Terrence Malick tavoittelee ihmisyyden olemusta: Ohjaajan uutuus kertoo miehestä, joka uhmaa Hitleriä ja seuraa omatuntoaan kuolemaan saakka - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri|Elokuva-arvostelu

Terrence Malick tavoittelee ihmisyyden olemusta: Ohjaajan uutuus kertoo miehestä, joka uhmaa Hitleriä ja seuraa omatuntoaan kuolemaan saakka

Malickin uutuus on komea elokuvamaalaus miehestä, joka pysyi uskollisena vakaumukselleen.

August Diehl esittää itävaltalaista maanviljelijää Franz Jägerstätteriä, joka kieltäytyi vannomasta uskollisuusvalaa Hitlerille. Valerie Pachner on hänen vaimonsa Fani. Kuva: Reiner Bajo / Studio Babelsberg

Julkaistu: 6.2. 13:21

Draama

A Hidden Life, ohjaus Terrence Malick. pääosissa August Diehl, Valerie Pachner. 174 min. K16. ★★★★

Amerikkalaisohjaaja Terrence Malick (s. 1943) on tehnyt melko vähän elokuvia, kun ottaa huomioon, että hänen esikoisohjauksensa Julma maa valmistui jo 1973. Mutta hänen tuotantonsa alkupää onkin sitten hienointa amerikkalaista elokuvaa mitä viime vuosikymmeninä on tehty.

Julma maa, Onnellisten aika, Veteen piirretty viiva, The New World ja mikseipä vielä The Tree of Life ovat ainakin minun kirjoissani ehdottomia nykyelokuvan merkkiteoksia, pohdittuja, moniulotteisia ja sivistyneitä ihmisen osan, ihmismielen, kulttuurin ja yhteiskunnan syväluotauksia.

Mutta viimeaikaisissa elokuvissaan Malick on tuntunut päästäneen maalin näkyvistään. To the Wonder, Knight of Cups ja Song to Song ovat vaikuttaneet elokuvilta, joissa vain ohjaaja itse on ollut selvillä siitä, mitä on halunnut sanoa. Jos hänkään. Malickille ominainen tunnelmamaalailu on niissä ryöstäytynyt tarkoituksettomaksi visuaaliseksi tyylikeinoksi.

Nyt Malick on pitkästä aikaa taas konkreettisen tarinan jäljillä, ja vaikka A Hidden Lifessäkin on paljon tunnelmamaalailua, on siinä myös selkeä temaattinen ydin.

Elokuva perustuu tositapahtumiin. Se kertoo itävaltalaisesta maanviljelijästä Franz Jägerstätteristä, joka toisen maailmansodan aikaan kieltäytyi vannomasta uskollisuusvalaa Adolf Hitlerille. Franz kieltäytyi aseista ja myös sairaalapalveluksesta, koska siinäkin olisi pitänyt vannoa vala Hitlerille. Syvästi uskonnollinen mies meni ennemmin kuolemaan kuin petti omatuntonsa ja periaatteensa.

Malick käyttää Franzin tarinan kertomiseen lähes kolme tuntia. Vaikka näin pitkää aikaa ei välttämättä tarvittaisi, elokuvassa ei silti ole tyhjäkäyntiä. Kaikki vaikuttaa harkitulta ja pitkälle mietityltä. 76-vuotiaana Malick tuntuu olevan lähempänä ihmisyyden perusolemuksen sävyjä kuin koskaan aikaisemmin.

Elokuvan alkupuolella kirkkoon maalauksia tekevä koristemaalari manailee töidensä koreaa falskiutta ja sanoo maalaavansa vielä joskus todellisen Jeesuksen. Loppujen lopuksi sen todellisen Jeesuksen maalaa Franz Jägerstätter omilla valinnoillaan, kärsimyksellään ja kohtalollaan. Franz on kuin pyhimys ryövärien luolassa.

Franzin uskonnollisuus on yksinkertaisen maalaismiehen selkeää ja puhdasta uskoa, vahvempaa ja aidompaa kuin oman asemansa turvaamaan pyrkivän kirkon asenne Franzin ratkaisua kohtaan. Yhä uudestaan kirkonmiehet, sotilaat ja lakimiehet korostavat Franzille, ettei tämän valinta muuta mitään, sota ei yhtä miestä kaipaa. Mutta Franz on uskollinen omalle vakaumukselleen, ei millekään muulle. Hänelle ei merkitse mitään se, näyttääkö hän esimerkkiä muille, vaan se, että hän itse elää, ja ehkä kuolee, sen mukaan mihin uskoo.

Luonto on usein ollut tärkeässä asemassa Malickin elokuvissa. Ihminen luonnossa, luonto ihmisen muokkaamana, luonnon merkitys tai merkityksettömyys ihmiselle. Ja myös se, kuinka luonto jatkaa kulkuaan, välittämättä siitä, mitä ihmisille tapahtuu. A Hidden Life -elokuvassa alppiluonto on kehys elämälle mutta myös sen puolueeton, kommentoimaton tarkkailija.

Malickille tunnusomaiset nopeat leikkaukset ja lyhyet kohtaukset kuljettavat tarinaa. Usein niissä ei puhuta mitään, merkitys ilmenee muutenkin. Eleet, katseet ja ruumiinkieli kertovat halveksunnan, jota Franzin Fani-vaimo saa tuntea natsimielisten kyläläisten taholta ”petturimiehensä” vuoksi.

Uhkeasta musiikista vastaa James Newton Howard, ja sen lomassa kuullaan musiikkia myös muun muassa Händeliltä, Bachilta, Dvořákilta ja Pärtiltä. Henkistynyttä vaikutelmaa korostava musiikki auttaa osaltaan tekemään A Hidden Lifestä kokonaisvaltaisen taideteoksen, jossa uskonnollisuudella on suuri osa niin päähenkilöiden kuin ehkä myös ohjaajan kautta.

Vaikka Franzin ratkaisut ja kohtalo tavallaan rinnastuvatkin Jeesukseen, raskasta Kristus-symboliikkaa Malickilta on turha odottaa. Enemmän on kyse yksilön mahdottomuudesta vaikuttaa siihen, mitä valtio, etenkin totalitaarinen, häneltä vaatii ja miten tietyt yhteiskunnan kerrokset aina taipuvat myötäilemään vallanpitäjiä.

Bruno Ganz (oik.) esittää elokuvassa sotaoikeuden tuomaria. Kuva: Reiner Bajo / Iris Productions

Elokuvaa alettiin kuvata Saksassa kesällä 2016. Kuvausten alkamisen ja ensi-illan välillä kaksi sen sivuosien nimekästä näyttelijää, Bruno Ganz ja Michael Nyqvist, ehtivät jo kuolla.

August Diehl ja Valerie Pachner tekevät tunteikasta mutta hallittua työtä Franzin ja Fanin rooleissa.

Hieman tarpeetonta ulkokohtaisuuden tuntua A Hidden Lifeen tuo se, että varsinainen dialogi on englantia, mutta muu puhe saksaa. Vähän kuin saksankieliseen miljööseen olisi hiukan väkisin puristettu englanninkielinen näytelmä.

Elokuvan nimi ja motto tulevat englantilaisen 1800-luvun kirjailijan George Eliotin romaanista Middlemarch.

Elokuva-arvostelu|Batmanin vihollisista ammentava Birds of Prey on edeltäjäänsä parempi, muttei silti kovin hyvä, vaikka Margot Robbie antaa kaikkensa

Elokuva-arvostelu|Miten kapellimestariksi tullaan? Dokumentti seuraa kolmen opiskelijan matkaa orkesterin eteen