Parin pahasti flopanneen vuoden jälkeen Yle järjestää taas UMK:n eli Uuden musiikin kilpailun, jossa eri artistit kisaavat, eivät yhden artistin eri biisit.
Daruden ja Saara Aallon edustusvuodet keräsivät paljon kritiikkiä, ja nyt on palattu vanhaan malliin.
Ehdokaskappaleita on selkeästi tehty viisuja silmällä pitäen. Niissä on suurellisia, pateettisia ja voimaannuttavia teemoja. Suurin osa on balladeja, joille viisuissa perinteisesti on kysyntää.
Suurin osa ehdokaskappaleista on englanniksi, mutta joukossa on myös yksi suomenkielinen. Viime vuosina Suomesta edustuskappaleeksi on usein valittu englanninkielinen kappale, mutta on mahdollista, että tämä vuosi on poikkeus. Suomen markkinoilla kiinnostaa tällä hetkellä etenkin suomeksi laulettu musiikki.
Lopullinen kappalevalinta tehdään puoliksi kansainvälisen raadin äänten pohjalta ja puoliksi kotimaisen yleisön äänten pohjalta. Äänestys on 7. maaliskuuta.
Alla analyysit jokaisesta ehdokaskappaleesta.
Aksel Kankaanranta Kuva: Mona Salminen / Yle
Aksel: Looking Back
Viime vuonna Suomen edustuskappale oli Daruden kovin pahasti flopannut Look Away. Tänä vuonna viisuartistiksi tähtäävä Aksel laulaa ”there’s no looking back”.
No niin kai sitten!
Euroviisut eivät todellakaan ole pelkkää hassuttelua, vaan vähintään yhtä paljon ellei jopa enemmän balladeja ja herkistelyä. Kankaanranta on sanonut, että kappale kertoo maailmantuskasta, rakkaudesta ja riittämättömyyden tunteesta. Eipä voisi paljoa enempää euroviisuilta kuulostaa.
Aksel Kankaanranta on todella taitava laulaja. Hän on tullut isolle yleisölle tutuksi Pyhimyksen Jättiläinen-hitin kertosäkeen laulajana. Kankaanranta on persoonana myös sympaattisen oloinen nuori mies, josta on etua viisuissa.
Kappaleen on kirjoittanut Joonas Angeria, joka on tehnyt kappaleita myös esimerkiksi Almalle ja Isac Elliotille. Sävellys on toimiva, ja Aksel toimittaa koukuttavan kertosäkeen todella väkevästi. Looking Back on tuotantoarvoiltaan ihan kansainvälistä tasoa siinä missä jokin Sam Smithin läpsyttely.
Looking Back on kappale, josta kansainvälinen raatikin voisi innostua, mutta se ei ole sanoituksiltaan ja sovitukseltaan välttämättä tarpeeksi pompöösi, kun ehdokasjoukossa on tarjolla myös todella pateettista ja viisuille perinteistä camp-balladia yksinkertaisilla koukuilla. Toisaalta Looking Backille voisi löytyä yleisöä viisujen ulkopuolelta, mitä ei voi sanoa kaikista kappaleista.
Tika Kuva: Mona Salminen / Yle
Tika: I Let My Heart Break
Vuoden 2018 X-Factorin voittaja Tikan I Let My Heart Break on kuvastoltaan viisuille tyypillinen pateettinen balladi. Herätään aamulla sängyssä yksin ja keitetään kahvia kahdelle. Voi jo suorastaan nähdä, kuinka kappale toteutettaisiin viisuissa. Tanssija nousee sängystä ja kaataa suurieleisesti kahvia. Tällaisesta banaalista meiningistä viisukansa nauttisi suuresti.
Sävellyksenä I Let My Heart Break on tylsänpuoleinen, mutta kaikista ehdokaskappaleista se menestyisi todennäköisesti itse viisuissa parhaiten. Jo vuosia olemme nähneet kuinka keskenään samankaltaiset balladit raivaavat tiensä viisufinaaliin. Paatoksellinen I Let My Heart Break on nimeään myöten kuin täsmäisku viisuihin. Mitään ei jää epäselväksi, ja sydän on tulessa. Camp-arvoa löytyy.
