Kulttuuri    |   Kirja-arvostelu

Ruotsalaiskirjailija Sara Stridsberg kirjoitti poikkeavan murhatarinan: Ääni annetaan julmasti paloitellulle uhrille, joka eli rankan elämän lapsensa menettäneenä prostituoituna

Rakkauden Antarktis on samaan aikaan kauheinta ja kauneinta, mitä kriitikko on kenties koskaan lukenut.

Romaani

Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis (Kärlekens Antarktis). Suom. Outi Menna. Tammi. 310 s.

Ruotsalaisen Sara Stridsbergin kolmas suomennettu teos Rakkauden Antarktis on ihmeellisen hieno romaani. Se liikuttaa, hämmästyttää ja vaivaa tavalla, joka saa sen tuntumaan tärkeämmältä ja painavammalta kuin mikään pitkään aikaan lukemani.

Se on myös samaan aikaan kauheinta ja kauneinta, mitä olen kenties koskaan lukenut.

Tarina alkaa kuolemasta, kammottavasta paloittelumurhasta, joka kuvataan yksityiskohtaisesti.

Ollaan metsässä, suuren järven rannalla. Minäkertoja makaa maassa ja näkee suuria puita, joiden juuret työntyvät järviveteen. Sataa vettä, hänellä on kylmä, ja veri, virtsa ja uloste valuvat pitkin hänen reisiään.

Hän tietää kuolevansa pian. Hän tietää, että on myöhäistä pyytää apua tai rukoilla.

Saman tiedämme tapahtuneen lukemattomia kertoja aiemminkin. Nuori nainen on dekkareissa ja television rikossarjoissa noussut niin usein vieraan auton kyytiin, että osaamme jo odottaa hänen löytyvän seuraavassa kohtauksessa jätesäkistä tai ruumishuoneelta.

Niin löytyy Innikin.

Mutta siihen yhteneväisyydet jäävätkin, sillä Stridsbergin romaani ei tietenkään ole jännitysromaani, ja hän kirjoittaa selvästi perinteistä naisvihan sävyttämää uhrikuvastoa vastaan.

Tavallisessa murhatarinassa uhrin ääni – jos hänellä sitä on edes ollut – vaikenee siinä vaiheessa, kun sydän lakkaa pumppaamasta verta, mutta Stridsbergin romaanin Inni ei hiljene.

Hän nousee ajan ja tilan yläpuolelle ja katselee sieltä, miten murhaaja paloittelee hänen ruumiinsa ja sulloo jäänteet kahteen matkalaukkuun. Pään surmaaja viskaa jätekuoppaan, josta sitä ei ikinä löydetä.

Kuolleita kertojia on kuultu kaunokirjallisuudessa viime aikoina useamminkin.

Stridsbergin tapaan tositapahtuman ympärille rakensi viimeisimmän romaaninsa Murhenäytelmä (2014) esimerkiksi yhdysvaltalainen Jayne Anne Phillips. Hänen tarinansa kumpuaa vuonna 1931 Länsi-Virginiassa tapahtunesta joukkomurhasta, ja pilvien reunalta tapahtumia seuraa yhdeksänvuotias uhri Annabel. Myös Alice Seboldin romaanin Oma taivas (2003) päähenkilö on murhattu tyttö.

Kotimaisesta kirjallisuudesta muistetaan ainakin Laura Lindstedtin Oneironin kuolleiden naisten kuoro, joka leijui tämän maailman ja Tuonelan välitilassa. Vainajat pitävät meteliä myös Maija Muinosen syksyllä ilmestyneessä teoksessa sexdeathbabies.

Rakkauden Antarktiksen tyyli on tuttu kaikille Stridsbergin teosten lukijoille. Minäkertoja Inni rakentuu muistoista, fragmenteista ja havainnoista, joita hän tekee tarkkaillessaan jäljelle jääneitä kuoleman rajan takaa.

Inni näkee, miten hänen saalistajaksi kutsumansa murhaaja jatkaa elämäänsä hirveän teon jälkeen ja oman kuvansa lehtien lööpeissä skandaaliotsikoiden vieressä.

Korkeuksista Inni katselee, miten hänen vanhempansa etsivät hänen ruumistaan metsästä, miten hänen äitinsä käpertyy yksinäisyyteen ja miten hänen lapsensa kasvavat aikuisiksi.

Yhä uudelleen kertoja myös palaa murhapaikalleen suurten puiden alle, yhä uudestaan hänet kuristetaan, tukehdutetaan ja pilkotaan ja hänen ruumiinsa eritteet sekoittuvat mullan, veden ja metsän kanssa.

Spiraalimainen kerrontamuoto on tehokas. Tuntuu kuin kirjailija haluaisi näyttää, että tästä naisten ruumiiden häpäisemisessä ja murhaamisessa oikeasti on kyse. Kuolema on kaukana viihdeteollisuuden murhatarinoista, joissa keskitytään murhaajaan selvittämiseen ja unohdetaan uhri.

