Onko Parasite maailmanluokan viihdettä vai viiltävää kapitalismikritiikkiä? Viiden tähden elokuva on molempia - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Elokuva-arvostelu

Onko Parasite maailmanluokan viihdettä vai viiltävää kapitalismikritiikkiä? Viiden tähden elokuva on molempia

Parasitella on jo Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinto ja kuusi Oscar-ehdokkuutta. Se on myös vuoden paras elokuva, kirjoittaa elokuvatoimittaja Veli-Pekka Lehtonen.

Kimin perheen aikuiset lapset kotinsa toiletissa etsimässä ilmaista wifiä. Tytärtä näyttelee Park So-dam ja poikaa Choi Woo-shik. Kuva: ENM Corporation

Julkaistu: 31.1. 2:00, Päivitetty 31.1. 6:27

Draama

Parasite (Giasaengchung), ohjaus Bong Joon-ho, pääosissa Song Kang-ho, Park So-dam, Chang Hyae-jin, Choi woo-shik, Cho Yeo-jeong, Lee Sun-kyun, 131min, K16. ★★★★★

Nimi on iljettävä. Parasite. Siis loinen. Elokuva on kaikkea muuta. Muotovalio.

Parasite on niin hurmaava ja runsas elokuva, että siitä on vaikea kirjoittaa. Onko Parasite elokuva huijareista? Kritisoiko elokuva kapitalismia ja kuluttamista? Vai onko tämä tarina sukupolvesta, joka sortuu tavoitellessaan vanhempiensa unelmia?

Vai onko Parasite vain suuren luokan elokuvaviihdettä ilman sen kummempaa ajatusta; vauhtikomedia, jossa rikkaat ja rääpäleet imevät toisiaan kuiviin ja me nyökyttelemme katsomossa heidän säälittävyydelleen ja tunnistettavuudelleen?

Selvää on kaksi asiaa.

Parasite on niin täyteläinen elokuva, että sitä on helppoa tulkita loputtomiin.

Yhtä helppoa on sortua ylitulkintaan.

Kimit asuvat maanpinnan alapuolella kellarissa. Song Kang-ho näyttelee työtöntä isää ja perheen äitiä, entistä moukarinheittäjää näyttelee Chang Hyae-jin. Kuva: ENM Corporation

Niin täyteen draamallista ruutia eli ideoita ja havaintoja maailmasta ohjaaja-käsikirjoittaja, viisikymppinen eteläkorealainen Bong Joon-ho on ladannut elokuvansa. Käsikirjoitusta on ollut työstämässä myös Han Jin-won.

Kahden perheen tarina tapahtuu meidän ajassamme Etelä-Koreassa. Ensin esitellään nelihenkinen Kimin perhe. He ovat kellariloukussa asuvat tarinan köyhät, joiden ikkunan taakse juopot tekevät kadulle asiansa. Sukkia kuivatetaan Kimien kotona katossa ruokapöydän päällä. Laajakaista on ylellisyys, johon näillä työttömillä koreanvirtasilla ei ole varaa.

Onko Kimin perhe tarinan parasiitteja? Eivät välttämättä.

Elokuva sysätään liikkeelle kun työttömien Kimien perhe saa lahjaksi vaurautta tuovan suseok-kiven. Onnenesinettä pitää käsissään perheen isä (Song Kang-ho). Kuva: ENM Corporation

Heistä elokuva sysätään liikkeelle, kun Kimit saavat onnea tuovan lahjan. Suseok-onnenkiven pitäisi tuoda omistajalleen vaurautta. Ja kas, pian Kimien parikymppinen poika puhuu itselleen kotiopettajan työn kaupungin kukkulalla asuvien Parkien porvariperheestä.

Työttömät Kimit ahmivat ravintolassa ruokaa ja lupausta paremmasta. Vasemmalla istuu perheen poika Ki-woo (Choi Woo-shik) ja oikealla isä Ki-taek (Song Kang-ho). Kuva: ENM Corporation

Alkaa sosiaalinen nousu, joka vaatii nokkeluutta ja lipevää käytöstä, valkoisia valheita ja myös asiakirjaväärennöksiä.

Niinikään nelihenkinen Parkin perhe on yläluokka etuoikeuksineen pienoiskoossa. He asuvatkin kaupungissa kaikkein ylimpänä kukkulalla. Isä on it-firman omistaja, äiti kotirouva ja hemmotellut lapsensa vanhempiensa erinomaisuuden monumentti. On autotallit, puutarhat ja designtalo, joka on neliöiltään sitä luokkaa että vain kodinhoitaja tuntee sen kaikki sopukat.

Pian myös Kimien parikymppinen tytär on Parkeilla opettamassa.

Tämän pidemmälle en paljasta juonta eikä pidäkään. Niin on myös ohjaaja Bong toivonut. Se kuitenkin kannattaa kertoa, miten Bong itse on elokuvansa määritellyt:

Parasite on komedia, jossa ei ole klovneja. Parasite on myös trilleri, josta puuttuu pahis.

