Yhden oton sota

Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva Taistelulähetit – 1917 on poikkeuksellinen tekninen taidonnäyte. Ja hieno elokuva.

Julkaistu: , Päivitetty:

Sota

Taistelulähetit – 1917. Ohjaus Sam Mendes. Pääosissa George MacKay, Dean-Charles Chapman. 119 min. K16. ★★★★

Tätä elokuvaa tuskin olisi olemassa ilman Christopher Nolanin Dunkirkia.

Kahden ja puolen vuoden takaisesta Dunkirkista tuli paitsi kriitikoiden suuri suosikki, myös kaupallinen hitti.

Vielä 1960- ja 1970-luvuilla tähtinäyttelijöitä pursuilevat, aikansa jättibudjeteilla tehdyt toisen maailmansodan spektaakkelit olivat tyypillisiä menestyselokuvia. Sittemmin niiden vetovoima hiipui ja kansainvälistä suurta yleisöä alkoivat kiinnostaa aivan muut aiheet. Steven Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryan oli toki 1990-luvulla jättihitti, mutta senkin ensi-illasta on jo runsaat parikymmentä vuotta.

Dunkirk näytti kuitenkin, että historiallinen sotafilmi voi edelleen pärjätä lippuluukuilla hienosti – ainakin, jos sellaisen tekee jotenkin uudenlaisella tavalla. Nolan teki juuri niin. Liittoutuneiden massiivisesta Dunkerquen evakuointioperaatiosta kertova elokuva kuljetti riisuttua tarinaa eri näkökulmista ja eri aikatasoissa. Saksalaissotilaita ei näytetty lainkaan.

Sam Mendesin Taistelulähetit – 1917 sijoittuu ensimmäiseen maailmansotaan ja sen päällimmäisenä erikoisuutena on kuvaustapa.

Elokuva on kuvattu ikään kuin yhdellä yhtäjaksoisella otolla. Kamera seuraa herkeämättä päähenkilöiden matkaa vihollislinjojen halki. Juoni on Dunkirkin tapaan karsittu kaikesta ylimääräisestä. Kuten Nolanin elokuvassa, siinä ei taistella niinkään saksalaissotilaita kuin armottomasti etenevää aikaa vastaan.

Hyvä, että myös Mendes sai ideansa toteuttamiseen suuren budjetin. Taistelulähetit – 1917 on nimittäin upea elokuva. Ei ­aivan mestariteos, mutta aito valkokangaselämys, joka erottuu supersankarielokuvien ja muun massaviihteen seasta kuin kirkas valonväläys.

Elokuvan päähenkilöinä on kaksi länsirintamalla Ranskassa taistelevaa nuorta brittikorpraalia, Schofield (George MacKay) ja Blake (Dean-Charles Chapman). Saksalaiset joukot ovat hetkellisesti perääntyneet ja taistelut tauonneet.

Kenraalin puheille kutsutut Schofield ja Blake saavat kuulla, että kyse on vihollisen taktisesta vetäytymisestä. Ilmatiedustelun mukaan saksalaisjoukot odottavat nyt taaemmalla rintamalinjalla brittien Devonshiren rykmentin suurhyökkäystä, valmiina iskemään näitä vastaan tykkitulella.

Rykmentin komentajalle pitäisi saada perille tärkeä viesti: kenraalin käsky perua hyökkäys. Muuten 1 600:aa brittisotilasta odottaa teurastus. Kenttäpuhelinlinjat ovat poikki ja ainoa keino saada viesti perille on kuljettaa se rykmentin luo käsin, vihollislinjojen läpi kymmenien kilometrien päähän.

Tämän tehtävän saavat Schofield ja Blake. Jälkimmäisellä on myös henkilökohtainen syy onnistua tehtävässä: Devonshiren rykmentissä taistelee hänen veljensä. Vaarojen täyttämä matka alkaa.


Taistelulähetit on muun muassa Oscar-rohmu American Beautyn sekä viimeisimmät kaksi James Bond -elokuvaa ohjanneelle Mendesille ensimmäinen, jossa hän on osallistunut käsikirjoituksen tekoon. Toinen käsikirjoittaja on Krysty Wilson-Cairns.

Tarina on rakennettu vain tämän lähtökohdan, kahden sotilaan vaarallisen tehtävän varaan. Yksittäiset draamalliset ratkaisut ovat melko yksinkertaisia ja helppoja, eikä erityistä sanomaa ole – ei sillä että tarvitsisi ollakaan. Juonen sijaan keskeisellä sijalla on toteutus. Ja millainen se onkaan.

Yhden oton illuusiota ovat hyödyntäneet monet kuulut ohjaajat Alfred Hitchcockista (Köysi, 1948) Alejandro González Iñárrituun (Birdman, 2015).

Joitakin kokeellisia pitkiä elokuvia on oikeastikin kuvattu yhdellä katkeamattomalla otoksella. Useimmiten kyse on kuitenkin nimenomaan illuusiosta: leikkaukset on kätketty milloin milläkin jipolla. Hitchcock piilotti ne kohtiin, joissa kamera liikkui huonekalun tai henkilön selän taakse. Nykyään apuna on tietysti digitaalitekniikka, joka mahdollistaa millintarkan editoinnin ja mahdollisten virheiden korjailun jälkikäteen.

Yhtä ottoa matkivassa tyylissä on se vaara, että katsoja alkaa tietoisesti etsiä ”saumoja”. Taisteluläheteissä kohdat huomaa kyllä, eikä Mendes oikeastaan edes piilottele niitä. Joka tapauksessa kyseessä on uskomaton suoritus veteraanikuvaaja Roger Deakinsilta ja aivan koko työryhmältä.

