Kulttuuri    |   Levyarvostelut

47-vuotiaan Eminemin paheksunnan kerjuusta tuli hämmentävää – uudella levyllään hän asettuu joukkoampujan nahkoihin ja rinnastaa itsensä Harvey Weinsteiniin, Osama Bin Ladeniin ja Saddam Husseiniin

Eminemin uutuus on todennäköinen listaykkönen Suomessa ja Yhdysvalloissa, vaikka hän on täysin oman aikansa tuote.

Rap / albumi

Eminem: Music to Be Murdered by. Aftermath.

★★

Eminem oli räpin ensim­mäinen rocktähti. Valkoinen mies, joka vei tyylin vuosi­tuhannen taitteessa rock­radioihin. Nyt, kaksi­kymmentä vuotta myöhemmin, 47-vuotiaana hän on keski-ikäinen ja tehnyt tuotannon, joka näyttää keski-ikäisen rocktähden tuotannolta.

Perjantaina yllättäen ilmestynyt Music to Be Murdered by tekee samaa kuin möhiskollegansa: junttaa yksiä ja samoja tekijänsä hyvin osaamia muotoja ja maneereja.

Eminemin juttu on hallita alku- ja sisäsoinnut ja vieläpä ylivertaisen nopeasti – kuin räppivastine kitaralegendojen poikkeukselliselle soolotaiteelle. Sävellykset ovat yhä valtavia ja pateettisia, nykyään jo nostalgisia. Ne tuntevat popkertosäkeiden ja aggressioiden lait.

Vanhan kunnon Dr. Dren tuottama Never Love Again on itsesäälinen rakkauslaulu kauniilla kerto­säkeellä. Marshin kertosäkeen Auto-Tune ankkuroituu nykyisyyteen, I Willin boom bap menneeseen. Godzilla-biisissä Eminem rikkoo oman ennätyksensä maailman nopeimmasta räppiversestä. 7,46 sanaa sekunnissa, juhuu!

Supertähtiyhteistyökin kuullaan, tietysti. Se on Ed Sheeranin liki tunnistamattomaksi käsitellyllä äänellä laulama Those Kinda Nights. Stripparin iskemistä kuvaavassa tarinassa on erinomainen kertosäe, mutta muuten se on kuin Sheeranin erinomaisesti ehkäisyksi käyvän megahitin Shape of Youn viagraövereissään rankisteleva velipuoli.

Music to Be Murdered by ei siis ole erityisen kiinnostava levy, se on taiteellinen umpio omalla kiertoradallaan. Silti se on todennäköinen tulevan viikonlopun Yhdysvaltojen albumilistan ykkönen – Eminemille se olisi jo kymmenes peräkkäinen laatuaan, mikä on kaikkien aikojen ennätys.

Suosiosta huolimatta kyse ei ole enää valtavirrasta. Eminemistä on muodostunut räpin liepeille oma genrensä, monoliitti, jolle zeitgeistin myrskyisät puhallukset ovat kepeitä tuulenvireitä vain.

Kun musiikkimedia Pitchfork arvioi pari vuotta sitten uudelleen Eminemin läpimurtolevyn vuodelta 2000, The Marshall Mathers LP:n, kriitikko kirjoitti Eminemin olleen tulevien vuosikymmenten trollin prototyyppi.

Muut räppärit riimittelivät Comptonista ja Brooklynistä, Eminem riimitteli televisiosta. Hänen kaltaisiaan hahmoja ei ollut.

Eminem on ollut eri alojen asiahenkilöiden ja aktivistien hampaissa koko uransa, mutta lika ei tartu, ei ole koskaan tarttunut.

Se johtuu kenties välinpitämättömyydestä. Nykyään on lähes radikaalia olla ottamatta mitään kantaa pitkin sosiaalista internetiä leviäviin misogynia- ja homofobiasyytöksiin ja yleisestä epäkorrektiudesta moittimiseen. Eminemille se on aina ollut suoranainen modus operandi. Hän korkeintaan irvii takaisin seuraavalla levyllä. (Yah Yah -kappaleella hän kertoo olevansa ”vuoden 2019 Harvey Weinstein”.)

