Syvälle suomalaiseen sielunmaisemaan osuva Niskavuoren Heta sai yleisön nyyhkimään Tampereella

Draama

Niskavuoren Heta. Tampereen Teatteri, Frenckell-näyttämö. Hella Wuolijoen näytelmän ohjaus Liisa Mustonen, lavastus Mikko Saastamoinen, puvut Mari Pajula, valot Tiiti Hynninen, ääni Maura Korhonen, koreografia Nina Mamia. Rooleissa Eeva Hakulinen, Ritva Jalonen, Cécile Orblin, Aliisa Pulkkinen, Teijo Eloranta, Tom Lindholm, Ville Majamaa, Antti Tiensuu. ★★★★

Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmät ovat todellisia kansallisia klassikoita, joista uudet sukupolvet näyttävät jatkuvasti kiinnostuvan ja teatterintekijät löytävät aina uutta ammennettavaa.

Ella Mettänen https://www.hs.fi/haku/?query=ella+mettanen ja Eero Ojalahttps://www.hs.fi/haku/?query=eero+ojala kiertävät parhaillaan eri puolilla maata esittämässä Teatteri Jurkassa viime talvena nähtyä kahdelle näyttelijälle sovitettua Niskavuoren Hetaa, Mikkelissä viime viikonloppuna järjestetyillä perinteisillä Työväen näyttämöpäivillä valittiin yleisön suosikiksi Janne Puustisen https://www.hs.fi/haku/?query=janne+puustisenohjaama Tikkurilan teatterin tulkinta Niskavuoren naisista ja kahden viikon kuluttua Turun kaupunginteatterin suurelle näyttämölle astuu Susanna Airaksisen https://www.hs.fi/haku/?query=susanna+airaksisenohjaama Niskavuoren nuori emäntä.

Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä torstaina ensi-iltansa saanut ohjaaja Liisa Mustosen https://www.hs.fi/haku/?query=liisa+mustosenjuureva tulkinta Niskavuoren Hetasta näyttää osuvan syvälle suomalaiseen sielunmaisemaan ja nostavan yleisön tunteet vahvasti pintaan.

Katsomossa kuului nyyhkytystä pitkin iltaa, ja lopussa ihmiset vääntäytyivät ylös tuoleistaan antamaan esitykselle raikuvat suosionosoitukset.

Muoti-ilmiöksi muodostunut ”standing ovation” ei tällä kertaa synnyttänyt kiusallista vaikutelmaa, etenkin kun ensimmäinen nousija oli teostensa vahvoista naiskuvista tunnettu kirjailija ja elokuvaohjaaja Heidi Köngäshttps://www.hs.fi/haku/?query=heidi+kongas.

Mustosen tulkinnassa kansallisiin perushahmoihimme kuuluva Heta, naapurin isännän pettämäksi tullut ja rengin kanssa ­avioitunut rusthollin mamselli, kuvataan sananmukaisesti omaan vahvuuteensa koteloituneeksi henkilöksi.

Omalta häpeältään Heta ei kykene havaitsemaan muita ihmisiä, ei edes omia lapsiaan, ja hänen vahvuutensa on käytännössä lähinnä aviomiehen mahdollistamaa itsepäisyyttä.

Entiseen torppaan emännäksi päätynyt Heta saavuttaa periksiantamattomuutensa avulla suurimman tavoitteensa, kun pitäjän suurimpien maatilojen joukkoon kohonnut Muumäki saa seitsemäntoista vuoden odotuksen jälkeen uuden päärakennuksen, jolla on pituutta pari metriä enemmän kuin Niskavuoren päärakennuksella.

Eeva Hakulinen https://www.hs.fi/haku/?query=eeva+hakulinenon nappivalinta Hetan rooliin ennen kaikkea sen takia, ettei hän näyttelijänlaatunsa puolesta ole mitenkään ilmeinen Heta.

Maailma voi kovettaa kiveksi kaikkein suloisimman ja sympaattisimman hahmon, mikä tekee Wuolijoen näytelmästä entistä koskettavamman.

Koska Heta ei kykene selkeästi näkemään ja tulkitsemaan ympärillään olevia ihmisiä, Mustonen näyttää heidät yleisölle kahtena kärjistettynä joukkona.

Pitäjäläiset ovat Hetan silmissä tunkeilevaa ja tuomitsevaa laumaa, jota voi hallita vain asettumalla sen yläpuolelle.

Perheenjäseniään Heta ei puolestaan tunnu näkevän lainkaan. Mustonen kuvaakin heidät Hetan ohi suorastaan liioitellun avoimena ja välittävänä yhtei­sönä. Cécile Orblinin https://www.hs.fi/haku/?query=cecile+orblinintulkitseman tyttären viimeinen katse tosin jättää jälkeensä hyytävän tunteen kaiken jatkuvuudesta.

Esityksestä löytyy toki huumoriakin, mikä syventää ennen muuta Hetan ja hänen aviomiehensä Akustin suhdetta. Teijo Eloranta https://www.hs.fi/haku/?query=teijo+elorantaonnistuu ihailtavalla tavalla luomaan tasapainoisen hahmon eri suuntiin revittynä Akustina.

Näytelmän alkupuoli vaikuttaa vahvasti ylityöstetyltä, ja Hetan elämäntarinaa harpotaan eteenpäin hengästyttävän tiivistetysti.

Väliajan jälkeen käy selväksi, että Mustonen on asettanut painopisteen kansalaissodan ja sen jälkeisten tapahtumien kuvaukseen. Tavallisestihan näytelmässä on keskitytty Muumäen laajenemiseen ja uuden päärakennuksen valmistumiseen, niin että loppu on eräänlaista epilogia.

Sodan ilmapiiri tuo kuitenkin Hetan perusluonteen kärkevästi esille, niin että kumpikin selittää toista. Lopulta ne yhtyvät kaikkialle maailmaan leviäväksi ajattomaksi tuskanhuudoksi.