Puolukoilla raskaaksi? Palkittu Sirpa Kyyrönen kirjoitti Marjatta-runoja, jotka yhdistävät Kalevalan myytit nykynaisen elämään - Kulttuuri | HS.fi
Kulttuuri

Puolukoilla raskaaksi? Palkittu Sirpa Kyyrönen kirjoitti Marjatta-runoja, jotka yhdistävät Kalevalan myytit nykynaisen elämään

Sirpa Kyyrösen runot kertaavat tytöksi syntyneiden elämän valintoja ja sattumia.

Sirpa Kyyrönen on palkittu runoilija. Nimesi on Marjatta on hänen neljäs runoteoksensa. Kuva: Jonne Räsänen / Otava

Julkaistu: 8.2. 12:53

Runot. Sirpa Kyyrönen: Nimesi on Marjatta. Otava. 74 s.

Kalevalassa muuan Marjatta söi puolukan ja tuli raskaaksi. Nyt homma jatkuu Sirpa Kyyrösen neljännessä runoteoksessa Nimesi on Marjatta. Sen keskus on kaikki maailman marjatat eli tytöiksi nimetyt ihmiset, jotka syntyvät miljoonan munarakkulan kanssa.

Sukupolvien ketju on ankara, ellei peräti velvoittava: ”Sinä olet ollut muna äitisi sisällä jo silloin kun äitisi / sukuelimet kehittyivät sinun isoäitisi sisällä sinä olet”.

Minkäs teet, tämän ajan marjatta? Sillä runon maailma puhuu:

”Meidän mielestämme yksi tai kaksi lasta / kuuluu jokaisen naisen elämään, meidän mielestämme yksi / tai kaksi raskaudenkeskeytystä kuuluu jokaisen / naisen elämään kuuluu yksi tai kaksi hedelmöityshoitoa / Meidän mielestämme yksi tai kaksi / meidän mielestämme ei yhtään enempää.”

Parikymppisenä runonlukijana olisin hermostunut Kyyrösen kuukautisia, munia ja pesiä vilisevään naispuheeseen. Olisin pitänyt sitä sukupuolittavana essentialismina eli biologian alkuasetukset siunaavana.

Nyt kuusikymppinen monisynnyttäjä tyytyy toteamaan, että runous on tänään todella nopea kirjallisuuden laji. Sen reaktiivisuus vaatii tulkintaa, mutta siellä ne ovat, kaikki huomisen hankalat kysymykset, joita ei päästä pakoon.

Väestön liikakasvua ei kirjaimellisesti sanoiteta runoissa, mutta se tiedetään marjattojen syyksi. Kuten toisaalta sekin, että Pohjolasta puolestaan on vauvat katoamassa.

Sirpa Kyyrönen on palkittu runoilija, jonka teokset Naispatsaita-esikoisesta (2010) alkaen ovat punoneet yhteen naisen ja luonnon sidosta. Vahvasti kokemuksellista runopuhetta luetaan yhtä hyvin mytologisoivana loitsuna kuin ekofeministisenä kannanottona.

Uusi kokoelma avaa ikkunat vaivattomasti kerrostaen moneen suuntaan. Kalevalainen kuvasto ja nykynaisten jakama maailma tyylitellään taitavasti samoihin runoihin. Parasta niissä on ilmaisun voima. Kyyrönen on aina runoilijana vahvasti jalkojensa päällä teostensa maailmassa.

Nimeämällä säätely on yksi terävästi kehitelty teema: ”he rakastavat / sinun nimeäsi niin kuin rakastetaan / sitä, joka nimellä omistetaan”. Hän on Marjatta, Maria, Magna Mater, ”kaikkien naisten suojelushenki”.

Mutta myös kytätty neuvolalaitoksen kantaja: ”keskimäärin 10–16 kiloa, mutta ensimmäisen kolmanneksen aikana / meren ei kuuluisi juuri painaa, ja tämän he haluavat kertoa / varsinkin jos Marjatta painaa jo valmiiksi”.

Katsaus lisääntymisbiologian historiaan saadaan runoissa, jotka kertaavat alkiokehityksen salaisuuksia sekä tapoja, joilla uuden ihmisen syntyä on ymmärretty. Milloin on tarvittu ”orgasmin kuumentama kohtu”, milloin ihmishahmoisia siittiöitä.

Kokoelman kaunistus on nainen lintuna, ikivanha kansanrunouden rinnastus. Runot hokevat ”Joka kevät pesintärauha pesintärauha pesintärauha pesintärauha”, ja muistuttavat, miten savi käy vuosi vuodelta kuivemmaksi pääskysen rakentaa.

Loppurunossa ”kokosukeltaja, telkkänaaras”, tuo huoleton muniaan levittävä lisääntyjä on Kalevalan Ilmattaren polvelle muniva sotka. Mutta uneksiva Ilmatar kääntää vähän kank­kuaan, munat päätyvät veteen.

Ja se on siinä, ”askel kohti sattumaa”, maailman synty.