Kulttuuri    |   Lauantaiessee

Lukurauhan päivän sijaan tarvitaan koko lukuvuosi – Yhdessä päivässä ovi kirjallisuuden maailmaan ja erilaisuuden sietokyvyn kasvuun ei edes raotu

Tuleva sunnuntai on pyhitetty lukemiselle. Silloin raivataan kaikki esteet, tekosyyt ja ulkopuoliset ärsykkeet, jotka haittaavat syventymästä lukemiseen.

Huomenna vietetään Suomen kirjasäätiön lanseeraamaa kansallista lukurauhan päivää jo kuudetta kertaa.


Tempaus on viisas veto, vaikka se ei vielä olekaan juurtunut oikein kunnolla suomalaiseen maaperään tai puhjennut kukkaan kirjallisuuden ja lukemisen juhlapäivänä. Ajatus on, että joka vuosi helmikuun toinen sunnuntai pyhitetään lukemiselle. Silloin raivataan kaikki esteet, tekosyyt ja ulkopuoliset ärsykkeet, jotka haittaavat syventymästä lukemiseen.

Ei hanke ole mistään perkeleestä, minkä tähden sille ei ole syytä piruilla. Sen verran paholainen saa kuitenkin kuiskatuksi korvaan, että sitä alkaa suhtautua kerettiläisesti sellaiseen käytäntöön, jossa jollekin toimelle tai tekemiselle täytyy varta vasten nimetä oma erityinen päivänsä. Viettämällä lukurauhan päivää kerran vuodessa ovi kirjallisuuden maailmaan ja erilaisuuden sietokyvyn kasvuun ei vielä edes raotu.

Jos haluaa painaa päätyyn asti, ovi täytyy riuhtaista apposen auki. Siinä katsannossa joka ikinen päivä on lukupäivä. Ja tarkoitan tässä nimenomaan kirjaan tarttumista. Lukeminen ei ole mikään erillinen saareke. Se on ihmiselle yhtä tärkeää kuin hengittäminen.

Lukemisella on kautta historian ollut monta viisasta puolestapuhujaa. Yksi heistä on Bronxissa syntynyt yhdysvaltalainen kirjallisuuskriitikko ja Yalen yli­opiston pitkäaikainen professori Harold Bloom, jonka eniten myytyjen kirjojen listalle Yhdysvalloissa noussut klassikkoteos How to Read and Why ilmestyi jo kaksikymmentä vuotta sitten. Suomeksi kirja saatiin vuonna 2001 nimellä Lukemisen ylistys.

Nousu bestseller-teokseksi oli aikamoinen temppu tietokirjalta, jossa tarkastellaan esimerkiksi Anton Tšehovin, Guy de Maupassantin, Ernest Hemingwayn, Flannery O’Connorin, Italo Calvinon, William Shakespearen, John Miltonin, Henry Jamesin, William Faulknerin ja Emily Dickinsonin teoksia. Harold Bloom muistuttaa, että lukeminen perustuu aina interaktiolle, ei tosin aina niin tasavertaisessa mielessä kuin kuvittelemme. ”Shakespeare lukee meitä paremmin kuin me luemme Shakespearea.”

Läntisen maailmankirjallisuuden paaluttajana tunnettu Bloom korostaa, että me lukijat saamme Shakespearesta juuri niin paljon irti kuin olemme valmiita antamaan Shakespearelle. Kirjalle antaudutaan ja sen täytyy saada resonoida lukijan mielessä sen omalla äänellä. Sitä ei voi pakottaa joksikin muuksi kuin se on.

Toki joku hyväkäs voi valjastaa kirjan siihen kuulumattoman agendan välineeksi. Tällainen kepulikonsti on väkivaltaa kirjaa kohtaan.

Harold Bloomin mukaan lukijan on ehdottomasti tyhjennettävä mielensä kaikesta hölynpölystä ja kaikista ennakkoluuloista alkaessaan lukea kirjaa. Vasta silloin on tilaa liikkua kahteen suuntaan kulkevalla kirjallisuuden valtatiellä.

Lukijalla on sekä vastuu että vapaus.

Bloom muistuttaa teoksessa Lukemisen ylistys lukemisen voiman näkyvän siinäkin, että juuri se valmistaa lukijan kohtaamaan pakollisen muutoksen, myös kirjan ulkopuolisessa maailmassa, elävässä elämässä. Kognitiivinen ja emotionaalinen koukku piilee vuorovaikutukseen rakentuvassa kytkennässä: Mikä tulee iholle, sitä osaamme myös hyödyntää.

Lukeminen ei ole kuitenkaan koskaan ­viatonta, ei edes Harold Bloomin luenta maailmakirjallisuuden klassikoista. Lukemisella on oma ideologiansa, josta lukija pyrkii kuitenkin usein vaikenemaan – kuten ranskalaisfilosofi Roland Barthes on osuvasti huomauttanut.

Lukeminen on omalakinen prosessinsa, jossa kirjasta ja lukijasta tulee ikuisia rikoskumppaneita. Yhteisellä rikoksella täytyy luonnollisesti olla jaetut, molemminpuoliset periaatteensa tai sääntönsä, yhteneväinen moraalinsa.

Avoimia merkityksiä ohjaavien sääntöjen rekonstruoiminen vaatii tietynlaista lukutapaa ja valittu lukutapa taas tietynlaisia koodeja. Jos kommunikaatio (tekstin lukeminen) kohtaa liian paljon häiriötekijöitä sanomaa välittävässä kanavassa, viestin lähettäjä (teksti) ja vastaanottaja (lukija) eivät pysty koodaamaan ja dekoodaamaan sanomaa (tekstin signifikaatioita).