Yhdessä kohtauksessa digitaalitrikki pistää silmään ikävästi, mutta muutoin elokuvan taika ei rikkoudu.

Pääasia on, ettei yhden oton illuusio tunnu päälleliimatulta tempulta, vaan perustellulta tavalta vetää katsoja sisään elokuvan maailmaan. Se toimii niin hyvin, etten muista ainakaan sotaelokuvassa vastaavaa nähneeni.

Miten hengästyttävän hieno on jo alun kohtaus, jossa Schofield ja Blake etsivät oikeaa upseeria rykmenttinsä juoksuhaudoista, jotka tuntuvat jatkuvan ja risteilevän loputtomiin. Tai pitkä äänetön kävely hylätyllä taistelukentällä ruumiiden ja romun ympäröimänä. Tai piinaavan jännittävä episodi saksalaisten bunkkerissa.

Jännite pysyy hienosti niissäkin kohtauksissa, joissa suoraa vaaraa ei ole. Pelkkä auton mutakuoppaan juuttuminen saa puristamaan käsinojia rystyset valkeina.

Täydellisesti Mendes ei saa pidettyä kireää tunnelmaa yllä. Eräs vastoinkäyminen pysäyttää eteenpäin kulkevan draivin ja sekoittaa ajankulun, joka ei muutenkaan välity katsojalle aivan selkeästi.

Toinen tyssäys tapahtuu kun matkalla kohdataan ranskalainen nainen ja lapsi. Viipyilevä kohtaus on koskettavan sijaan kliseinen ja turhan oloinen.

Nämä eivät sinänsä ole isoja asioita, mutta kun elokuvan tyyli on se mikä on, pienetkin nytkähdykset vaikuttavat kokonaisuuteen. Niiden jälkeen kestää aikansa, kun elokuva hakee taas rytmiään.

Onneksi se aina löytyy, ja esimerkiksi elokuvan loppuhuipennus todella tuntuu huipennukselta.

Paljon vastuuta on myös Taistelulähettien pääosakaksikolla, nuorilla ja melko tuntemattomilla MacKaylla ja Chapmanilla. He suoriutuvat tehtävästään suvereenisti. Hahmojen taustaa avataan käsikirjoituksessa vain lyhyillä dialoginpätkillä, näyttelijät hoitavat loput. Heihin samaistuu ja heidän puolestaan jännittää.

Sivurooleissa upseereina nähdään monia tunnettuja brittinäyttelijöitä. Se muistuttaa hieman aiemmin mainituista vanhoista sotaspektaakkeleista tähti-cameoineen.


Mendes on kertonut saaneensa idean elokuvaan isoisänsä kertomasta tarinasta. 1897 syntynyt Alfred Mendes taisteli ensimmäisessä maailmansodassa länsirintamalla ja ryhtyi myöhemmin kirjailijaksi. Sodassa hänet oli koulutettu viestimieheksi.

The New York Timesin artikkelissa 54-vuotias Mendes sanoo, että etenkin yksi isoisän kertomuksesta jäänyt mielikuva toimi lähtökohtana Taistelulähetit-elokuvalle: ”Yksi pieni mies keskellä valtavaa kuoleman aukeaa.”

Mitään tiettyä historiallista vastinetta Taisteluläheteissä kuvatulla tehtävällä ei ole.

Loppujen lopuksi elokuva ei tunnu edes kovin realistiselta. Niin hieno kuin vaikkapa lavastus onkin, se vaikuttaa nimenomaan lavastukselta kaikkine tarkkaan harkittuine asetelmineen. Elokuva tuntuu sotaunelta tai -kertomukselta, jossa yksityiskohtien todenperäisyydellä ei ole niin väliä.

Eivätkä nämä ole moitteita. Mendes kertoo vangitsevan tarinan keinoilla, joita vain elokuvalla on. Se on puhdasta elokuvataidetta, cinemaa. Tällaista varten suuret valkokankaat ovat.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      Valtava valonheitin pystytettiin ilmoittamatta Paula Arteksen ikkunan alle, eikä kokonainen kortteli ollut saada unta

    3. 3

      Tampereen yliopisto puuttui sen logosta tehtyyn pilaversioon ”uhittelevalla” kirjeellä – Some reagoi omilla versioillaan ”tuninaamasta”

    4. 4

      Näin teet täydellisen perunamuusin: pieni niksi nostaa muusisi uudelle tasolle

    5. 5

      Pariskunta osti huonokuntoisen hirsitalon Vantaalta: Sitten vintiltä löytyi salahuone ja talon ainutlaatuinen historia alkoi valjeta

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      Pariskunta osti huonokuntoisen hirsitalon Vantaalta: Sitten vintiltä löytyi salahuone ja talon ainutlaatuinen historia alkoi valjeta

    3. 3

      Syöpäpotilaille ruokavalio­hoitoa antanut lääkäri Antti Heikkilä sai varoituksen

    4. 4

      Näin teet täydellisen perunamuusin: pieni niksi nostaa muusisi uudelle tasolle

    5. 5

      Valtava valonheitin pystytettiin ilmoittamatta Paula Arteksen ikkunan alle, eikä kokonainen kortteli ollut saada unta

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Jopa 70 prosenttia suomalaisista syö liian vähän hiilihydraatteja – asiantuntija kertoo yllättävät merkit, joista tunnistat hiilarivajeen

      Tilaajille
    2. 2

      HS vietti vuorokauden Helsingin maineikkaimmalla huolto­asemalla, ja kello 1.06 pöytään nukahti työntekijöille tuttu mies

      Tilaajille
    3. 3

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    4. 4

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    5. 5

      Kun ikuisesti reipas uupuu, kukaan ei huomaa – On väärin luulla, että jokainen pystyy pyytämään apua

    6. Näytä lisää