Israelilaisnäytelmässä Jumala on terapian tarpeessa

Teatteri

Voi Luoja! Suomenkielinen kantaesitys Espoon kaupunginteatterin Revontulihallissa. Anat Govin näytelmän suomennos Raija Talvio, ohjaus Taru Mäkelä, lavastus ja valosuunnittelu Max Wikström, videot Max Wikström ja Teijo Pellinen, äänisuunnittelu Tommi Koskinen. Rooleissa Sanna-Kaisa Palo, Martti Suosalo ja Ari Kauppila. ★★★

Kuinka tuttuja Vanhan testamentin tarinat ovat luterilaisuuden läpitunkemille suomalaisille? Tätä pohtii varmasti moni mennessään katsomaan israelilaisen Anat Govin https://www.hs.fi/haku/?query=anat+govinnäytelmä Voi Luoja! Espoon kaupunginteatteriin.

Näytelmä nimittäin rakentuu kahdesta tunnin mittaisesta terapiaistunnosta, joiden ajaksi juutalainen psykologi saa yllättäen sohvalleen itsensä Jumalan.

Potilaan tausta jää istunnoissa täysin hämärän peittoon, mutta hänen teoissaan ja tuntemuksissaan riittää selvitettävää aina luomiskertomuksesta lähtien.

Katsojan ei kuitenkaan tarvitse olla suuremmin huolissaan, vaikka muutamat Ismaelit ja Abrahamit menisivät yli ymmärryksen.

Erityisesti varttuneemmille katsojille tulee esityksen äärellä varmasti kotoisa olo jo ennen kuin Sanna-Kaisa Palon https://www.hs.fi/haku/?query=sanna-kaisa+palonnäyttelemä psykologi ehtii lausua Martti Suosalon https://www.hs.fi/haku/?query=martti+suosalonensimmäistä kertaa terapiaan hakeutuvalle Jumalalle maagiset sanansa: Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Taru Mäkelän ohjaamassa esityksessä on hyvin samanlaiset pohjat kuin Mainostelevision vuonna 1979 esittämässä legendaarisessa viihdeohjelmassa Parempi myöhään.

Suosalon ja Palon iskevä yhteistyö tuo vahvasti mieleen sen, miten ohjelman juontajat Pentti Siimes https://www.hs.fi/haku/?query=pentti+siimesja Ritva Valkamahttps://www.hs.fi/haku/?query=ritva+valkama istuivat studion sohvilla terävästi keskenään sanaillen.

Näytelmän yksinkertaista perusasetelmaa kahdesta toisiaan sanallisesti haastavasta henkilöstä on tietysti helppo lähestyä muutenkin.

Terapiaistunnoista Voi Luoja! poikkeaa täysin siinä mielessä, että Palon kärkevä terapeutti on runsaasti äänessä ja käyttäytyy potilastaan kohtaan jopa hyökkäävästi.

Suosalon roolihahmo on vastaavasti varautunut ja puheissaan täsmällinen, mutta purskahtaa istuntojen aikana myös lohduttomaan itkuun.

Juutalaisen huumorin erityinen suhde uskontoon näkyy ennen muuta siinä, että Jumala on alkanut toivoa kuolemaa. Terapeutin mielestä Jumala ei voi kuolla ennen kuin on tappanut kaikki häneen uskovat ihmiset, sillä ihmisten kauttaan hän on ylipäänsä elävä.

Terapeuttia kiinnostaa myös suuresti se, minne Vanhan testamentin armoton Jumala katosi. Miksei hän ole Jobin tapauksen jälkeen puhunut kenellekään enää suoraan.

Terapeutin tulkinnan mukaan Jumala on luopunut voimastaan ja vallastaan, jotta ei voisi enää tehdä ihmiselle pahaa.

Ihmisen vain tulisi oppia tämä sama.

Kaiken vuolaan puheen rinnalle nousee esityksessä myös toisenlainen olemisen taso.

Näyttämön ja katsomon välissä oleilee koko esityksen ajan terapeutin vaikeasti autistinen poika sellonsa kanssa. Tanssija Ari Kauppilanhttps://www.hs.fi/haku/?query=ari+kauppilan esittämä puhumaton poika tuo vahvalla läsnäolollaan arvokasta ilmavuutta näytelmän maailmoja syleilevään – ja lopulta myös Jumalaa syleilevään – aiheeseen.

Max Wikströminhttps://www.hs.fi/haku/?query=max+wikstromin pelkistetty lavastus tuo tehokkaan valosuunnittelun myötä värikylläisyyttä koko esitykseen.

Tampereen Työväen Teatterin kanssa yhteistyössä tuotettu esitys tullaan ensi syksynä näkemään myös Tampereella.