Auschwitzin vapauttamisen 75-vuotispäivä ei ole noussut otsikoihin Suomessa, koska täällä uskotaan liian usein, että historian isot traagiset käänteet eivät kosketa meitä - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Kolumni

Auschwitzin vapauttamisen 75-vuotispäivä ei ole noussut otsikoihin Suomessa, koska täällä uskotaan liian usein, että historian isot traagiset käänteet eivät kosketa meitä

Auschwitz-Birkeaun tuhoamisleirin selviytyjiä poistumassa alueelta Arbeit macht frei, ”työ tekee vapaaksi” -kyltin alla helmikuussa 1945. Kuva: Galerie Bilderwelt / Getty Images

Julkaistu: 26.1. 2:00, Päivitetty 26.1. 9:50

Kuva: Sami Kero / HS

Siitä on kulunut nyt 75 vuotta, mutta karmea uutis­arvo ei ole haalistunut. Puna-armeija – Neuvostoliiton 60. armeijakunnan 322. kivääridivisioona – vapautti Auschwitz-Birkeaun tuhoamisleirin puolen päivän aikaan 27. päivänä tammikuuta 1945. Neuvostosotilaat tulivat keskelle maan päälle rakennettua helvettiä. Leirin krematoriot olivat puskeneet mustaa savua ilmaan yötä päivää, kaasukammiot syaanivetyhappo Zyklon B:tä.

SS murhasi päivittäin noin 4 700 keskitysleirivankia. Osa vangeista ammuttiin vasten kuoleman seinää, joka sijaitsi rakennuskompleksi n:o 11:ssä. Osan vangeista SS-sotilaat ampuivat isoon maakuoppaan.

Monille Auschwitz-Birkeaun kuolemanlaitos on koko holokaustin symboli. Se oli juutalaisten joukkomurhan ja lopullisen ratkaisun pääkallopaikka. Auschwitzin komendantin SS-everstiluutnantti Rudolf Hössin johtamalla leirillä surmattiin vähintään 1,1 miljoonaa ihmistä, joista lähes miljoona oli juutalaisia. SS-everstiluutnantti Arthur Liebehenschel korvasi aiemmin myös Dachaun ja Sachsenhausenin keskitysleireillä toimineen Rudolf Hössin marraskuun toisella viikolla vuonna 1943.

Juuri Auschwitziin sananmukaisesti ruumiillistuu kaikenkattava suunnitelma tappaa juutalaiset kansana, kuten Timothy Snyder on todennut teoksessa Musta maa. Holokausti: Tapahtumat, opetukset.

Kun puna-armeija saapui Auschwitziin, SS-joukot olivat tuhonneet leirin arkistot, purkaneet krematoriot osin ja vieneet 60 000 vankia kuolemanmarssille kohti Mauthausenin ja Buchenwaldin keskitysleirejä. Auschwitziin oli jätetty kahdeksisen tuhatta huonokuntoista vankia. Buna-Monowitzin alaleirin sairasosastolle virui 800 potilasta, joista viisi sataa ehti kuolla ennen venäläisten tuloa.

Kaksisataa potilaista kuoli heti vapautuksen jälkeisenä aamuna saamastaan hoidosta huolimatta.

Auschwitzin tuhoamisleiriltä hengissä selvinnyt italialainen kirjailija Primo Levi on epäillyt, että saksalaisten tarkoituksena oli alun perin tappaa kaikki leirille jääneet vangit, mutta venäläisten nopea eteneminen synnytti pakokauhun ja pakotti heidät lopulta evakuoimaan leirin kiireessä.

Muutamille hengissä säilyneille keskitysleirivangeille Auschwitzin vapauttaminen ei merkinnyt heti vapautta, vaan jokunen juutalaislääkäri jäi työskentelemään puna-armeijan lääkärien ja sairaanhoitajien kanssa. Heihin kuului esimerkiksi hollantilainen Eddy de Wind, joka oli vaimonsa kanssa pakkosiirretty tuhoamisleirille 14. syyskuuta 1943. Venäläisten pyynnöstä hän suoritti leirillä heikkokuntoisille keskitysleirivangeille amputaatioita ja leikkauksia ja seurasi potilaita Neuvostoliittoon.

Kotiin Hollantiin hän pääsi viisi kuukautta Auschwitzin vapauttamisen jälkeen.

Omista kokemuksistaan hän kirjoitti jo leiriaikana kirjan Pääte­asema Auschwitz – Selviytyjän muistiinpanot leiriltä, joka on julkaistu myös suomalaisena laitoksena nyt Auschwitzin vapauttamisen vuosipäivän kynnyksellä.

Vaikka Auschwitzin vapautumisen 75-vuotispäivä on nostanut holokaustin uutisotsikoihin myös Suomessa, holokaustin muistopäivä ei ole Suomessa muodostunut koskaan sellaiseksi koko kansaa läpäiseväksi pysähtymisen hetkeksi kuin muualla Euroopassa, myös naapurimaissa kuten Ruotsissa. Liian usein Suomessa halutaan uskoa, että historian isot traagiset käänteet eivät meitä kosketa, koska meillä on oma erityinen kansallinen tarinamme. Suomi ei kuitenkaan voi hypätä pois historian virrasta.

Timothy Snyder on viisaasti korostanut, että holokaustin tiivistäminen yksin Auschwitziin supistaa pahuuden ja juutalaisten joukkotuhon mittakaavaa. Hän on muistuttanut, että Auschwitzin tu­hoamisleirin aloittaessa toimintansa iso osa juutalaisista oli jo tapettu alueella, jota hän kutsuu tappotantereeksi. Se ulottui Puolan keskiosasta Ukrainan, Valko-Venäjän ja Baltian kautta aina Länsi-Venäjälle.

Kaaos, terrori ja pohjaton mielivalta olivat mahdollisia, koska Neuvostoliitto ja natsi-Saksa olivat vuoron perään tuhonneet ­alueen kansallisvaltioiden valtiolliset instituutiot. Pelottavaa on, että tämänkaltainen oikeusvaltiota nakertava suuntaus – kuten antisemitismikin – on taas voimistumassa.