PK Keränen vaihtoi autotallissa ryönäämisen viinilasiin takkatulen äärellä – ensimmäinen soololevy pysyy hyvin kasassa, mutta siitä uupuu 22-Pistepirkon persoonallisuus

Albumi / Rock/Pop

PK Keränen: Serobi Songs. Playground Music. ★★★

Onion Soup on 22-Pistepirkon isoimpia hittejä sen kertosäkeen ansiosta. Biisi avaa myös osuvasti yhtyeen luonnetta. Pistepirkoilla kappaleiden aiheet ovat ihan mitä sattuu eikä se haittaa.

Are we gonna have tonight some onion soup / Yeah and she said ­yeah. Samapa se mitä laulaa, kun on tarttuva kertosäe.

Pistepirkot ovat olleet alusta asti persoonallisia. Se on lattein adjektiivi kuvaamaan mitä tahansa bändiä, mutta Pirkkojen tapauksessa sanalla on oikeasti painoa. He eivät ole oikein koskaan toimineet niin kuin muut bändit.

Keikoilla PK Keränenhttps://www.hs.fi/haku/?query=pk+keranen, Asko Keränenhttps://www.hs.fi/haku/?query=asko+keranen ja Espe Haverinenhttps://www.hs.fi/haku/?query=espe+haverinen supattelevat lavalla keskenään parhaimmillaan minuuttitolkulla, kun yrittävät päättää seuraavaa kappaletta. Yleisö katselee hölmistyneenä ja haltioituneena vierestä.

Rockin SM-kisoihin he osallistuivat vuonna 1982 aivan kummallisella materiaalilla keskellä uuden aallon pauhua. Ja veivät tietysti kisan voiton suoraan Yön ja Tavaramarkkinoiden edestä.

Pistepirkkojen isoimmassa hitissä Birdy on hiljainen väliosa, joka koostuu pelkästään linnunlaulusta.

Hurriganesin huonolle englannille on naurettu aina, mutta ei Pistepirkkojen englanti paljoa sen puhtaampaa ole. Persoonallista se on. Pistepirkot voisivat PK Keräsen suulla laulaa vaikka mitä horinaa, ja yleisö tykkäisi.

Eikä Serobikaan varsinaisesti tarkoita mitään. Se oli sana, joka PK Keräselle tuli mieleen kun hänen piti sanoa kannentekijälle jokin nimi. Keränen on tehnyt musiikkia jo 40 vuotta, ja Serobi Songs on hänen ensimmäinen sooloalbuminsa. Levyä tehtiin yli neljä vuotta. Työ alkoi heti, kun Pistepirkot jäivät tauolle elokuussa 2015. Keränen halusi tutkia, voisiko hän tehdä materiaalia myös yksin.

Hieman yllättäen Keränen hankki levylle yhteistyökumppaniksi Ricky-Tick Big Bandin kipparin Valtteri Pöyhösenhttps://www.hs.fi/haku/?query=valtteri+poyhosen, jonka kanssa hän tekee myös tulevat keikat. Pöyhönen soittaa levyllä pianoa ja koskettimia.

Albumia lukee väistämättä Pistepirkkojen tuotantoa vasten. Pöyhösen estetiikan taju on tuonut levylle mitä ilmeisimmin enemmän viiniä takkatulen äärellä kuin Pirkkojen autotallissa rämpimistä. ­Aineksia on vähän ja niitä on annosteltu juuri oikeisiin paikkoihin.

Pistepirkot säntäilivät sinne tänne ja kokeilivat runsaasti eri elementtejä, mutta nyt kaikki on hillityn skandinaavista ja kuin suoraan sisustuskatalogista.

Tuottajina ovat toimineet Tobias Fröberg https://www.hs.fi/haku/?query=tobias+froberg ja Johnny Lee Michaelshttps://www.hs.fi/haku/?query=johnny+lee+michaels. Myös Jari ”Yari” Knuutisen https://www.hs.fi/haku/?query=jari+%E2%80%9Dyari%E2%80%9D+knuutisenkädenjälkeä kuullaan kappaleessa Sad Girl.

Avauskappale Borderline Blue on nätti balladi, ja simppeli singlebiisi Let Go avautuu kertosäkeessä loistoonsa. Komeat jousisovitukset ja kädet pystyyn.

Synteettisen Lost Togetherin kertosäe on silkkaa maakunnan neonvalaistun discon tahmaista tanssilattiaa viimeisen hitaan aikana. Too Much Time on liki Gotan Projectin kaltaista takkatulifiilistelyä, ja Out Tonight -hassuttelun tarkoitus lienee tuoda keikkasettiin jotain nopeatempoisempaa. Naivistisesta kappaleesta ei osaa oikein päättää, onko se silkkaa neroutta vai raivostuttava. Kenties molempia.

Keräsen soololevy ei ole Pistepirkoilta pois. Ja onneksi levy on tarkoituksellisen erilainen bändin materiaaliin. Kädenojennuksia silti tuntuu olevan, sillä We’re Going Fishing muistuttaa eniten Pistepirkkoja satunnaiselta tuntuvalla aiheella ja rosoisuudellaan.

Vaikka eri tiimi on tuonut levylle aiemmasta poikkeavan esteettisen asun, Serobi Songs on ehdottomasti Keräsen näköinen lauluntekijälevy. Kitaristina hänen kädenjälkensä on tunnistettavaa ja edelleen perinteessä kiinni. Yksinkertaisia riffejä ja komppeja, hillittyä groovea.