Inni myös palaa murhaansa edeltäviin hetkiin prostituoitujen suosimalle Herkulesgatanille, jolta murhaaja poimi hänet kyytiinsä. Yhä uudelleen lukija saa istua Innin kanssa autossa ja pohtia olisiko voinut perääntyä:

”Ja olisin yhä voinut juosta tieheni, juokse, sydämeni, juokse, paeta metsän siimekseen eläimen lailla, se oli yhä mahdollista, himmeä aurinko ojenteli säteitään sateesta raskaiden puiden lomasta. Hän avasi autonoven ja katsoi minua ja tähyili metsään tutkimattomalla katseellaan. Olisin voinut piiloutua puiden kätköihin, jos olisin juossut nyt.”

Mutta Inni ei pakene, sillä jo kaksikymppisenä hän tuntee olevansa ikäloppu. Narkomaanilla ja prostituoidulla ei ole elämässään enää mitään odotettavaa, toivottavaa tai pelättävää. Hän on nähnyt elämän varjopuolet jo lapsuudessaan.

”Kuollut tai elävä, sillä ei ollut enää mitään merkitystä. Olin kuollut jo valmiiksi, aikoja sitten, vaelsin ystävieni kanssa hautajaissaattueena läpi Tukholman.”

Kun Inni oli lapsi, pullo oli hänen vanhemmilleen tärkeämpi kuin tytär ja tämän pikkuveli. Perhettä kohtaava tragedia sysää vanhemmat lopullisesti elämänhallinnan ulottumattomiin.

Ei siis ihme, ettei Innikään aikuisena osaa olla vanhempi omille lapsilleen. Narkomaaniäidin esikoispoika otetaan väkisin huostaan kolmivuotiaana, tyttärensä hän luovuttaa viranomaisille jo synnytyssairaalassa.

Äitiyttä ei kuitenkaan voi ihmisestä irrottaa, ja lapset ovat hänessä aina kuin aavekipu. Tarina on koskettavimmillaan kuvatessaan äidin rakkautta, joka jatkuu, kun lapset sijoitetaan uusiin perheisiin, ja vielä kuolemankin jälkeen.

Rakkauden Antarktis rakentaa pala palalta tarkentuvaa kuvaa periytyvästä syrjäytymisestä ja huono-osaisuudesta. Vaikka eletään hyvinvointivaltio-Ruotsin vahvimpia vuosia (muutama pieni vihje sijoittaa tarinan 1970- ja 80 -luvulle), kaikki eivät saa samoja lähtökohtia elämäänsä, ja ”salaiset vesileimat ja kastimerkit hohtavat ihon alta lasten otsilta”.

Äitiyden mallien periytymistä pohtivaan lukutapaan ohjaa myös Innin äidin erikoinen nimi, Raksha. Sana tunnetaan useassa Intiassa puhutussa kielessä ja se tarkoittaa suojaa tai hoivaa. Mutta Raksha on myös Rudyard Kiplingin Viidakkokirjan naarassusi, joka toimii päähenkilö Mowglin kasvattiäitinä. Onko Inni siis susien kasvattama ja siksi itsekin kykenemätön vanhemman rooliin?

Stridsbergin runollinen kieli ei osoittele eikä saarnaa, vaan virtaa kirkkaana ja kauniina myös silloin, kun se kuvaa synkkää ja mustaa. Tästä kuuluu kiitos suomentaja Outi Mennalle, joka on kääntänyt myös kirjailijan kaksi aiempaa suomeksi ilmestynyttä romaania.

Nyt suomennettu Rakkauden Antarktis muistuttaa monella tapaa Stridsbergin aiempia romaaneja.

Hän on aina käyttänyt teostensa alkulähteenä tositapahtumaa tai oikeasti eläneitä henkilöitä ja kasvattanut järkyttävistä ihmiskohtaloista omaäänistä ja -lakista taidetta.

Niin tälläkin kertaa.

Prostituoitu Innin henkilöhahmon taustalla on väitetty olevan Ruotsia 1980-luvulla kuohuttanut paloittelumurha: 27-vuotias seksityöläinen Catrine da Costa murhattiin ja hänen ruumiinosiaan löydettiin jätesäkeistä Tukholman ulkopuolelta.

Jo vuonna 2006 julkaistussa, mutta vasta toissa vuonna suomeksi ilmestyneessä Unelmien tiedekunnassa Stridsberg versioi radikaalifeministi Valerie Solanasin tarinan. Solanas oli nainen, joka kirjoitti SCUM-manifestin, yritti ampua Andy Warholin ja kuoli keuhkokuumeeseen törkyisessä hotellihuoneessa.

Tukholmalaiseen Beckombergan mielisairaalaan sijoittuvassa Niin raskas on rakkaus -romaanissa (suom. 2016) Stridsberg käsitteli mielen haurautta. Beckomberga näyttäytyy romaanin isälle turvapaikkana, jossa hän on onnellinen. Mielisairaalassa potilailla on ihmisarvo, ja kun se suljetaan, katoaa myös pala ruotsalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

Stridsberg on kertonut, että romaanin miljööllä on yhtymäkohta hänen omaan elämäänsä. Lapsena hän vieraili Beckombergan mielisairaalassa tapaamassa omaa isäänsä ja kantoi pitkään mukanaan häpeää, joka mielisairaalan potilaisiin liitettiin.