I Let My Heart Break on todennäköisesti kappale, josta myös kansainvälinen raati innostuu. Kappaleessa on niin paljon tuttua ja turvallista. Hieman kömpelöä, eurooppalaista versiointia Whitney Houstonin balladiestetiikasta.
F3M Kuva: Mona Salminen / Yle
F3M: Bananas
F3M-yhtyeen Bananas on kuin yhdistelmä Queenin We Will Rock You -lätkähittiä ja ensi kesänä Suomeen saapuva Gwen Stefanin hittiä Hollaback Girl. Stefani laulaa megahitillään ”this shit is bananas”, ja samaa energiaa kanavoi F3M. Bananas-kappaleen rytmi taputuksineen on kuin suoraan lätkähallista.
Biisinkirjoittaja Olli Äkräs otti referenssiksi myös Antti Tuiskun banaanihassuttelun: ”Vähän tuiskumaiseen tyyliin mietin, että banaanit on sairaan siisti juttu”, hän on sanonut Ylen haastattelussa.
Yhtye on vasta perustettu tämän kappaleen myötä. Sen muodostavat Miara, Baby O ja Viv.
Bilekappale korostaa naisenergiaa ja jokaisen oikeutta bailata juuri niin kuin haluaa. Sanomansa puolesta kappale on kuin räätälöity viisuihin. Sovituksessa ja sävellyksessä on myös viisuihin sopivaa hassuttelua ja hulluttelua, joskin sitä voisi olla vielä enemmän. Kappaleeseen saa varmasti tehtyä myös viisuihin sopivan lavashow’n.
Kertosäe on rasittava rallatus ja tässä biisijoukossa kappaleen menestys on todella epätodennäköinen, mutta Bananas voi yllättää, jos esimerkiksi kansainvälinen raati siitä kovin innostuu. Mutta hankala uskoa, että Bananas saisi hierottua raadin balladinkiiltoa silmistä.
Sansa Kuva: Mona Salminen / Yle
Sansa: Lover View
Sansan Lover View on skandinaavista, house-vaikutteista mattapintaista discopoppia, jonka referenssinä on selvästi Robyn. Tosin lähellekään ruotsalaistähden karismaa ei ylletä, ja vaikeaa se olisikin.
Suoraan sanoen kovin geneerisen Lover Viewin oikea paikka ei ole viisuissa, vaan pikemminkin Spotifyn genre- ja mood-soittolistoilla. Ja niiden kautta hotellien aulabaareissa. Kappale on ehdokasjoukosta ainoa, jota ei ole selvästi laskelmoitu viisubiisiksi.
Mutta UMK ainakin tarjoaa Suomessa kappaleelle hivenen huomiota, jota tuskin muutoin tulisi. Uusi suomalainen elektroninen musiikki ei saa tällä hetkellä kummoista mediahuomiota. Siinä mielessä on hyvä, että Lover View on kisassa mukana.
Seinäjoelta kotoisin oleva Sansa on julkaissut ensimmäisen albuminsa jo vuonna 2005, eli hän edustaa ehdokkaiden konkariosastoa. Biisin takaa löytyvät Anton Sonin ja Yotto eli Otto Yliperttula, joita suuri yleisö ei kovin hyvin Suomessa tunne. Yhdysvalloissa tunnetaan hieman paremmin, sillä Yotton albumi Hyperfall (2018) nousi Billboardin elektronisen musiikin albumilistan ykköseksi.
Lover View löytänee UMK:n kautta jokusen kuuntelijan, mutta viisupaikka on hyvin epätodennäköinen.
Catharina Zühlke Kuva: Mona Salminen / Yle
Catharina Zühlke: Eternity
Catharina Zühlken Eternity ratsastaa niin sanotusti kahdella hevosella. Ja tätä on nähty viisuissa paljon. Kappale on balladi, mutta ensimmäisessä kertosäkeessä alkaa edm-pauhu ja discokomppi. Kertosäkeeseen johdatellaan viisumaisella fraseerauksella. Venytetään, ja siihen syntyy se kohta, kun aplodien pitäisi yleisössä alkaa.
Kappaleen ovat kirjoittaneet Henrik Tala, Marcia Sondeijker, Roel Rats, Josefin Myberg ja Zühlke. Tekijätiimistä löytyy jo aiempaa viisukokemusta, ja se myös kuuluu.