Tarkoitus ei ole laulaa suuria eksistentiaalisia oivalluksia ja pohdintoja, vaan kovin yksinkertaisia lauluja hyvin pienistä aiheista. Kalastamisesta ulos lähtemiseen.

Materiaalin pelkistetty ja hiottu asu on tavallaan toimiva, mutta persoonallisen sijaan kovin konventionaalinen. Serobi Songs ei ota riskejä tai tee mitään erityisen jännittävää, josta voisi yllättyä.

Kriitikon valinnat: Evelinalle käännetään nyt Ariana Grandea, Regina julkaisi arkistokappaleen

Albumi / Iskelmä

Jori Otsa & Mah’Orkka

Georg, tule takaisin… ★★★

Maalis­kuussa tulee kuluneeksi sata vuotta Georg Otsinhttps://www.hs.fi/haku/?query=georg+otsin synty­mästä. Vuonna 2018 perustettu Jori Otsa & ­Mah’Orkka kunnioittaa osaltaan Otsin perintöä julkaisemalla levyllisen hänen tunnetuksi tekemiään kappaleita.

Solisti Jori Otsahttps://www.hs.fi/haku/?query=jori+otsa on aiemmin tuttu esimerkiksi Mustat Silmät -yhtyeestä, ja hänen tulkintansa Otsin kappaleista on väkevää työtä. Yhtye soittaa taustalla venäläisin perinnesoittimin, eli estetiikka on täysin hallussa.

Vanhan iskelmän kuuleminen radiossa tai keikoilla ei ole enää mikään itsestäänselvyys, ja yhtyeen tarkoituksena on musisoida pienissä kansankuppiloissa, ikäihmisten hoitolaitoksissa ja avustusjärjestöjen tilaisuuksissa. Vaikka levy näppärä käyntikortti onkin, yhtyeen nähtyään on helppo todeta, että paras vetovoima on läsnä konserteissa.

Albumi / Pop

Halsey: Manic

Capitol

★★

Helmikuun lopussa Suomeen keikalle saapuvan Halseynhttps://www.hs.fi/haku/?query=halseyn eli Ashley Frangipanenhttps://www.hs.fi/haku/?query=ashley+frangipanen kolmas albumi Manic on ristiriitainen sekoitus poppia, joka voisi olla lähes kenen tahansa tekemää. Monet kappaleista on kuultu viime vuosina moneen kertaan.

Monipuolisuuden puutteesta albumia ei voi syyttää: on americanaa, countrya, r’n’b:tä, trap-soundeja. Kappaleiden vaihtelevilla kirjoitusasuilla materiaalia ankkuroidaan emo-genreen.

Kosiskelevalta hittitestauksen vaikutelmalta ei voi välttyä. Voisiko olla samaan aikaan Ariana Grandeahttps://www.hs.fi/haku/?query=ariana+grandea, Billie Eilishiähttps://www.hs.fi/haku/?query=billie+eilishia ja Kacey Musgravesiahttps://www.hs.fi/haku/?query=kacey+musgravesia?

Halsey osaa kirjoittaa popkoukkuja ja Without Me on valtava hitti, mutta kokonaisuus kaipaa kirkkautta.

Single / Pop

Evelina: Hitaasti

Def Jam Recordings Finland

★★

Meemiä mukail­lakseni: luulin, että tällainen sekoilu on lopetettu. Vai onko tämä biisi jo meemi itsessään?

Lainaamista ja vaikutteiden napsimista on popmusiikissa aina harrastettu runsaasti, mutta sen voi tehdä hyvin monella tavalla. Evelinanhttps://www.hs.fi/haku/?query=evelinan tuottajien näkemys taitaa olla, että ei edes yritetä tehdä mitään omaa, vaan tehdään mahdollisimman toimiva kopio kansainvälistä hittiä mukaillen.

Tätä ei edes yritetä peitellä. Hitaasti on kopio Ariana Grandenhttps://www.hs.fi/haku/?query=ariana+granden kappaleesta Breathin’. Tämä on jokseenkin jo hassua, kun Sun vika oli myös ilmiselvä lainaus Camila Cabellonhttps://www.hs.fi/haku/?query=camila+cabellon Havana-hitistä.

Evelina on taitava artisti, mutta hän tarvitsisi tuottajan, joka ottaisi hänet vakavasti ja kokeilisi ehkä jotain omaakin.

Single / Elektroninen

Regina: Salakuvaaja 2003

★★★

Jo vuosia sitten hajonnut Regina yllätti pari viikkoa sitten julkai­semalla virallisesti yhden ensimmäisistä demoistaan 17 vuoden takaa. Onko tämä nyt sitten esimakua sille, että kohta ilmoitetaan yhtyeen yhden keikan mittaisesta paluusta Flow’ssa? Aika on ainakin otollinen indie-nostalgialle.

Salakuvaaja on hauska aikamatka viime vuosikymmenen kotimaisen indien nukkavieruun meininkiin. Alkuvuosistaan Regina kehittyi melkoisesti, mutta Salakuvaajassa on jo läsnä yhtyeen omaleimainen ote, joka teki siitä suositun. Elektrorynnäkköä ja vokaalit kolisevat kuin metallinpalat.