Hänen tuotannolleen on tyypillistä erityisesti se, että hän on aina ollut heikkojen ja yhteiskunnassa vähemmän arvostettujen ihmisten puolella. Hän on kuvannut maailmaa kulmasta, joka on hyväosaisille vieras, mutta tehnyt sen kauhistelematta ja henkilöidensä arvokkuuden säilyttäen.

Vaikka Rakkauden antarktis on hurja ja kauhea romaani, on se samaan aikaan myös valoisa ja lohdullinen.

Inni on kokenut elämässään myös kauneutta ja monenlaista rakkautta: sisarusten välistä vahvaa yhteenkuuluvuutta, nuoren äidin ylpeyttä esikoisestaan sekä huimaavaa rakkautta miestään ja lastensa isää kohtaan, ennen kuin heroiini tulee heidän väliinsä. Myös kadulla hän on solminut tärkeitä ihmissuhteita:

”Ja ajattelin, että rakastin niitä tyttöjä, rakastin heitä heidän selvyytensä ja herkkyytensä vuoksi, he olivat täysin pelottomia, ja vain siellä, heidän luonaan, saatoin tuntea olevani rakastettu.”

Maailman kylmimmällä, kuivimmalla ja tuulisimmalla mantereella Antarktiksella selviävät vain ääriolosuhteisiin sopeutuneet lajit. Rakkautta ehkä on, mutta se on harvinaista, eikä sen varaan kannata rakentaa.

Rakkaus on kuin lunta, se kietoo maailmaan valoonsa ja katoaa sitten, Inni pohtii romaanin lopussa etsiessään läheisiään, jotka katoavat häneltä samalla tavalla kuin jäätiköt sulavat maailmassa.

Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kuka?

Sara Stridsberg


 Ruotsalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija syntyi vuonna 1972 Solnassa. Asuu Tukholmassa, kaksi lasta.

 Suomeksi on julkaistu romaanit Niin raskas on rakkaus (Tammi, 2016) ja Unelmien tiedekunta (Tammi, 2018), jolla hän voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Lisäksi muun muassa useita August-ehdokkuuksia.

 Koulutukseltaan oikeustieteiden kandidaatti, muttei ole työskennellyt koskaan juristina.

 Oli Ruotsin akatemian jäsen vuosina 2016 – 2018. Luopui paikastaan Akatemiaa kohdanneen kohun aikana.

 Rakkauden Antarktis (Tammi) ilmestyi suomeksi viime vuonna Outi Mennan suomentamana.

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Rappukäytävään leijaili kuukausien ajan sietämätön haju – Vuokralainen tuhosi töölöläisasunnon jätteillä betoniseiniä myöten

    2. 2

      Tampereen keskustassa on kommuuni, jossa tyhjät pullot jaetaan painimalla

      Tilaajille
    3. 3

      ”Elämäni hirveimpiä kokemuksia” – Katariina Souri kertoo HS:lle, mitä hänelle tapahtui miljonääri Peter Nygårdin huvilalla

    4. 4

      Lätkäjätkät edustavat kaikkea, mikä suomalaisessa miehisyydessä on pielessä, sanoo kirjailija Juhani Brander

    5. 5

      ”Tämä jos mikä osoittaa, että kunnioitamme ihmisoikeuksia” – Vihreät riemastuivat, kun Ohisalo kertoi 175 turvapaikanhakijan tuomisesta Suomeen

    6. Näytä lisää
    1. 1

      ”Elämäni hirveimpiä kokemuksia” – Katariina Souri kertoo HS:lle, mitä hänelle tapahtui miljonääri Peter Nygårdin huvilalla

    2. 2

      Tampereen keskustassa on kommuuni, jossa tyhjät pullot jaetaan painimalla

      Tilaajille
    3. 3

      Helsingin keskustassa sijaitsevan ruokakaupan paistopisteelle ilmestyy siististi pukeutunut rouva, sitten tapahtuu jotain inhottavaa – HS valvoi paistopisteiden hygieniaa

    4. 4

      Vihreiden Fatim Diarra uhkaa julkistaa kaikki saamansa peniskuvat: ”Se on seksuaalista häirintää”

    5. 5

      En ole mies, mutta voin vilkaista

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    3. 3

      Helsingin keskustassa sijaitsevan ruokakaupan paistopisteelle ilmestyy siististi pukeutunut rouva, sitten tapahtuu jotain inhottavaa – HS valvoi paistopisteiden hygieniaa

    4. 4

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    5. 5

      Kuinka paljon pidemmälle kansanedustajat voivat väkivallan ihannoinnissa vielä mennä?

    6. Näytä lisää