Jotta kommunikaatio toimisi, viestin vastaanottajan ja lähettäjän on toimittava edes osin samoilla kulttuurisilla, kirjallisilla tai episteemisillä ennakkoehdoilla, edellytyksillä tai oletuksilla.

Selkokielellä sanoakseni: nelikulmaista palikkaa ei kannata lähteä survomaan ympyränmuotoiseen reikään. Siinä saa näpeilleen sekä lukija että kirja. Harold Bloom huomauttaakin teoksessaan, että kysymys siitä, miten itse kukin lopulta lukee, johtaa aina väkisinkin pohtimaan itse lukemisen motii­veja ja käyttötarkoitusta.

Saman voi sanoa myös toisin: vaikka kaunokirjalliseen tekstiin ei voi konkreettisesti lisätä mitään eikä siitä voi vastaavasti poistaakaan mitään, sen merkitykset eivät ole luonnollisestikaan lukkoon lyötyjä. Teksti on koko ajan liikkeessä, minkä tähden lukijan on itse asiassa kirjoitettava teksti valmiiksi itse.

Siksi lukijalla on aktiivinen rooli. Hän on osa teosta siinä missä kirjailijakin.

Viime vuoden lopulla 89-vuotiaana kuollut Harold Bloom oli varsinainen peto lukijana. Omien sanojensa mukaan hän pystyi lukemaan 400-sivuisen kirjan tunnissa. Aikamoinen suoritus. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lukeminen ei ole tulosurheilua. Jokainen lukee omassa tahdissaan ja omalla tavallaan.

Lukemisen yksi siunaus on siinä, että se vapauttaa meidät ajan ankarasta tyranniasta.

Kun tarttuu kirjaan ja uppoutuu lukemaan, itse kukin astuu sellaiseen paratiisiin, jossa yhä hälyisämmäksi käyvä maailma ja voimalla syöksyvä digitulva karkotettu pois.

Siksi huomenna julistettava lukupäivän rauha on tavallaan paradoksaalinen tempaus. Aikajänne on laskettu päin prinkkalaa, kun nipistetään viikosta vain yksi lukupäivä ja synnytetään tahattomasti sellainen vino mielikuva, että ennen seuraavan viikon alkua sitä voisi vaikka kokeilla jotakin hurjaa, vaikka lukemista.

Syytä olisi tarjota käsiin päivää pitempää mittatikkua. Koulut, oppilaitokset ja yliopistot ovat omineet omaan käyttöönsä lukuvuoden käsitteen. Vapautetaan tuo sana nyt toiseenkin käyttöön. Lukurauhan päivä voisi nimittäin aloittaa lukuvuoden, jonka loputtua alkaa taas uusi lukuvuosi, luonnollisesti. Juuri sillä tavalla – ja sillä aikajänteellä – lukeneisuus, erilaisuuden sietokyky, empatia ja sivistys alkavat hiljalleen kerrostua.

Monet nimittivät Harold Bloomia 1700-luvulla eläneen tohtori Samuel Johnsonin juutalaiseksi versioksi. Ei ole mikään ihme, että hän vetoaa brittikirjailijaan, kriitikkoon ja elämäkerturiin ­useamman kerran teoksessa Lukemisen ylistys. Esikuvaansa mukaillen hän varoittaa lukijaa vaanivasta vahingollisesta harhaluulosta. Ei kannata tuudittautua siihen, että kieli ajattelee puolestamme.

Siihen tarvitaan myös ihminen.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Katajanokan alta paljastui mysteerirakennelma: Vedessä on piilossa sata metriä holvikaarta, joka on kuin suoraan keskiajalta

    2. 2

      Kenenkään leikit eivät jää huomaamatta – Tällaista on lauttasaarelaisessa päiväkodissa, jossa osa ”erityisen ihanista” lapsista tarvitsee erityistä tukea

      Tilaajille
    3. 3

      Ihmiset ahdistuvat silloinkin, kun siinä ei ole järkeä, sanoo psykiatrian professori – Hän kertoo vastalääkkeen, joka auttaa, kun koronavirus tai terrori-iskut tunkeutuvat mieleen

      Tilaajille
    4. 4

      Haavisto-päätös on poliittisen järjestelmän voitto: Keskiöön nousi asia, joka kertoo Suomesta paljon

    5. 5

      Lähes joka toinen kiinalainen on nyt karanteenissa: HS:n kuvakooste näyttää aavekaupungeiksi muuttuneet metropolit

      Tilaajille
    6. Näytä lisää
    1. 1

      Osa ihmisistä kävelee ”istuma­kävelyä”, joka voi aiheuttaa kipuja niskassa asti – Fysio­terapeutti neuvoo kolme liikettä, joilla kävelystä tulee ryhdikästä ja sulavaa

      Tilaajille
    2. 2

      Lähes joka toinen kiinalainen on nyt karanteenissa: HS:n kuvakooste näyttää aavekaupungeiksi muuttuneet metropolit

      Tilaajille
    3. 3

      Mies kasasi pihalleen romua, jätettä ja jopa puolikkaita junanvaunuja – Kuvat näyttävät, miten ympäristöä turmeltiin vuosien ajan

    4. 4

      Kauniista kodista tuli elämää suurempi statusviesti, ja siksi moni sulkee ovensa vierailta – Tätä on kotihäpeä

      Tilaajille
    5. 5

      Kansallispuiston kokoinen riita: Espoo aikoo jyrätä 2 000 hehtaaria arvokasta metsää, tilalle pientaloja

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      HS vietti vuorokauden Helsingin maineikkaimmalla huolto­asemalla, ja kello 1.06 pöytään nukahti työntekijöille tuttu mies

      Tilaajille
    3. 3

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    4. 4

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    5. 5

      Kuinka paljon pidemmälle kansanedustajat voivat väkivallan ihannoinnissa vielä mennä?

    6. Näytä lisää