Kappaleessa on euroviisuballadille tyypilliset sanat. On olemassa joku toinen, joka pitää laulun puhujan elossa. On kyyneliä, ikuisuutta, rakkaus joka kestää sukupolvia. Jeps!
Eternity luottaa kertosäkeen vokaalikoukkuihin, joista viisukansa on aiemminkin ollut kiinnostunut. Whitney Houston on tässäkin ollut referenssinä, ja ei kai euroviisuja voi ilman tällaisia kappaleita olla. Kappale olisi viisuvalintana ainakin hyvin tavallinen ja turvallinen.
Ja on hyvä muistaa, ettei euroviisuissa tarvitse olla erityisen persoonallinen menestyäkseen.
Erika Vikman Kuva: Mona Salminen / Yle
Erika Vikman: Cicciolina
Mökkitie on yksi niitä harvoja levy-yhtiöitä Suomessa, jolla on selvä esteettinen linja. Se on toisaalta kyllin pieni pitääkseen sellaisesta kiinni. Mökkitie panostaa moderniin junttidiskoon.
Vaikka olisin toivonut Mökkitien viimeistelevän viisuehdokkaaksi Unelmia ja studiohommia -sarjassa kuullun ”julma kello tikittää” -demon Kojon Nuku pommiin hengessä (revanssin aika!), on Erika Vikman myös sangen hyvä valinta.
Kikka on aina nauttinut kulttisuosiota, mutta nyt se on taas pitkästä aikaa kuumaa kamaa. Kikasta on tullut kuunnelmasarjaa, ja kirja on tulossa. Tehtäisiinpä Suomessa Leevi & The Leavings -pastissien sijaan enemmän Kikka-pastisseja.
Unelmia ja studiohommia -sarjassa nähtiin jo työskentelyä Vikmanin kanssa, joka piti referenssinään Kikkaa. Cicciolina viisuehdokkaana ei ole siis yllätys. Kappaleella viitataan italialaiseen pornonäyttelijä, muusikko ja poliitikko Ilona ”Cicciolina” Stalleriin.
”En kaipaa rakkautta / Vaan kunnon kosketusta / Ota musta tiukasti kii” on sanoituksena tiivistys suomidiscon 80-luvusta. Naiseen kohdistuvia odotuksia kapinoiva ja seksuaalista vapautta korostava biisi on sanomaltaan yksiselitteinen ja toimiva viisukappale. Ai että kun Cicciolinan olisi saanut vielä retroilla suomidisco-soundeilla.
Cicciolinaa voi pitää ennakkosuosikkina tällä hetkellä pöhinän perusteella. Sosiaalisessa mediassa on nähnyt puhuttavan lähinnä Vikmanin kisakappaleesta, ja se on myös yltänyt Suomen Spotifyn top 50 -listalle. Se on UMK-kappaleelle hyvä saavutus.
Vikmanilla on siinä mielessä hyvät mahdollisuudet, että kappale on hyvin erilainen verrattuna viime vuosien viisukappaleisiin ja siinä on myös potentiaalia hassuttelevaan lavashow’hun.
Suomi on viime aikoina lähettänyt verrattain vakavia – ja no, tylsiä – kappaleita, mikä on saanut monet toivomaan kevyempää otetta vaihteeksi. Vikman ja Mökkitien heput vastaavat tähän pyyntöön.
Kansainvälisen raadin suhtautuminen suomeksi laulettuun kappaleeseen on tosin iso kysymysmerkki, ja se saattaa katkaista Vikmanin tien viisuihin, vaikka kotimainen yleisö innostuisi äänestämään. Toisaalta Vikmanin kappale erottuu hassutteluineen selvästi joukosta, jossa on myös kovin samankaltaisia balladeja.
Viime vuosina Suomesta lähteneet viisukappaleet on perinteisesti laulettu englanniksi. Edellisen kerran Suomen viisukappale on laulettu suomeksi vuonna 2015, kun edustajana oli punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät.
Vaikka viisupaikkaa ei tulisi, Vikman saa Cicciolinan myötä uralleen erittäin tarpeellisen hitin kotimaassa ja vieläpä oikein hyvään saumaan.