Mutta jos on vaikea kuvitella itse musiikin toimivan enää minkäänlaisena statementinä, vihaa ja paheksuntaa kerjäävänä provokaattorina nykykuntoinen Eminem on sitäkin hämmentävämpi.

Levyn ensimmäinen single Darkness asettuu Stephen Paddockin nahkoihin, miehen, joka ampui Las Vegasissa 58 ihmistä ja itsensä. Se on muodoltaan identtinen vuoden 2000 Stan-hitin kanssa.

Viimeinen säkeistö on aidosti häiritsevä: laukaukset paukkuvat, riimit vyöryvät, taustalla Simon and Garfunkelin The Sound of Silence nousee kauneimpaan kohtaansa, kunnes kappale feidaa uutisklippeihin Yhdysvaltojen ampumisista.

Eminemin mukaan kyseessä on kannanotto aselakien kiristämiseksi. Kaksi kappaletta myöhemmin hän kuvaa itse olevansa ”Santa Fe, Mandalay, Colorado, Orlando, Columbine” – joukkoampumis­tapauksia siis.

Unaccommodating-kappaleessa hän vertaa itseään Ajatollah Khomeiniin, Saddam Husseiniin ja Osama bin Ladeniin, noin aluksi. Provokaatio on silkkaa retroa. (Puujalkavitsien ystäville on herkkua: ”Where’s Osama, I’ve been laden lately.”)

Vaikka paljon on tarjolla, vain yksi uuden levyn provokaatioista on toistaiseksi osunut.

Samaisessa Unaccommodating-kappaleessa Eminem riimittelee odottelevansa pommeineen Ariana Granden keikan ulkopuolella. Granden Manchesterin-konsertissa tehtiin vuonna 2017 terrori-isku.

Manchesterin pormestari on ehtinyt jo tuomitsemaan ”syvästi loukkaavan” tekstin, samoin koko joukko Granden faneja ja muita innokkaita pitkin internetiä.

Lopputulos: paheksujille naureskellaan Granden ”staneina”.

Termi kuvaa intohimoista fania ja on kelvannut arvovaltaisiin sanakirjoihin asti. Se on peräisin Eminemin kappaleesta.

Kriitikon valinnat: Britannia nyt kuusikymppisten ja kaksikymppisen näkökulmasta

Pop / albumi

Pet Shop Boys: Hotspot.

x2. ★★★

”We’re happy people in a sad world”, laulaa 65-vuotias Neil Tennant Pet Shop Boysin neljännen­toista studiolevyn Happy people -nimisessä kappaleessa. Vielä pari vuosikymmentä sitten bändi olisi kenties laittanut adjektiivit toisinpäin, mutta hylännyt tekstin väärällä lailla naiivina. Nyt se sopii linjaan. Hotspot on duon väreiltään ja tunnelmiltaan brexitinharmaa albumi Britannian nyky-yhteiskunnasta, vanhenemisesta sekä luopumisesta ja voimattomuudesta, jotka liittyvät niihin molempiin. Ja koska kyseessä on Pet Shop Boys, levyn ainoassa klassikkokelpoisessa laulussa Hoping for a miracle nämä yhdistyvät saumattomasti.

R&B / albumi

070 Shake: Modus Vivendi.

G.O.O.D. ★★★★

Jos on kiinnos­tunut popin lähi­tulevai­suudesta, 070 Shaken eli 22-vuotiaan Danielle Balbuenan erinomainen debyyttilevy Modus Vivendi on kristallipallomaisen pakollista kuunneltavaa. Mitä sitten on luvassa: Lil Peepin ja muiden emoräppäreiden vaikutuksesta on nähty vasta alkua. Auto-Tune ei katoa minnekään. Cocteau Twinsiä ei pääse pakoon. Ehkä Enyakin on vasta tulossa. Genrenjälkeisyys oli viime vuoden hankala muotisana, mutta kenties sittenkin aiheellinen eikä signaali nykymenon ällöttävyydestä. Modus Vivendi sulattaa tyylilokerot – ainakin usvaindien, räpin, r&b:n, syntikkapopin – toisiinsa niin totaalisesti, ettei säpäleen säpälettä näy.