Osuvia sanoja. Parasitessa kukaan ei ole paha tai hyvä pelkästään. Se on yksi syistä, miksi pidän Parasitea vuoden parhaimpana elokuvana.

Työttömät Kimin perheen nuoret saavat töitä varakkaan perheen kodista. Kuvassa vasemmalta tytär Ki-jung (Park So-dam), kodinhoitaja Moon-gwang (Lee Jung-eun) sekä poika Ki-woo (Choi Woo-shik). Kuva: ENM Corporation

Parasitessa huijataan, mutta ei elokuva huijareista kerro. Kuva on suurempi: mikä on tavoittelemisen arvoista, minkä varaan me elämämme rakennamme ja miten suurille suunnitelmille on tapana käydä. Bong tunnetaan elokuvantekijänä vertauskuvistaan ja niitä Parasitessa todella riittää. Kenelle aurinko paistaa, kenen asuntoon likavesi valuu. Kuka istuu etupenkillä, kuka takana maksamassa.

Bongin ja työryhmänsä hampaissa on kapitalismi ja tuloerot, kun vauraat voivat palkata joutoväkeä jopa juhliensa vieraiksi naamiaisasuissa. On sekin tapa nousta sosiaalisesti, kakkupala ja intiaanipäähine kerrallaan, kun vaihtoehtoa ei ole.

Parasite-elokuvassa vauras Parkin perhe saa köyhien Kimien pojasta itselleen kotiopettajan. Kuva: ENM Corporation

Elokuva julkeaa kysymään, miltä herrain saleihin päässyt köyhä haisee. Muistuttaako katku vanhaa retiisiä vai löyhkää, joka lähtee rättejä keitettäessä? Alaluokka näyttäytyy vastenmielisenä mutta samalla moraalittomuutensa kiihottaa.

Parasite on myös elokuva halusta. Yksi on riippuvainen rahasta, toinen läheisestä, kolmas uhrin asemasta. Valta määrittyy kulutuksen kautta ja tulee näkyväksi kielessä. Alaluokka kiipeää matkien yläluokan puhetta. Etenkin englanninkieltä jumaloidaan: menestyvän it-firman nimeksi on annettu Another Brick.

Parasite kuvaa siis universaalia epätasa-arvoa, mutta mukana on riittävästi myös ”korealaisuutta” – ilman Pohjois-Korean uhkaa elokuvan perheiden kohtalot olisivat vähemmän uskottavia.

Bong kulkee ohjaajana Billy Wilderin, Alfred Hitchcockin ja Quentin Tarantinon kaltaisten viihdyttäjien jäljissä. Hänelle ei ole ongelma pyörittää elokuvassa useita tarinalinjoja, peräti kahdeksaa päähenkilöä ja rakentaa heille kaaria.

Erityistä taituruutta osoittaa kerronnan mieletön vauhti. On kuin istuisi karusellissa. Onnistumista tukevat Lee Ha-junin lavastus, Jung Jae-ilin musiikki ja Hong Kyung-pyon kuvaus.

Parasite on elokuva perheistä, joita vauraus erottaa. Vauraat Parkit asuvat viimeistellyssä designtalossa ja perheen kotirouvaäitiä näyttelee Cho Yeo-jeong. Kuva: ENM Corporation

Bong näkee elokuvan toiminnan kautta. Aiemmissa elokuvissaan (muun muassa meilläkin nähdyt Snowpiercer ja Okja) hänellä on ollut vaikeuksia pitää ideoitaan kurissa mutta nyt on toisin. Rönsyily on poissa. Loogisia aukkoja jää, mutta olennaista on, että suunta pysyy ja kierrokset nousevat finaalissa.

Etelä-Korea on ollut pitkään suuri elokuvamaa, mutta kansainväliseen tietoisuuteen maan elokuvaväki on noussut vasta 2000-luvulla. Parasite on läpimurron viimeisin etappi ja osuvaa on, että yhdessä sen päärooleista nähdään Song Kang-ho, loistava perinteisen draaman taitaja. Hän esittää Kimin perheen isää. Song on myös Bongin vakionäyttelijä, jota on kutsuttu myös uuden korealaisen elokuvan kasvoiksi.

Parasite ansaitsee huomionsa, sillä se on komeimpia elokuvia, mitä tulee tarinalliseen arkkitehtuuriin ja arkkitehtuuriin tarinassa. Bong on elokuvantekijä, jonka tarinat elävät suuresta ja näyttävästä. Portaikko ei ole pelkkä portaikko vaan osoittaa valta-asemaa, kattolamppu ei ole vain valonlähde.

Parkien designtalo on rakennettu elokuvaa varten ja sen nerokkuutta on esitelty arkkitehtien sivustoilla. Valoisassa tilassa kamera voi liikkua ilmavasti. Ja ennen kaikkea nättiin designtaloon paistaa aurinko toisin kuin työttömien kellarikotiin.