltä.

Juuri Francesca Dendenan herkeämätöntä taistelua käsittelee televisiossa pommiattentaatin vuosipäivänä esitetty dramatisoitu dokumenttielokuva Io ricordo Piazza Fontana.

Uusfasistisen Ordine Nuovon jäsenet Franco Freda ja Giovanni Ventura sekä salaisen poliisin agenttina toiminut toimittaja Guido Giannettini todettiin syylliseksi verilöylyyn ja tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Tuomio kuitenkin kumottiin elokuussa 1985.

Oikeudessa paljastui, että tiedustelupalvelun vastavakoilun komentaja kenraali Gianadello Maletti oli paljolti vastuussa harhautuksista, vääristä tiedoista ja oikeiden syyllisten auttamisesta.

Oikeuteen kutsuttiin myös todistajaksi Italian moninkertainen pääministeri, silloinen puolustusministeri Giulio Andreotti, jolta penättiin vastauksia poliittisen järjestelmän, turvallisuuspoliisin ja vapaamuurarilooshi P2:n mahdollisesta osuudesta piazza Fontanan verilöylyyn. Tuomareiden udellessa Andreottilta iskuun sekaantuneiden nimiä tämä vastasi 33 kertaa ”non ricordo”, en muista, ja onnistui blokkaamaan tutkimukset tältä osin.

Syytökset eivät kuitenkaan loppuneet. Ordine Nuovon jäsenen Carlo Digilion paljastukset nostivat piazza Fontanan verilöylyn uudestaan oikeuteen kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1995, jolloin syytettyjen penkille joutuivat myös Ordine Nuovon Mestren alueen johtaja Delfo Zorzi ja Veneton alueen johtaja Carlo Maria Maggi.

Samalla uudet todisteet vahvistivat Franco Fredan ja Giovanni Venturan syyllisyyden. Kassaatio-oikeus kuitenkin kumosi syytteet ja tuomiot: Fredaa ja Venturaa ei voitu syyttää toista kertaa samasta rikoksesta. Näin piazza Fontanan verilöylyn tekijät eivät ole koskaan joutuneet vastaamaan teoistaan. Oikeusprosessit jatkuivat aina vuoteen 2004.

Siksi ei ole mikään ihme, että suositun laulajan Francesco De Gregorin kymmenen vuotta myöhemmin tekemän sarkastisen kappaleen Viva l'Italian kertosäe alkaa sanoilla, jotka viittaavat suoraan pommi-iskuun.

Joulukuun 12. päivän pommi-isku on häpeätahra, johon on kulminoitunut kansan ja valtion välirikko.

Heti iskun jälkeen kansalaisten kokema šokki oli valtaisia. Sen turvallisuudentunne oli viety.

Koko kansaa yhdistänyt suru näkyi esimerkiksi siinä, että Italian valtiollinen radio- ja televisioyhtiö Rai poisti ohjelmistostaan kolmeksi päiväksi kaikki show-, musiikki- ja varietee-ohjelmat.

Se koski myös 13. päiväksi joulukuuta suunnitellun Canzonissima 1969 -musiikkifestivaalin semifinaalin suoraa lähetystä. Siinä Massimo Ranieri olisi esittänyt kappaleen Se bruciasse la città (Jos kaupunki palaisi).

Kappale toi väkisinkin mieliin Milanon järkyttävän pommi-iskun.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      Sähköautojen hintojen on pakko tulla alas, ja nyt tiedetään, miten se onnistuu – parin vuoden päästä sähköauton voi saada 12 000 eurolla

    3. 3

      Vakuutus ei välttämättä korvaa Tampereella romahtavaa asuintaloa, joka asetettiin tänään asumiskieltoon

    4. 4

      Yli vuoden merellä ajelehtinut 77-metrinen aavelaiva huuhtoutui Irlannin rannikolle Dennis-myrskyn jäljiltä

    5. 5

      Näin teet täydellisen perunamuusin: pieni niksi nostaa muusisi uudelle tasolle

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      Pariskunta osti huonokuntoisen hirsitalon Vantaalta: Sitten vintiltä löytyi salahuone ja talon ainutlaatuinen historia alkoi valjeta

    3. 3

      Image: Sibelius-Akatemiassa seksuaalista häirintää, nöyryyttämistä sekä opettajien ja opiskelijoiden välisiä suhteita

    4. 4

      Moni säilyttää vihanneksia ja hedelmiä väärin, ja se voi johtaa turhaan hävikkiin – asiantuntija kertoo helpot korjausliikkeet

      Tilaajille
    5. 5

      Syöpäpotilaille ruokavalio­hoitoa antanut lääkäri Antti Heikkilä sai varoituksen

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Jopa 70 prosenttia suomalaisista syö liian vähän hiilihydraatteja – asiantuntija kertoo yllättävät merkit, joista tunnistat hiilarivajeen

      Tilaajille
    2. 2

      HS vietti vuorokauden Helsingin maineikkaimmalla huolto­asemalla, ja kello 1.06 pöytään nukahti työntekijöille tuttu mies

      Tilaajille
    3. 3

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    4. 4

      Kun ikuisesti reipas uupuu, kukaan ei huomaa – On väärin luulla, että jokainen pystyy pyytämään apua

    5. 5

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    6. Näytä lisää