Pop / single

Sini Yasemin: Mayday.

Universal. ★★

Sini Yasemin on odotellut pitkään nousua ketjua ylemmäs kohti platina­singlesarjaa ja oikeasti suositun artistin statusta. Hänen Mayday-singlensä kuulostaa ensiksi hitiltä, mutta pian ideoiden loppumiselta ja yrityksen puutteelta. Niin julkeasti Joonas ”Yonas” Laaksoharju ja Eetu ”eetu” Kalavainen repivät Justin Timberlaken Sexybackistä kaiken, mitä irti saavat. Se sentään tuntuu tarkoituksenmukaiselta toisin kuin kappaleen teksti, jonka ”rohkea” rekisteri lähinnä vieraannuttaa. Eikä Sini Yasemin ole ensimmäinen kotimainen nykypoptähti, jonka tuotanto on viimeisen päälle ja lyriikat täysin sinne päin. Oikeastaan voisi puhua maan tavasta, jolle soisi tehtävän jotakin.

Pop / albumi

Mura Masa: R.Y.C.

Polydor. ★★★★

Ehkä britti­muusikon pitää olla syntynyt vuonna 1996 voidakseen elää ilman brittipop-nostalgiaa. Lontoolaistunut tuottaja ja lauluntekijä Alex Crossan eli Mura Masa on sitä. Toisella levyllään hän sukeltaa 2000-luvun indien ihanaan nostalgia-arkkuun ja Bloc Partyn kaltaisten yhtyeiden kultaisiin vuosiin. R.Y.C. on umpibrittiläinen elektrolevy, joka suhtautuu tyylisäännöksiin ja perinteisiin riemastuttavan välinpitämättömästi. Paras onnistuminen on jenkkilaulaja-lauluntekijä Clairon kanssa tehty I Don’t Think I Can Do This Again. Se alkaa Television-sämplellä ja kuulostaa Avril Lavignelta ennen klubibängerikertosäettä. Ainakin se kombo jäi aikalaisilta tekemättä.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Valtava valonheitin pystytettiin ilmoittamatta Paula Arteksen ikkunan alle, eikä kokonainen kortteli ollut saada unta

    2. 2

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    3. 3

      Tampereen yliopisto puuttui sen logosta tehtyyn pilaversioon ”uhittelevalla” kirjeellä – Some reagoi omilla versioillaan ”tuninaamasta”

    4. 4

      Näin teet täydellisen perunamuusin: pieni niksi nostaa muusisi uudelle tasolle

    5. 5

      Pariskunta osti huonokuntoisen hirsitalon Vantaalta: Sitten vintiltä löytyi salahuone ja talon ainutlaatuinen historia alkoi valjeta

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      Pariskunta osti huonokuntoisen hirsitalon Vantaalta: Sitten vintiltä löytyi salahuone ja talon ainutlaatuinen historia alkoi valjeta

    3. 3

      Syöpäpotilaille ruokavalio­hoitoa antanut lääkäri Antti Heikkilä sai varoituksen

    4. 4

      Näin teet täydellisen perunamuusin: pieni niksi nostaa muusisi uudelle tasolle

    5. 5

      Valtava valonheitin pystytettiin ilmoittamatta Paula Arteksen ikkunan alle, eikä kokonainen kortteli ollut saada unta

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Jopa 70 prosenttia suomalaisista syö liian vähän hiilihydraatteja – asiantuntija kertoo yllättävät merkit, joista tunnistat hiilarivajeen

      Tilaajille
    2. 2

      HS vietti vuorokauden Helsingin maineikkaimmalla huolto­asemalla, ja kello 1.06 pöytään nukahti työntekijöille tuttu mies

      Tilaajille
    3. 3

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    4. 4

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    5. 5

      Kun ikuisesti reipas uupuu, kukaan ei huomaa – On väärin luulla, että jokainen pystyy pyytämään apua

    6. Näytä lisää